Oliko se aviorikos?

(Hullukanilta: sielunsisareni Savon tyttö toivoi, että ystävällisesti laittaisin esille hänen taannoiset, nettiavaruuteen hukkuneet pikku kirjoituksensa. Niitä kehuttiin aikanaan, jos toki myös paheksuttiin, ja niiden perään on huhuiltu. Tässä ovat kaikki neljä, ilman välikeskusteluja, mutta niihinhän meillä ei ole tekijänoikeutta.)

*

1. Vanhempi herrasmies

Tämän minä olen kertonut oikeastaan vain parhaalle ystävättärelleni. Hän minut tuntee, tietää kuinka siisti ja säädyllinen olen. Koko pitkän avioliiton aikana minulla on ollut vain yksi syrjähyppy. Uskotteko? Vai ettekö usko sitä yhtäkään?

Ei tämä ole kerrottuna paljon mitään, mutta vieläkin minä sitä vaan muistelen. Siitä on kaksikymmentä vuotta, hieman jo ylikin. Olin yksissä maalaishäissä ihan siellä Sahti-Suomen rajalla. Pojan kanssa oltiin kaksistaan. Mies ei päässyt, kun oli tuulenkaatojen kanssa kiirettä. Hän on sahamiehiä.

Poika oli kaksi vuotta, vähän yli, ja sehän on vähän hankala juhlissa sen ikäinen. Ensin on innokas, sitten liiankin innokas, väsyy ja käy kärttyisäksi.

Siellä oli yksi vanhempi herrasmies. Paljonkin vanhempi, minä silloin ajattelin. Nelikymppinen niin kuin minä olen nyt, ja siitä toisesta suvusta. Mies sanoi, että hän voi nukuttaa pojan. Se oli nimismies.

Minä ensin estelin, mutta mies sanoi, että täytyyhän nuoren rouvan päästä tanssimaan. Niin minä sitten pääsin. Tanssin sydämeni kyllyydestä. Yöllä menin sitten etsimään sitä poikaa.

Tule tähän vaan, se nimismies sanoi. Mahdutaan me kolmistaan.

Niin minä menin, samaan sänkyyn, mutta eri puolelle. Se sanoi leikillään, se nimismies, että tottahan me äidin kanssa naidaan.

Se oli vitsi, ja naurettiin sille yhdessä, mutta se äidiksi sanominen kumminkin säväytti. Se oli semmoinen lämmin ja luotettavan oloinen mies, nimismies.

Se halusi kokeilla, onko minulla alushameen alla pikkuhousuja.

Minulla oli. Mutta ne otettiin pois.

Eihän niitä olisi pitänyt ottaa, mutta minä halusin tuntea sen miehen käden.

Sekin halusi tunnustella.

Tästä on nyt semmoiset parikymmentä vuotta, mutta minä vieläkin sen käden tunnen. Minä olin koko illan tanssinut, veret kiersi. Se on se maalaishäiden tunnelma semmoinen.

Nimismies sanoi, että hänellä on kortonkeja.

Minä en ollut kenenkään kuullut käyttävän semmoista sanaa, ja se sen ratkaisi. Jäin liian pitkään sitä miettimään.

Mies haki suojukset takin taskusta, valmisteli ja sitten työntyi. Se toi rauhallisesti sisään ja katsoi silmiin, nai pitkään ja julkeasti. Se kysyi välillä, että tuntuuko muna, jytkytteli tanakammin. Sanoi, että näin nuorta ja nättiä hän ei ole saanut aikoihin.

Minä olin niin altis ja sula kuin olla voi. Morsianta sille nimismiehelle.

Me oltaisiin naitu aamullakin, mutta poika heräsi. Minä olen ystävättärelleni sanonut, että en minä sitä osaa aviorikoksena pitää. Tilanne oli otollinen ja molemmat halusivat. Minä tulin miehelleni oikein lämpöisenä kotiin.

2. Äidin kanssa saunassa

Oliko se aviorikos, minä kysyin tuossa ensimmäisessä novellissa, ja joku heti vastasi, että kyllä se oli. Vaikka "kuinka kauniisti yrittäisit kertoa".

Kauniisti minä yritin. Se vastaus oli kumminkin kirjoitettu aamuyön tunteina, minä huomasin, ja ajattelin, että jääköön... Mutta kun minä vaistoan, että se oli naisen kirjoittama, niin täytyy minun yrittää puolustautua.

Taisi siellä vastata joku toinenkin nainen. Ei kunniani anna periksi.

