Aika Klubilla

Story Info
Opiskelijapoika etsii sopivia sanoja kokemukselleen.
1.4k words
4
5.9k
00
Share this Story

Font Size

Default Font Size

Font Spacing

Default Font Spacing

Font Face

Default Font Face

Reading Theme

Default Theme (White)
You need to Log In or Sign Up to have your customization saved in your Literotica profile.
PUBLIC BETA

Note: You can change font size, font face, and turn on dark mode by clicking the "A" icon tab in the Story Info Box.

You can temporarily switch back to a Classic Literotica® experience during our ongoing public Beta testing. Please consider leaving feedback on issues you experience or suggest improvements.

Click here

Tuolla toisella palstalla muuan veijari kertoi hauskasti käynneistään saksalaisissa saunoissa. Se inspiroi minutkin tarttumaan kynään.

Kuluvan vuosituhannen alussa olin opiskelijapoikana vaihdossa eräässä saksalaisessa suuressa yliopistossa. Aikani oli kortilla, sillä perehdyin samalla myös laskentaan paikallisilla BMW:n tehtailla. Pakolliset museot tuli kuitenkin käytyä läpi, käytännön kielitaito karttui ja vähitellen sain rohkeutta ottaa vastaan muitakin haasteita.

Olin nimittäin ihmetellyt monivärisiä, välkkyviä ilmoituksia sikäläisistä niin sanotuista swinger-klubeista. Kävijöitä niihin tuntui riittävän, vaikka ymmärsin toki, että suurin osa paikoista oli hiirenloukkuja, joista oli syytä pysytellä mahdollisimman kaukana.

Oli kuitenkin eräs vaatimaton muutaman rivin ilmoitus, jota pitkään seurasin. Siinä oli pelkkä katuosoite, aukioloajat, myös iltapäivisin, ikäraja, sekä alla järjestäjä: paikallinen FKK-yhdistys.

Totta kai olin utelias. Mitä näissä paikoissa oikein tapahtuu?

FKK tarkoittaa vapaata ruumiinkulttuuria. Sillä on sikäläisittäin pitkät perinteet, tunnustettu paikkansa, ja sen harrastamisesta saattoi puhua varsin avoimesti mainettaan vaarantumatta.

Kiertelin paikkaa iltakävelylläni, kurkistin sisäpuolellekin ja sain ystävälliseltä dirndl-neitoselta mukaani esitteen. Dirndl on sikäläinen naisten perinneasu, jota näki varsinkin olutkapakoiden tarjoilijattarilla.

Esitteestä selvisi, että kyseinen kerho oli toiminut jo pitkään, 1940-luvulta alkaen, ja näytti olevan keski-ikäisten, kultivoituneiden harrastajien suosima. Kerholla oli alkuillasta jonkinlainen päivävuoro, johon epäröiviä aloittelijoita kehotettiin päiväkahvien merkeissä tutustumaan.

Minä olin juuri sellainen epäröivä aloittelija. Sinkuilta, ja se tarkoitti kai käytännössä miehiä, perittiin erillinen lisäpääsymaksu. Se ei minun opiskelijan budjettiani kaataisi, joten sydän pamppaillen uskaltauduin eräänä iltapäivänä koekäynnille. Olin tuntemattomana vieraassa kaupungissa. Ihmiset kiirehtivät kadulla omiin ajatuksiinsa keskittyneinä. Siitä huolimatta vaistomaisesti vilkaisin ympärilleni tarttuessani oven kahvaan.

Olo oli kuin olikin hieman syntinen. Eikä ehkä niin hiemankaan.

Alakerrassa oli tavanomainen ravintola, jonka tiskillä saatoin kirjautua kerhon nimelliseksi jäseneksi. Tai ihan todellinenhan minä olin. Mutta siihen aikaan talvea tuskin lähdettiin joen varrelle aurinkoa palvelemaan.

Yläkerrassa, maton peittämien puuportaiden päässä, sijaitsi varsinainen kerhotila. Eteisessä oven molemmin puolin oli korkeat, koristeelliset vaatekaapit, vähän niin kuin suomalaisissa uimahalleissa. Kaapissa oli valmiina pehmeät valkoiset froteepyyhkeet. Niistä toinen oli tarkoitettu käytettäväksi suihkussa, jonka sydämenkuvioinen ohjeistus kehotti säästämään luontoa. Pariskunnat voisivat käyttää yhteistä pyyhettä.

