Parin tunnin purjeparty

"Onks se Veke?" Sehän minä olen, havahduin, hain äänen suuntaa. Purjeveneen perästä oli käsi noussut tervehdykseen. "Mitä miekkonen?"

Mitäs minä. Olin iltapäiväkävelyllä vaimon kanssa. Pieni lenkki oli tarkoitus tehdä, haistella kesätuulta vierassatamassa, katsella aluksia ja jäädä kahvikupilliselle vähäksi aikaa rantabaarin kuistille.

Iloisesti virnistäen Jukka-Pekka hypähti laiturille viereemme. Hän oli ollut samassa oppikoulussa, pari luokkaa ylempänä tosin. Mutta paljon oli pelailtu samoissa porukoissa Puiston kentällä kesäisin ja talvisin. Nyt ei oltu vuosiin nähty.

Jukka-Pekka tai Jukkis, niin kuin häntä koulussa kutsuttiin, oli arkkitehti, sen verran tiesin. Oma toimisto oli Helsingissä. Hän kertoi käyttäneensä ruotsalaisia liikekumppaneita vanhassa kotikaupungissaan, vuokranneensa veneen. Se olisi käytössä iltaan.

"Lähdetään vesille", Jukkis keksi. "Veneen jääkaapissa on firman eväitä."

"Kai ne olisi pois syötävä", sanoin, vaikka vaimo antoi silmillään merkkejä. Häntä ei aie innostanut. "Voittehan te mennä kaksistaan", vaimo ehdotti, mutta Jukkis torjui heti ajatuksen. "Siitä tulisi tylsää", hän sanoi kulmakarvojaan kohotellen.

"Parin tunnin purjeparty", Jukkis jatkoi, ja kyllä vaimonkin toisaalta mieli teki. Hän vilkuili uteliaana venettä, katsoi silmiään varjostaen ylös korkeaan mastoon. Tartuin hänen käteensä ja autoin veneeseen. Vaimolla oli kapea hame.

Itse en osaa purjehtia, mutta Jukkis antoi ohjeita kiristää yhtä ja löysätä toista. "Kun päästään väljemmille vesille, hellitetään", hän sanoi. "Nyt kerätään tuulen rippeetkin."

"On tämä sentään mahtavaa", vaimo ihasteli ja katsoi minuun tyytyväisenä. Mikäpä siinä oli ollessa. Aurinko paistoi, kumpupilvet roikkuivat taivaanrannalla ja kulku oli äänetöntä.

Selällä vähennettiin riepuja, niin kuin Jukkis sanoi. Hän pienensi purjepintaa ja uskoi peräsimen hoitooni. Ohi lipuvia maisemia katsellen muistelimme nuoruutta ja kouluaikaa. Jukkis oli kuulu sijaisten teloittaja. "Neidillä on nätti pusero", hän aloitti ja silloin sai luokka olla varma, että läksyjä ei sillä tunnilla kyselty eikä uusia valmisteltu.

Pientä flirttiä Jukkis piti tapansa mukaan nytkin. Hän istui rennosti veneen laidalla ja puhutteli meitä "nuoriksi ystävikseen". Niinpä minäkin rohkaistuin kertomaan yhden muiston. Se oli tullut elävänä mieleen.

"Oltiin täällä kerran luontoretkellä kavereitten kanssa", aloitin. "Oltiinkohan viidentoista, vähän ehkä allekin. Aamulla huomattiin, että viereisessä poukamassa oli toinen leiri."

"Se oli sinun leirisi", tunnustin Jukkikselle. "Kiikaroitiin sydän pamppaillen, kuinka teidän tyttöystävänne juoksivat rinnat paljaina uimaan."

"Onhan täällä oltu", Jukkis siristi silmiään. Sitten hän kääntyi vaimoni puoleen. "Vähennetään mekin riepuja", hän ehdotti. "Näyttäisi paremmalta."

"Niin varmaan", vaimo naurahti ja katsahti alas helmoihinsa. Hänellä oli tumma, kapea kaupunkihameensa. Eihän se oikein veneilyyn sopinut.