Ketähän mahtavat olla nämä minun ainoasta syrjähypystäni närkästyjät? (Enkä nyt puhu humalaisista, olkoot ne siellä omassa arvossaan.) Tietäisivätpä kuinka meillä on eletty, "naitu ja huoltu", miestä passattu ja lapset aikuisiksi saateltu.

Minä olen semmoinen puoliksi kotirouva, maalta. Yli neljäkymmentä on ikää ja kaksin jääty miehen kanssa. Koira on sentään kolmantena. Mies on työhullu, ei malta hellittää lomillakaan. Täytyy sanoa, että yhteen kertaan viikossa se meillä monesti jää, saunan päälle. Meillä on siinä aikataulu kuin junalla.

Minä kumminkin olen nainen kukkeimmillani. Osaan jo nauttia sylinannosta, antaa jos ottaakin. Mutta se jää vähiin. Sen takia minä sen novellin kirjoitin. Jää aikaa muistella ja haaveilla hassujakin.

Minä kerron tässä kokeeksi yhden jutun, jottas paremmin ymmärtäisitte. Ettekä heti tuomitse. Minä olen näitä asioita vasta viime aikoina ruvennut muistamaan ja miettimään. Senkin takia kirjoitin.

Meidän perheellä oli lapsena ollessani kesämökki. Semmoinen matala, hirsirunkoinen, huonoon kuntoon mennyt, joka ostettiin perikunnalta. Isä piti sitten talkoita. Se oli semmoinen maaseudun yleismies, jolla oli oma pieni kirvesmiesporukka. Ne miehet siellä talkoissa kävi. Oli pari muuraria, yksi peltiseppä. Minun isäni oli nokkamies, joka laski ja sopi urakat.

Siellä mökin rannassa meillä oli pieni, nokinen sauna. Ei se nokinen ollut, mutta musta. Siinä oli palvattu lihoja.

Saunassa oli aina jännä tunnelma, kun talkoiden päälle kylvettiin. Ahdasta oli, mutta kodikasta. Minä istuin siskon kanssa alalauteella, ja ne miehet vei meitä löylyyn ja uimaan, hyppyytti polvellaan. Ne sanoi, että ollaan "kolmen tiilen korkuisia". Mitähän minä olin, viiden tai kuuden vanha.

Äitikin oli saunassa. Minä huomasin, että se aina jotenkin muuttui. Silmät oli erilaiset. Ne ei olleet enää äidin silmät, eikä pelkästään minulle. Ne oli niitä miehiä varten. Kyllä lapsi sen heti huomaa, eikä oikein hyväksy. Rupesi välillä harmittamaan semmoinen.

Ne miehetkin muuttui. Ne muuttui minun mielestäni hauskoiksi. Silmät kiilsi kivasti, ja minuakin vilkuiltiin. Kyllä minä huomasin, että siellä silmäpeliä käytiin. Ja että se äitiä ujostutti. Mutta kyllä se siitä tykkäsikin. Että olisiko ollut vai eikö olisi? Oikein tuli poltti takapuolen alla.

Jotenkin minä aavistin, vaikka ihan pikkuinen olin, että äitiä ujostutti sen tähden, että äidillä ei ollut kikkeliä.

Miehillä oli, ja suuret. Nehän on suuret pienen tytön silmiin, kun se alalauteelta katselee. Me siskon kanssa arvioitiin, kellä on rumin. Jollakin oli näin ja jollakin oli noin, huomasin, ja se näytti minusta oudolta. Minä ajattelin, että onko siinä jotain vikaa, kun ei ole nahkaa päällä. Tai miten sen sanoisi. Sitä vaan lapsi semmoisen havainnon tekee.

Sepällä oli oikein rujo rohjake. Mutta ei siitä numeroa tehty. Sehän oli vaan luonnollista, mille itse ei mitään voi. Mutta jännää se oli. Minä vasta aikuisena keksin ruveta miettimään, että kuinka jännää se olikaan. Ei siellä mitään tapahtunut, mutta tunnelma oli kuin jouluaattona. Yhtä salaperäinen ja kihisevä.

Minä vasta aikuisena tajusin, että höpöä siellä varmaan miehillä teki. Ja äidillä. Arvaahan sen.

Ja isä, mitähän sekin? Vaikka sehän siitä marjat poimi. Talkoot kukoisti.

