Juanin metkuja

Se oli taas niitä Juanin metkuja. Olin jo niihin tottunut, tavallaan luotin häneen, vaikka aina sai olla varuillaan. Juan piti minua yllä. Oli ylpeä minusta, pieni, pyöreä sekatavarakauppias. Enhän minä ompelijan palkalla olisi pystynyt poikiani elättämään. Silloin tällöin, tarpeen mukaan, annoin Juanille.

Juan on kieltänyt minulta muut miehet. Sukupuolitautien takia, hän sanoo, ja muutenkin. Juan haluaa minut paljaaltaan. Sitä varten minulla on pessaari. Minun pitää olla innostava ja innostunut. Sitäkin varten hän oli kieltänyt minulta miehet. Että oikein olisin puutteessa.

Ja olenhan minä, kuumaverinen nainen parhaassa suvunjatkamisiässä. Kyllä minä miehistä tykkään. Monta kertaa olen rientänyt oikein hehkeänä Juanin poljettavaksi. Olen “hyvä pano“, hän sanoo.

Aina silloin tällöin minun pitää ajaa pimppi paljaaksi. Se minua vähän kiusaa. Haluaisin säilyttää hempeät kiharani.

Nytkin oli Juan käskenyt minun olla illalla pehmeä. Ajelin itseni kylpyhuoneessa. Isebel, ystävättäreni, oli luvannut katsoa poikien perään, tarkistaa, että he lukevat läksynsä ja käyvät ajoissa nukkumaan.

Isebel tietää salaisuuteni, että olen menossa armastelemaan. Hän hiukan kiusoitteli, yhdessä naureskelimme, kun meikkasin. Pojilta salaa pujahdan Juanin ostamaan lyhyeen, ihomyötäiseen, valkoiseen hamoseen. Se hyvin korostaa pakaroitani ja vyötäröäni. Vedin viitan niskaan ja hyppäsin taksiin.

Juan ei ollut yksin. Hän esitteli minulle Octavon, sukulaispojan maalta. Kummipoika kuulemma, ja täyttänyt juuri 18 vuotta. Sitä tässä vähän juhlitaan, Juan sanoi. Hymyilin pojalle ja hän hymyili vastaan. Oikein söötti, lämminsilmäinen nuori mies.

Söimme pitkään ja kalliisti, kuten tavallisesti. Juan suuteli kättäni ja kehui kauneuttani. “Onko sinulla pikkuhousut?“, hän yllättäen kuiskasi, kun odotimme jälkiruokaa. “On“, sanoin hieman hämmentyneenä, pojan takia. “Käy riisumassa“, Juan kuiskasi. “Ja rintaliivit myös.“

Sitten tanssimme. Juan kuiskasi, oliko minun “tehnyt mieli miestä?“ Pari viikkoa sitten olimme olleet päiväpanolla. Todenmukaisesti vastasin, että kovasti olen kaivannut miehistä rutistusta. “Se puute korjataan tänään“, Juan sanoi. “Mutta sitä ennen tanssitamme sinut kauniiksi.“

Octavo kurkki koko ajan rintoihini. Hän sanoi tietävänsä Juanin maineen. Mutta hän tunsi Juanin toiseltakin puolelta, huolehtivaisena perheenisänä ja suvun päänä. Hän oli pikkupojasta asti ihaillut Juania, ja oli iloinen voidessaan tutustua minuunkin.

Mitäpä siihen muuta voi kuin hymyillä. Valkoinen mekko puki minua, teki naisellisen olon, jota ajeltu pimpero salaisuutena tavallaan vielä korosti. Kyllä minä katseita keräsin, ja Juan oli varmaan tyytyväinen. Poika hieman askarrutti.

“Minulla on huone varattuna“, Juan sanoi. “Tilasin sinne juuri samppanjaa, joten eiköhän siirrytä ylös.“

Kutsu oli suunnattu myös Octavolle. Nousimme raput ja Juan sääti huoneen valaistusta. “Voisitkin riisua mekkosi“, hän sanoi minulle huolettomasti, “niin voimme ihailla luonnollista kauneuttasi.“

Hätkähdin, mutta se oli isännän sana. Tartuin mekon helmaan ja näin, kuinka Octavo vahti sulojani. Pakko ne oli paljastaa, ja näin kuinka pojan silmät pomppasivat. Samassa oveen koputettiin. Piccolo toi samppanjaa. Hän avasi korkin, kaatoi laseihimme ja vilkuili minua julkeasti. Olin ilkosillani, varmaan tulipunaisena, häpeäkarvat ajeltuina. Juuri sinne oli kaikkien katseet suunnattu. Kuumotti. Tiesin, että kumpu oli halki, vako paljaana. Piccolo toivotti hyvää illan jatkoa, kumarsi ja poistui.

Juan kohotti lasiaan. “Mitenkäs juhlistaisimme Octavon syntymäpäivää? Poika on astumassa miehen ikään.“

“Niin“, sanoin, jotain pisti sanoa. Juan piti taukoa, silmät vilkkuivat. Kylmiä väreitä meni pitkin kupeitani. Enhän minä mikään tytönhupakko ollut. Tiesin mitä miehet jahtaavat.

“Octavo haluaisi tutustua oikeaan naiseen.“

“Hahah“, minulta pääsi. Käänsin sen hymyksi pojalle. Ei tässä muukaan auttaisi. Aprikoin mitä Juanilla oli mielessä.