"Mikä ettei", sanoin ja riisuin paitani. Jukkiksella oli jo pelkät shortsit. Kengät olin potkaissut jalastani veneeseen tullessa, niin kuin vaimokin.

"Kyllä minä sen retken muistan", Jukkis vilkaisi merikorttia. "Tytöt oli kuudentoista ja kukkeimmillaan."

Vaimo käänsi päänsä ja hymyili.

"Ja kiihkeimmillään", Jukkis jatkoi. Vaimo hymyili taas.

"Riisu vaan sinäkin tuo hame", Jukkis hymyili aurinkoisesti vastaan. "Saisit väriä iholle."

"Niin varmaan", vaimo puuskahti ja vilkaisi minuun. "Eihän se tänne kuulu", sanoin ja hapuilin takaa hameen vetoketjua. Vaimo vetäytyi käteni alta pois, mutta hetken emmittyään kohottautui ja tipautti hameensa. Saman tien läksi paitapusero. Alla oli rintsikat ja pikkuhousut, nätit mutta hieman eri paria, panin merkille. Toiset valkoiset, toiset tyttömäisen punaiset. Vaimo vilkuili, olivatko ne katseenkestävät.

"Viehättävä rouva sinulla onkin", Jukkis antoi kiitosta, ja nyökkäsin. Ylpeä minä olin vaimosta, täytyy myöntää. Vaimolla on ylväs ryhti, jalo pään asento ja sopivasti naisellisia muotoja. Vaimo suoristi selkäänsä, veti vatsaa sisään. Jukkis oli pujahtanut kajuuttaan ja ojenteli sieltä voileipiä ja kylmiä siidereitä. Maistelimme niitä hiljaisuuden vallitessa. Kyllä ne maistuivatkin.

"Minä muistan niiden tyttöjen kiljahdukset", jatkoin. Halusin viedä juttua eteenpäin. "Se taisi tulla suoraan navan alta."

"Niin", Jukkis myönsi. "Vesi oli kylmää."

Minä tunsin ne uimaan menijät. He olivat kaupungin halutuimpia tyttöjä, isorintaisia. Minä jäljitin pöllön jätöksiä puun juurilta, Jukkis kopeloi jo tissejä. Toisesta tytöstä tuli parturi ja hän leikkaa ihmisten tukkia torin varrella olevassa pikku liikkeessä. Toinen typyköistä taisi häipyä Englantiin sairaanhoitajakouluun.

"Mitä sinä meinaat", vaimo hätkähti. Jukkis oli nostanut kätensä hänen selkäänsä.

"Avata hakaset", Jukkis vastasi viattomasti. "Nähtäisiin tisut."

"Hehe", vaimo naurahti ja vilkaisi minuun. Olisihan ne kiva nähdä, ajattelin. Nehän oli olleet paljaina uimarannallakin. Edustavampaa on luonnollinen kauneus.

"Ota pois vaan", ehdotin, ja vaimo vei kätensä hakasille, avasi ne ja pudotti liivit syliinsä. Vaimolla on pienet, pitkulaiset rinnat, jotka kurkkivat sivuille kuin ketunnenät. Jukkis tuijotti niitä häpeämättä, siemaisi välillä siideriään. "Heheh", vaimolta pääsi uudelleen, hieman epävarmasti, mutta nyökkäsin hänelle rohkaisua. Tämä on ok.

Saari kohosi poikittainen reitillemme ja kurssia käännettiin. Sinisiä löysättiin, punaisia kiristettiin ja vene kiepautettiin toiselle kyljelleen. Kun suunta oli vakaa, Jukkis iski minulle silmää. "Heitettäisiinkö alasti?"

Se säväytti, kutitti kummasti vatsahermoja. Eikä Jukkis aikaillut. Hän nousi seisomaan, tarttui shortseihinsa, tyrkkäsi ne yhdellä vedolla nilkkoihinsa ja potkaisi kajuuttaan. Vedin henkeä ja niin veti vaimokin. Käsivarren ihokarvat olivat nousseet pystyyn. Jukkis seisoi edessämme ilkialastomana, raskas kalu roikkuen kiharan karvoituksen keskeltä.