Mitä olisi erotiikka meillä Suomessa ilman saunaa ja suvea? Meillä kotona oltiin vapaamielisiä siinä suhteessa. Minä sain semmoisen opin, että se on vaan mukavaa semmoinen. Mutta minun mieheni ei tämmöistä harrasta. Se on vakavahenkinen ja suorastaan ujo.

Minä niin rakastaisin yhdessä saunomista tuttujen pariskuntien kanssa, ja miesten kanssa varsinkin. Mutta en pääse harrastamaan. Se harmittaa. Jotkut käy etelän nudistirannoilla, mutta minä en saisi miestäni sinne kirveelläkään.

Minulle vieläkin tulee se sama tunne kuin silloin lapsena siellä mustassa, vesihöyryisessä saunassa. Minä saunoin isän ja isän kavereiden kanssa vielä rippikouluikäisenä tyttönä. Rinnat minulla jo oli, mutta kun tottunut olin, niin jatkoin tapaa. Meillä Savossa on oltu vapaamielisiä.

Kyllä minä huomasin, että minulla alkoi jo olla naisena vaikutusta niihin miehiin. Se oli jännä huomio.

Tämmöisille peruskiville minun erotiikkani on valettu, ja Savon madame Bovaryksi ystävättäreni minua sanoo. Minä vieläkin muistan kuin valokuvassa ne äidin ilmeet. Ne oli semmoisia yhtä aikaa häkeltyneitä ja haluavia. Ei minä niistä mitään ymmärtänyt, mutta ne tarttui.

Semmoisia tunteita minäkin haluaisin kokea.

Minä olen koettanut muistella, mitä siellä saunassa puhuttiin. Ja ennen ja jälkeen. Joitakin lauseenpätkiä on tullut mieleen, mutta ne olisi jo ihan oman novellinsa asia.

Ja naurahduksia muistan. Semmoisen pikkuisen käheän naisellisen naurahduksen ylälauteelta, tiedättehän.

Vai oliko se silloin, kun tuli ihan hiljaista? Oli niin hiljaista, että minä käännyin ja katsoin. Äidin reidellä oli miehen käsi. Eikä se ollut isän käsi, koska isä istui ihan toisella laidalla.

Herrajumala.

Minä muistan semmoisenkin lauseenpätkän, kun joku sanoi, en vaan muista, kuka. Muijat siinä kumminkin jutteli keskenään, enkä minä kuunnellut. Meidän rannassa oltiin ja saunaan menoa valmisteltiin, kun joku suhahti, että "vitut on sitten vain aviomiehille".

Se jäi askarruttamaan.

"Mutta sehän on selvä", äiti sanoi napakasti. Ja kyllä minä sen verran annan periksi näille minun arvostelijoilleni, että se on hyvä ohje.

3. Seppä kanteli niskassaan

Mutta ei se ihan selvä ollut sekään. Minä vasta aikuisella iällä olen ruvennut ihmettelemään, että ei kai minun äitini vaan harrastanut vieraita miehiä. Millainen äiti, semmoinen tytär, sanotaan. Että on tämä minulle sillä tavalla tärkeä asia.

Se rupesi minua oikein kutittamaan siinä vaiheessa, kun omat lapset teki lähtöä maailmalle ja jäi aikaa ihmetellä ja miettiä. Että mitäs nyt? Mutta en minä pettämistä tarkoita äitinikään kohdalla, enkä semmoista sieltä löydä, syrjähyppyjä sanan ilkeässä mielessä. Pikemminkin semmoista pientä veikeää hurlumheitä perhepiirissä.

Lapsena en huomannut mitään enkä osannut epäillä, mutta aikuisena haluaa tutkia niukatkin johtolangat tarkemmin.

Kesämökillä nämä tapaukset sattuivat, yhteissaunomiset ja muut. Minä niistä jo vähän kerroin. Yhdellä pariskunnalla oli samanikäinen pikkupoika, ja sen kanssa siskon kanssa leikittiin. Kyllä minä nyt senkin tapauksen tarkemmin muistan. Lumpeenpossut oli parhaimmillaan pulleita, tomerakärsäisiä, ja äidit puuhasi siellä rannassa omiaan.

Siinä se tapahtui, kun tarkemmin muistelen.

Se oli tämän pojan äiti, joka madalsi ääntään, ja sen äänen muuttamisen minä juuri huomasinkin. Se pojan äiti oli parturi, ja minäkin halusin isona parturiksi. Katsoin vierestä, kun se leikkasi meillä tukkia. Se oli niin kaunis ja hyväntuoksuinen, että samastuin. Tämä rouva suhahti äidille siellä rannassa, että "vitut on sitten vaan aviomiehille."