Tummanpunaisten samettiverhojen takaa kuului vaimeana musiikki. Kappale oli viehättävästi keinuva vanha schlaageri ”In einer kleinen Konditorei”. Kun se soi esimerkiksi lauantain ”Toivotuissa levyissä”, se tuo aina mieleeni tuon sähköistyvän tunnelman.

Puheen sorinasta päättelin, että verhon takana tapaisin ihmisiä ilkosillaan.

Niinpä vedin syvään henkeä ja astuin sisään, pyyhe käsivarrella. Iho kananlihalla jäin katsomaan ympärilleni. Huoneessa oli pehmeitä sohvia ja matalia pöytiä, joilla kukkia maljakoissa. Himmeät, punertavaan vivahtavat lamput valaisivat alhaalta. Sohvilla istui kaksi pariskuntaa, ehkä nelikymppisiä, ilkialastomina niin kuin fkk-väelle sopi.

”Grüss Gott”, minua tervehdittiin ylikorostetun juhlavasti. Siinä taisi olla huumoria mukana. Oli helmikuu, karnevaaliaika. Minua katsottiin uteliaasti mutta ystävällisesti, peremmälle kutsuvasti.

Esittäytymiseni kävi kömpelösti, sillä yhtäkkiä olin unohtanut vähäisen sanavarastoni. Onneksi englanti kelpasi paikkaamaan aukkoja. Sillä tunnustin olevani ensikertalainen, muukalainen kaukaa Pohjolasta, saunan, Sibeliuksen, tuhansien järvien maasta.

Kertomukseni sai pariskuntien rouvat hymyilemään herttaisesti.

Kaunis hymy rouvilla olikin. Hampaat olivat valkoiset ja virheettömät miehilläkin. Toisella rouvista tukka oli nostettu ylös päälaelle, toisella, vaalealla rouvalla se laskeutui vallattomina kiharoina olkapäille. Toinen rouvista oli nimeltään Hannelore, toinen Trude. Panin merkille pyöreinä kaartuvat olkapäät, pehmeästi laskeutuvat rinnat ja ruskeina erottuvat nännit ja nännipihat.

Myöhemmin uskalsin laajentaa tarkkailupiiriä vaalean rouvan trimmattu pimperoon. Häpykumpu oli korkea ja lihaisa. Tummalla Trude-rouvalla oli villava, tuhti karvapehko, jonka seasta häpyhuulet yrittivät mutruisina kurkottua esiin. Herrat olivat aikuisen miehekkäitä, täyteläisiä vartaloltaan, eivät kuitenkaan järin vatsakkaita. He istuivat rennosti jalat levällään, eivät ujostelleet paljaita elimiään.

Mietin, ollaanko täällä niin kuin suomalaisessa saunassa vai saako katsella, olla utelias ja jopa kiihottua. Erektion pelkonikin alkoi vähitellen hellittää, vaikka siinä paikassa se olisi varmaan ollut sallittu ilmiö. FKK-rannoilla sitä kuulemma varsin harvoin jos koskaan näkee.

Ensikertalaisena sain kattavan kuvauksen paikan luonteesta. Se ei ollut mikään lasten paikka, mutta ei siellä välttämättä harjoitettu myöskään parinvaihtoa, minulle kerrottiin. Kerholle tultiin harrastamaan myös yksiavioista seksiä. Toiset halusivat tehdä sen julkisesti, yhdessä ystävien tai yleisön kanssa, toiset taas yksityisesti omassa rauhassaan. Jotkut tulivat vain seurustelemaan, ehkä kevyesti flirttailemaan vastakkaisen tai oman sukupuolen kanssa tai pelkästään juttelemaan mukavien ihmisten kanssa ajankohtaisista aiheista.

Joskus on järjestetty seuraleikkejä ja valittu hupimielessä illan komein uros tai povekkain nainen, jälkimmäinen oikein mittanauhan kanssa.

Itse sanoin olevani paikalla pelkkää uteliaisuutta, ilman mitään tarkoituksia. Tyttöystävää kotona oli ikävä, mutta senhän asian aika hoitaisi kuntoon. Rouvat katsoivat osaaottavasti silmiin.

Herrat pitivät kättään vaimojensa kaulalla tai reidellä. Rouvat tuntuivat pitävän huolen siitä, että me miehet näkisimme sen, minkä mies luonnostaan haluaa nähdä. FKK-liikkeen tunnuslausehan on ”oikeus nähdä, oikeus näyttää”.