"Ota sinäkin pöksyt pois", Jekkis maanitteli vaimoa, ja tämä pudisti hymyillen päätään.

"Ei niitä ollut ruotsalaisrouvallakaan", Jukkis jatkoi. "Vaikka oli kuukautiset. Valkoinen nyöri roikkui hupaisasti huulien välistä."

Hiljaisuus. Vesi vain liplatti veneen keulassa.

"Sehän on luonnollinen asia", Jukkis jatkoi matalalla äänellään. "Niinhän se on", vaimo myönsi ja vilkaisi kysyvästi minuun.

"Täällä voi olla vapaasti", Jukkis sanoi ja istuutui paikoilleen.

"Siinä on kapteeni ihan oikeassa", sanoin ja avasin kesähousujeni napit. Kuin huumaantuneena riisuin päällyshousut, sitten alkkarit. Mulkkua kipristi. Niin kipristi silloinkin, kun tiirattiin Jukkiksen ja hänen kaverinsa tyttöjä.

Vaimo tuijotti punehtuneena eteensä, tarttui sitten pikkuhousuihinsa ja pujotti ne sirosti jalastaan. Hän taitteli ne penkille viikkaamansa hameen alle.

"Hyvä", Jukkis ilahtui. "Saadaan rajaton rusketus."

Vaimo hymyili. Hän oli nostanut polvensa toisen polven päälle, mutta ei näyttänyt järkyttyneeltä, säteili päin vastoin sisäistä hehkua. Jukkis tarkasteli häntä kiireestä kantapäähän, ja olin ilahtunut, kun vaimo antoi hänen katsella.

"Vaimosi taitaa olla niitä pikku pimuja", Jukkis kääntyi minun puoleeni. "Puistobaarin sakkolihaa."

"Niin", naurahdin. Mitäpä siihen muutakaan.

"Se seksikäs tummakulma", Jukkis jatkoi ja kumartui lähemmäksi.

"Muistatko sinä minut", vaimo ilahtui ja pyöräytti silmiään. Vaimolla on voimakkaat kulmakarvat ja suuret, vaikuttavat silmät, joita hän mielellään käytti.

"Muistanhan minä, ja haluaisin tutustua lähemminkin", Jukkis jatkoi ja siirtyi istumaan vaimon viereen. "Syventää tätä meidän ystävyyttä."

"Jaa", vaimo sanoi. Hän oli kääntänyt kasvonsa Jukkikseen ja hymyili tälle hampaat välkkyen.

"Rouvasi on niin herttainen että huimaa", Jukkis jatkoi pehmeästi, nosti kätensä vaimon harteille ja alkoi hieroa tämän niskaa tukan alta.

Oltiin hiljaa, tunnelma vei. Jukkis hieroskeli vaimon niskaa, ja tämä oli laskenut päänsä ja hiuksensa roikkumaan. Eihän tässä mitään, ajattelin ja tarkkailin Jukkista. Ruskettuneet käsivarret olivat karvaiset, samoin reidet. Paksu mulkku mollotti terska häpeämättömän paljaana. Pakko oli vilkaista. Minulla esinahkaa kiristi, ja muutenkin oli tunteet sekaisin ja arat. Toisen miehen läheisyys samalla kertaa oudoksutti ja viehätti.

"Täällä ei tarvitse ujostella", Jukkis mulkaisi minuun kuin ajatukseni arvaten. Hän oli huomannut orastavan erektioni.

"Eipä niin", sanoin mahdollisimman luonnollisesti. Punastunut minä varmaan olin, tunsin sen kuumotuksena poskillani, avuton muutenkin ilman minkäänlaista suojaa. Kulli oli karkaamassa omille teilleen. Tajusin sen siinä samassa.

Mutta jotenkin olin kumminkin riemastunut. Tuulen paine siirtyi purjeista peräsimen tankoon ja sitä kautta ohjausliikkeisiin. Samanlaista alkuvoimaisuutta oli Jukkiksessa. Hän oli urheilusankarikin, juoksi takakaarretta koulun viestijoukkueessa. Rinnakkaisluokkien keskenään kikattavat tytöt hakivat häneltä nimikirjoituksia vihkoihinsa.