Se jäi askarruttamaan. "Mutta sehän on selvä", äiti sanoi, ja tämänhän minä jo kerroin.

Mutta oliko sekään niin selvä. Meillä kävi tämä pariskunta, jonka kanssa vanhempani harrastivat saunomista. Minulle on myöhemmin tullut mieleen, että olisiko siellä harjoitettu myös jonkinlaista, miten sen nyt sanoisi, ryhmäkopelointia.

Kyllä ne muijat oli joskus kiimaisia, sen oikein näki. Sen muutoksen vaan huomasi, ei osannut tulkita. Nyt osaa. Silmät seisoi päässä sillä nätillä parturilla, ja jo kävelystä näki, että höpöä tekee. Siitä tuli ihan hervoton, ja miehetkin muuttui jotenkin jänniksi.

Mutta hirveän hienovaraista ja salamyhkäistä se oli. Kertaakaan en huomannut, että siellä mökillä esimerkiksi naitiin.

Olisi kiva tietää, onko muilla naisille vastaavia kokemuksia lapsuudesta? Semmoisia muistoja, jotka vielä aikuisenakin tuntuu kropassa ja tekee levottomaksi?

Meidän mökillä kävi yksi peltiseppä, ja hänestä minun oikeastaan piti puhua. Se on semmoinen rellukka nykyisin, kuin kahdeksannella kuukaudella, mutta sutjakka sälli siihen aikaan. Se ajeli moottoripyörällä, ja vaimo istui takaistuimella, sitten myöhemmin, kun se semmoisen siellä sai pysymään.

Seppä kanteli meitä niskassaan, minua ja siskoa, ja heitteli korkealle ilmaan. Se sanoi, että nämä tytöt tulevat äitiinsä. Äitihän meillä perhettä pyöritti, isä oli semmoinen hiljainen, tasainen myhäilijä. Niin kuin tämä minunkin mieheni.

Kyllä minä äitiini olen tullut, kun tarkemmin ajattelen. Me ollaan molemmat käytetty pessaaria. Hormoneja ja kierukkaa en suostuisi ottamaan sisääni, sen verran olen vanhanaikainen, ja kumin kanssa menee hyvää hukkaan. Onhan siinä pessaarissa naisella ropeltamista, mutta mies on tykännyt.

Kertokaapa naiset, onko teitä muita, jotka tähän pessaariin olette luottaneet? Että en kai minä sentään ainoa maailmassa ole, niin kuin minun ystävättäreni väittää?

Minä olen näitä juttuja kirjoittaessa muistanut lisää lauseenpätkiä. Ne on vielä varhaisemmasta lapsuudesta. Meillä oli kissa, ja se oli oikeastaan minun oma nimikkokissani. Mutta oikeastaan tämä muisto liittyy tuliaisiin. Peltiseppä päräytti motskarilla kesken kaiken mökille. Se tuli yksin, ei tainnut olla naimisissa vielä, ja toi meille pikkutytöille tuliaisia kaupasta. Se viskeli meitä ilmaan, pyöritti ja vei uimaan. Kohteli kuin prinsessoja.

Siinä sitä rupesikin väsyttämään.

Se pyysi äitiä mukanaan päivänokosille mökkiin. Isä vei meidät sillä aikaa niemen taakse retkelle. Tehtiin siskon kanssa leikit ja maisteltiin niitä sepän tuliaisia. Mutta kohta sinne äitikin tuli, ja peltiseppä. Ne oli heränneet ja käyneet uimassa. Äiti suukotteli meitä ja halasi isää. Se oli semmoinen.

Minä olin syventynyt siihen leikkiin, kun äiti supisi isän korvaan, että "kissan herkkua tuli kupillinen". Minä siihen havahduin, kun se oli olevinaan minun kissa. "Sehän tuli mirrille tarpeeseen", isä sanoi. Se sanoi sen niin kummallisesti ja kireästi, että minä oikein katsoin.

Sitten isääkin rupesi väsyttämään.

Me tytöt jäätiin leikkimään peltisepän kanssa niemeen. Se otti vatsallaan aurinkoa ja me tehtiin siitä itsellemme navetta. Porsaat ja kanat sijoiteltiin niskaan ja kainaloihin, lehmät ja hevoset vietiin jalkojen väliin. Siellä oli jännempää ja enemmän tilaa. Välillä könyttiin sepän selässä niin kuin isänkin selässä könyttiin. Seppä ähki tyytyväisenä.