“Näytä meille vähän itseäsi“, Juan pyysi, ja minä näytin. Pyörähdin muutaman kerran lattialla. Minulla oli korkokengät jalassa, muuta ei ollutkaan. Olin varmaan näky.

“Oikein uljas typy, vai mitä“, Juan tokaisi pojalle. “Ja saa koskeakin.“

Octavo epäröi, otti minusta tanssiotteen ja vei muutaman askeleen, vaikkei musiikkia ollutkaan. Juan oli istahtanut nojatuoliin, katseli sieltä.

“Eikö ole uhkeat rinnat“, hän sanoi. “Annettaisiinko pojan tunnustella?“

“Annetaan vaan“, sanoin ja pysähdyin. Poika toi kätensä varovasti rintoihini ja nosti. “Ihanan raskaat“, hän henkäisi, punaiset täplät poskilla. “Kauniit.“

“Kiitos“, sanoin. Mitä siinä muutakaan voi.

“Hei!“, Juan keksi. “Octavolla on kuuma. Ota vaan vaatteet pois.“

Octavolla ei ollut mitään sitä vastaan. Paita pois ja housut, alushousutkin saman tien. Arvasin, että tästä oli etukäteen sovittu. Olin hämmentynyt, mutta samalla jotenkin utelias ja kiihottunut. Jäntevän pojanvatsan alla heilahteli kankea, ruskea miehenelin. Hyvin oli poju varustettu.

Mitähän nyt, ajattelin. Juan killisteli meitä tuolistaan. “Octavoa kiinnostaa pimppi“, hän sanoi. “Näytäppäs.“

Minä näytin. Keikutin kiusallakin. Niin outoa tämä oli.

“Ai-jai“, Juanilta pääsi. “Antaisitko pojan tutkia lähempää? Sitä ei taideta koulussa opettaa.“

“Annanhan minä“, myönnyin ja työnsin kumpua esiin. Antamaanhan tänne oli tultu. Tiedonhaluisilta tuntuivat pojan sormet, vähän kömpelöiltä. Hänellä oli ruvennut tosissaan seisomaan ja hän yritti kääntyä vinottain, piiloon.

“Ei tarvitse ujostella munaa“, Juan opasti isällisesti. “Tyttö on nähnyt niitä ennenkin.“

Naurahdin, vaikka nololta tuntui. Minähän en mikään tyttö ollut tälle pojalle, jos en äitikään. Siltä väliltä. Annoin pojan hivellä.

“Octavo on hyvästä perheestä“, Juan jutteli kuin itsekseen. “Oikein lupaava nuorimies, mutta ei ole saanut pimpsaa?“, hän jatkoi. “Vaikka on noin komea kalu.“

Nyt nauratti Octavoa. Elin kaartui piukkana ja pontevana. Alla ärhäkät kivekset.

En sanonut mitään. Naitavaksi minä tänne tulin, mutta poika kainostutti. Ihan kakara. Tuli tahtomatta mieleen omat pojat. Meni äidin ja naisen tunteet sekaisin.

“Joko on liukas“, Juan kysyi ovelana. “On“, poika vastasi käsi haaroissani. Pimpukka oli minut paljastanut.

“Tyttöä ei ole lemmiskelty aikoihin“, Juan jatkoi ja iski minulle silmää. “Minä luulen, että hän antaa sulonsa käyttöön.“

Pojan käsi tuntui lämpimältä. Olin tosiaan ollut selibaatissa ja huomasin, eikä ajatus rakastelusta ei tuntunut ollenkaan kamalalta. Ikäero vain oudoksutti.

“Tehdäänpäs pojasta mies.“ Juan oli noussut seisomaan samppanjalasi yhä kädessään. Toisen kätensä hän nosti pojan harteille. “Tehdään se oikein kauniisti.“

Hän ohjasi kädestä pitäen pojan selälleen sängylle. Siihen poika asettui, silmät renkaina, jalat levällään, kalun pää litimärkänä.

Minun piti nousta hajareisin pojan päälle, takapuoli poikaan päin, “näyttää reikää“, niin kuin Juan sanoi. “Tytöllä on emätinrengas“, Juan jatkoi opettavaisella äänellä. “Mies voi tulla vapaasti.“

Poika aivan tärisi allani.

“No niin“, Juan totesi, “kokeillaanpa munaa.“ Hän katsoi vierestä, kun sovitin kalun vaolle ja liu’utin varovasti sisään. Poika ähki selkäni takana ja kipristeli varpaitaan. Tanakka oli orsi, panin merkille. Nuorissa miehissä on sitä lujuutta ja kukkeutta.

Kyykistelin muutaman kerran ja laskeuduin aivan kalun juureen. Pojan karvat kutittivat, lämmin tunne läikähti vatsanpohjassa ja värinä nousi lanteisiin. Juan tuijotti kuin naulittuna. Hain lujan otteen koko kalun mitalta, puristin ja aloin nytkyttää. Kauan ei kestänyt, kun tunsin tutut, rytmikkäät sykähdykset. Poika aivan tulvi allani, täytti minut kuin mikäkin sonni. Se tuntui niin hullulta ja somalta ja miehekkäältä, että minulta pääsi kuin vahingossa pikkuinen naisellinen kirkaisu.

Kun poika myöhemmin illalla otti minut edestä päin, päästelin jo täyttä kurkkua. Sallin sen itselleni, sillä sainhan jo miestä.