En minä Jukkiksen kavereita ollut, nyt olin. Vaikka ei vuoden, parin ikäeroa kouluajoilta hetkessä pois pyyhitä. Jukkis oli kiertänyt käsivartensa vaimoni ympärille, ja tämä antoi sen tapahtua, heilautti keimaillen tukkaansa. Minua jäykistymiseni hävetti ja kiihotti yhtä aikaa.

"Olisi meillä kaksistaan ollut tylsää", Jukkis virnisti minulle ja vaimokin naurahti. Miehen käsi lepäsi hänen paljaalla uumallaan. Eikä se vain levännyt, vaan liikehti ylös ja alas, tutki lantion kaarta.

On siinä seireeniä Jukkikselle, ajattelin hämmentyneenä. Mutta kiihotuinhan minäkin hänen tytöstään. Kaksi pariskuntaa siellä oli, kaksi vihreää telttaa, kuusitoistavuotiaita typsyjä.

"Antoiko ne tytöt teille", keskeytin tihenneen tunnelman. "Ei antaneet", Jukkis tunnusti. "Seisottivat pirulaiset."

"Sehän on inhottavaa", vaimo sanoi. Hän oli sentään tajuissaan.

Uusi hiljaisuus. Jukkiksen käsi oli lipunut vaimon vatsan puolelle. Arvasin miltä se tuntuu. Vaan ei Jukkikselle kaikki onnistunut, vaikka hän semmoinen Hannu Hanhi olikin. Yritin kuvitella pettingiä teltoissa, kiihkeää kuivaharjoittelua.

"Onko sinun rouvasi vapaamielinen", Jukkis kysyi yllättäen ja katsoi terävästi.

"En tiedä", vastasin ällistyneenä. "En ole kysynyt."

"Kysypäs", Jukkis jatkoi huolettomasti. "Minun tekisi mieli kokeilla tisut."

Hiljaisuus. Vaimo korjasi asentoaan, nosti toisen jalkansa penkin reunalle, kätensä sen päälle. Kainalon alta voisi pujottaa.

Jukkis pujotti, ja käden liikkeistä arvasin, mitä siellä tapahtui. Kalussani sykki ja puristi. Itsepintainen terska oli työntynyt lopullisesti esiin esinahan alta.

Taas oli edessä saari, parikin kallioista luotoa käkkäräisine petäjineen. Jukkis nousi reivaamaan purjeita. Hän vilkuili sojottavaan kaluuni, mutta reippaasti oli ulkona hänelläkin.

"Se on vaan tervettä", Jukkis muhoili, kun huomasi vaimon katseen. "Ihan mukavan näköistä", vaimo tirskahti.

Jukkis haki saman tien jääkaapista uudet siiderit, ja vaimo korjaili hiuksiaan, ei oikein tiennyt miten olisi, kehen suhtautua. Ohjasin pitkin saaren kuvetta, ja sen rantakalliolla otti pariskunta aurinkoa. Alasti olivat, vene kiven kolossa. He heilauttivat kättään ja vaimokin nousi huiskuttamaan. Hän halusi näyttää, että luonnonpuvussa ollaan täälläkin, tussu paljaana.

Jukkis veti vaimon syliinsä, ja mielellään vaimo istahti, kiersi kätensä tuttavallisesti miehen kaulalle. Jukkiksen vapaa käsi seikkaili vaimon pakaroilla, molemmilla puoliskoilla, niiden välissäkin, ja minä kamppailin erektioni kanssa. Se ei yhtään ottanut laantuakseen, veti jotenkin veteläksi ja toistaitoiseksi. Tuntui kuin olisin joutumassa transsiin.

"Jos suoraan sanotaan", Jukkis katkaisi väreilyt. "Näin kivasti en ole ollut pitkään aikaan."

Olisin voinut sanoa samoin. Jukkis oli vaihtanut siiderin toiseen käteen ja valuttanut sormensa vaimon reisien väliin.