4: Kummalla tuhdolla?

Kun tässä on nyt "pikku kesä" kärvistelty 12 asteen "helteissä", niin tuli mieleen tuo ihana viime suvi. Minussa on pikkuisen paljastelijan vikaa, niin kuin nämäkin kirjoitukset osoittavat, ja niin tuli paljon oltua ilman pikkuhousuja. Minusta on mukava jättää ne mekon alta pois. Semmoinen lyhyt ja leveä on minun kesämekkoni, ja kun kepeä kesätuuli hyväilee, niin sepä tekee olon leppeäksi. Huulet siellä vaan hankaa toisiinsa niin että kohta hopeakellot soi.

Naiset tämän tietää, ja minun mieskin tykkää. Sitä aina jännittää, paljastunko. Ettei kävisi niin kuin yhtenä kesänä yhden kauppakeskuksen pihalla, kun erään herrasmiehen saksanpaimenkoira työnsi pitkän, kylmän kuononsa suoraan sinne. Mies pyyteli anteeksi, ja kyllä minuakin nolotti. Muutamat sivullisetkin sen huomasivat. Naamasta näki, kuinka naurattamaan tuppasi. Yksi jäätelöä syövä pikkupoikakin jäi katsomaan suu auki.

Mutta muuten minä kyllä tykkään tämmöisiä temppuja tehdä. Joskus oikein hartaasti suunnittelen, että eivät näyttäisi suunnitelluilta. Niistähän menee maku, jos se on järjestettyä.

"Jätänkö minä pois", minä kysyin mieheltä, kun viime kesänä mentiin yhdellä mökillä käymään. "Jätä vaan", mies sanoi, ja niin me mentiin.

Me mentiin näyttämään, miten pikkuahvenet nyljetään. Ne oli saaneet niitä vahingossa ämpärikaupalla muikkuverkoista. Eihän niitä pirukaan suomusta.

Siitä olisi jo kertomista, että miten minä sen mekon kiedoin jalkojeni ympärille, vai unohdanko siinä nylkytiimellyksessä. Meillä maalla ennen vanhaan oli tytöillä tapana olla kesäisin ilman alushousuja. Silloin se kyllä usein unohtui.

Ne sitten toi meidät takaisin veneellä. Oli nämä pitkät helteet silloin, jos muistatte. Veneellä tultiin mökiltä, mökin isäntä souti ja minun mieheni piti perää. Me mökin rouvan kanssa istuttiin keskituhdolla. Kylki kyljessä istuttiin.

Minä ajattelin, että mitenkä minä siihen tuhdolla asetun. Kun ei ole kohteliasta kääntää selkää vieraalle.

Siinä soudeltiin ja juteltiin, ja minä tiesin, että minulla on lyhyt hame. Että kun minä siinä istun, paljon ei riitä pyllyn alle. Että naapuri vilkuilee ja varmaan näkee. Minä kiltisti siinä istun, polvet yhdessä, katselen maisemia, että saa naapuri tehdä havaintoja. Se kriittinen paikka oli siellä reisien alla.

Vähän olin sivuttain, muuten olisi näkynyt paljas takapuoli.

Minä huomasin, että nyt se mies hoksasi. Sen verran autoin. Ja arvasin, että oma mies selän takana jännittää. Aavistelee, missä mennään. Mutta rouva siinä minun vieressäni ei tiedä mitään.

En minkäänlaista merkkiä anna, että huomaisin, kun naapurin mies semmoisia näkymiä saa. Silmä kovana se vahtii, kun minä siinä vähän liikehdin. Vettä kokeilen kädellä, että kuinka on lämmintä kuin linnun maito.

Vilkaisen välillä olan yli miestäni, ja näen, että ilme on semmoinen, että varmaan illalla "rankaisee".

Niin siinä soudettiin ja tultiin rantaan. Siinä minun piti pystyyn noustessa, totta kai, avuttomana naisena pikkuisen levittää reisiä. Taisi siinä naapurin mieheltä silmät pompata. Hän oli siinä käsi ojossa auttamassa, varmistamassa, että rouva pääsee kunnialla laidan yli rannalle.

Mutta tämä tämmöinen ei varmaan ole mikään aviorikos, eihän? Miehiltä minä haluaisin kysyä, että kummalla tuhdolla te mieluummin olisitte istuneet, etu- vai takatuhdolla?