Taustalla soivat maagisina rahisevat tangot ja hitaat foxit, viritysmusiikki. Marlene Dietrich tunnusti olevansa ”von Kopf bis Fuss zum Liebe eingestellt”. Se tuntui lämpönä kiveksissä. Yksisilmäiseni käänteli varovasti päätään, hämmästellen vieläkin mihin oli joutunut.

Tarjoilija, ikäiseni turkkilaispoika, kävi ovella kumartamassa ja kysymässä tilauksia. Hannelore otti virvokkeita, Trude-rouva miehineen pienet drinkit. Oman tilaukseni tein korvissa vielä tuoreena soineen tulokappaleen sanoin: ”Kuchen und Tee”.

Ne tuotiin kohta, ja jutustelu jatkui pariskuntien kesken saksaksi. Itse vaivuin jonkinlaiseen transsiin ja annoin elimenikin rauhassa vääntäytyä reiden päälle kyljelleen. Silmäilin raukeana rouvien ilmeitä ja kypsinä väriseviä pinnanmuotoja. Myös miesten avut noteerasin tarkemmin. Toisella herroista oli lyhyt, paksupäinen jupero, toisella muhkurainen männynjuuri, esinahkaa vaikka muille jakaa.

Äkkiä puheensorina lakkasi. Olin kuullut suihkun ääntä, ja nyt huoneeseen astui noin kolmekymppinen mies pyyhe käsivarrellaan. Siinä olikin oikea viikinki. Vartalo oli ryhdikäs, jäntevän sopusuhtainen. Korvassa kiilsi kultainen rengas ja karvoistaan sojottavan muhkean, tummanpuhuvan hepin päässä mattana sinertävä, pullean paljas terska.

Mies kätteli meidät vuoron perään ja kävi istumaan sohvan nurkkaan. Juttelu jatkui saksan kielellä, kohteliain, huolitelluin aksentein. Kaikkea en ymmärtänyt, mutta tunnelman aisti. Se oli tihentynyt. Naiset kohensivat asentoaan, pyörittelivät suuria silmiään.

Tulokas oli koneistaja, työmatkalla, nosturia korjaamassa. Hän oli alkanut tuntea olonsa kireäksi, kaipasi rentoutumista, seuraa, ja sitä vartenhan näitä paikkoja oli olemassa.

Naiset nyökyttelivät hartaina, miehet hymyilivät tietävästi. Kyllä ne kireydet tiedetään. Mylly jauhaa yötä päivää, säkit täyttyvät, olo käy rauhattomaksi.

Trude-rouva nousi miehensä vierestä ja siirtyi lannettaan keinauttaen tulokkaan viereen. Hän oli kiinnostunut tämän korvassa killuvasta renkaasta, tunnusteli sitä uteliaana ja sanoi sen olevan kiva koriste miehelläkin.

Hehe, naureskeltiin ja vilkuiltiin huvittuneina toinen toisiimme. Se oli niin ilmeistä teerenpeliä, kiinnostusta killukkeisiin, hehe. Kerhon ohjeissa oli kehotettu välttämään kovaäänistä keskustelua, jotta tunnelma ei häiriintyisi, ja nyt tosiaan oli hiljaista. Trude ja nuorukainen katsoivat toisiaan romanttisesti silmiin.

Tunsin, kuinka sydämeni laukkasi tuhatta ja sataa, adrenaliini kohisi suonissa. Nuorukaisen käsi oli laskeutunut rouvan polvelle ja hakeutui kysyvästi reittä myöten ylemmäs, pehmeille reisilihoille. Rouva nosti kätensä nuorukaisen olkapäälle, nojautui kevyesti tätä vasten. Se oli vastaus kosintaan.

Truden aviomies siirtyi nuorukaisen viereen hänkin, kohotti grogilasiaan ja heläytti jäitä. Nuori mies nyökkäsi ja ojensi aviomiehelle kätensä, johon tämä reilusti tarttui.

Noin se siis tapahtuu, ajattelin. Kumppanuus, vaimon luovutus vahvistetaan kädenpuristuksella.

Truden aviomies laski lasinsa pöydälle ja nousi seisomaan. Myös nuorukainen nousi, ja toden totta, hän oli mykistävä ilmestys. Elin oli jäykistynyt komealle kaarelle, paljastanut altaan kivekset. Toinen niistä riippui raskaana toista alempana.

Nuori mies tarttui Trudea kädestä. Salin päädyssä oli samanlainen paksu oviverho kuin aulaan tultaessa, ja käsi kädessä pariskunta poistui aviomiehen seuraamana verhon uumeniin. Ennen katoamistaan näkyvistä Trude vilkutti iloisesti olkansa yli. ”Se on menoa nyt”, hän näytti sanovan.

Jäimme aulaan, Hannelore miehineen ja minä. Minulla seisoi. Se oli ensimmäinen julkinen erektioni ja tuntui riemastuttavalta. Myös Hanneloren miehellä jöpötti. Hannelore naurahti, rikkoi hiljaisuuden. Heleällä äänellään, punaiset läikät poskillaan, hän ilmoitti Truden olevan ”ihana”.

Minun puoleeni kumartuen Hannelore kysyi, tiedänkö, mitä siellä tapahtuu.

Vastasin tietäväni, ja Hannelore jatkoi Truden aviomiehen ”ymmärtävän”. Hän oli niitä, jotka tuovat tänne vaimojaan vapautumaan ja tuntemaan muidenkin miesten peniksiä ja rakastelutapoja.

Monilla naisista oli rasitteena kasvatus, jonka mukaan alastomuudesta ja seksistä nauttiminen on syntiä. Naimisissa oleva nainen ei muka saisi iloita toisista miehistä ja näiden elämänvoimaa sykkivistä, ihanan tahtovista kaluista.

Näin sanoessaan Hannelore vilkaisi merkitsevästi jäykkänä tutisevaan elimeeni. ”Mutta nyt suo anteeksi”, Hannelore räpytteli silmiään ja sanoi menneensä liian pitkälle. ”Me emme mieheni kanssa harrasta avoimia suhteita. Me joudumme siis tuottamaan sinulle pettymyksen.”

”Ei se haittaa”, vastasin. ”Eihän minulla mitään tarkoituksia olekaan.”

Tarjoilija kurkisti taas sisään, ja tilasin hedelmämehun. Sekin oli hinnoissaan täällä nautittuna, mutta tarvitsin jotakin. Hannelore suukotteli miestään ja ilmoitti tälle olevansa ”zum Liebe eingestellt”.

Niin hekin poistuivat, ja jäin yksin. En vielä tajunnut, että ”oikeus nähdä” saattaisi päteä myös verhon takana.

Tarjoilija toi mehuni ja jäi juttelemaan hetkeksi niitä näitä. Imeskelin mehuani, en tiedä kuinka kauan, ja pohdiskelin kokemaani, kun Trude palasi kavaljeerinsa ja miehensä seurassa. Nuorukaisen elin roikkui kesynä, tyydytettynä. Trude-rouva säteili, keinahteli käsipuolessa. Tukka oli laskettu alas.

”Ai, ai, kuinka oli intohimoista”, rouva sirkutti, halusi minunkin sen tietävän. Hän halusi myös esitellä, miltä näytti aikuisen naisen turvoksiin rakasteltu häpy.

Sitten hän kääntyi kavaljeerinsa puoleen ja taputti tätä poskelle. ”Sääli, kun jouduit käyttämään kumia, mutta minulla taitaa olla ovulaation aika.”

”Tulithan sinä kuitenkin hyvin”, rouva jatkoi sovittelevasti.

Nuorukainen vakuutti tulleensa, vei kätensä omistavasti naisen karvaiselle kummulle. Aviomies iski minulle ylpeänä silmää. ”On siinä upea pari”, hän näytti sanovan.

Sellainen oli ensimmäinen vierailuni kerholla. Aikaa oli kulunut ja kului vielä, mutta enempää siitä kerrasta ei minulla ole oikeastaan kerrottavaa. Mitä jatkossa tapahtui, jääköön armeliaasti omaan tietooni. Tai sanotaanko, että rimakauhu iski. Mistä löytäisin sanat sille mitä verhon takana tapahtuu.

Please rate this story
The author would appreciate your feedback.
  • COMMENTS
Anonymous
Our Comments Policy is available in the Lit FAQ
Post as:
Anonymous
Share this Story

Similar Stories

Suutarisen Saara Saaran mökillä käydään kerran kesässä, pestään matotin First Time
Vääriä päätelmiä Ajalta, jolloin erotiikka oli vasta viatonta aavistelua.in Novels and Novellas
Jiiraa lainaamassa Naapurihuvilan pariskunnalla on remontti kesken.in First Time
Parin tunnin purjeparty Laivan päällä on lysti olla silloin kun se seilaain Loving Wives
Elokuisella Uimarannalla Aviopari saa odottamatonta seuraa kuutamouinnille.in Group Sex
More Stories