"Laivan päällä on lysti olla silloin kun se seilaa", Jukkis hyräili suu vaimon korvassa. "Lystimpää on katsella, kun nätti tyttö peilaa", viisu jatkoi, ja vaimo teki tilaa sormille, kurkisti minuun hiustensa alta, huomasinko. Kyllä minä huomasin. Jukkis oli viheltelevinään muina miehinä.

"Teillä on varmaan hyvä suhde", Jukkis töksäytti, ja minä vahvistin asian näin olevan. "Kyllähän sen näkee", Jukkis jatkoi ja katsoi merkitsevästi. Puristin peräsintä ja annoin elimeni sojottaa. Se oli niin eläimellisen julkeaa, että ihmettelin itsekin.

"Se varmaan kestäisi toisenkin miehen", Jukkis pudotteli kohtalokkaita sanojaan.

"Ai mikä kestäisi", hätkähdin, vaikka hyvin kuulin. "Tämä teidän suhteenne", Jukkis vastasi. "Se siitä vaan syvenisi."

Hyvin Jukkis puhui, täytyy tunnustaa. Tuntui kiehuntana selkäytimessä. Jukkis aikoi jaolle, ja tajusin, etten kykenisi häntä estämään. Enkä halunnut. Sekin oli kauhistuttava havainto. Olin alttiina puolustajana järjestämässä avaussyöttöä kärkihyökkääjälle niin kuin ennen vanhaan Puiston kentällä. Pitihän pelille saada purtavaa, maali.

"Sen saa vaimo päättää", takeltelin kieli kankeana. Korvissa kohisi, eikä se ollut vain tuulen suhinaa vanteissa. Vaimo istui miehen sylissä lasittunein katsein, hyväilyille antautuneena. Mies oli ruskea, käsivarsi karvainen. Vaimon iho oli vaalea ja pehmeä.

"Mitenkäs teillä ehkäistään", Jukkis kysyi asiallisesti, käsi vaimon vatsan alla. "Pillereillä", vaimo vastasi tuskin kuuluvasti, ja tunsin kuinka erektioni taas hyökkäsi. Ihan kipeää teki.

"Sittenhän minä voisin laueta pimpsaan", Jukkis jatkoi sujuvasti. Se tuli kuin veitsi voihin. "Voisinko?"

"Sehän olisi romanttista", vaimo heläytti kirkkaasti. Selkäpiitä kylmäsi.

"Sittenhän tässä ei ole mitään hätää."

Jukkis oli noussut seisomaan, katseli ympärilleen ja arvioi veneen vauhtia ja suuntaa. Esitteli samalla pulleaa jäsentään. Käärmenäyttely, ajattelin, jos jossain joku luontopoika kiikaroi.

Jukkis pudotti ison purjeen. Keulapurje piti suunnassa, selvää vettä oli edessä.

"Hyvin ehditään käydä hytissä", Jukkis hymyili minulle voitonriemuisesti. "Otetaan rouvan kanssa pienet intiimit hiet."

Vaimo oli jo ovella menossa. Turpea mätäs vilahti, kun hän kumartui, sen perässä Jukkiksen karvaiset kivekset. Oikein puistatti.

Kajuutassa raivattiin tilaa ja vaimo kävi laverille selälleen. Eikä Jukkis aikaillut. Tottunein, varmoin liikkein hän hankkiutui otille, varmisti valloituksen muutamalla työnnöllä ja pysähtyi nautiskelemaan.

Vahdin veneen kurssia ja toisella silmällä pariskuntaa. Siellä annettiin suuta.

"Tykkäätkö saada minulta panon", Jukkis kehräsi ja liikutteli itseään. "Tykkään", vaimo myötäili jalat korkealla miehen kupeissa. Ohjasin venettä kuin Odysseus, peräsimeen kytkettynä.

Jukkis paransi asentoaan, käyttäisi vaimoa kuin alasinta. Hän antaisi mulkulle vallat. "Annetaanko", hän kysyi korskeasti.

"Annetaan", vaimo vastasi paksulla äänellä, ja minua pisteli kuin neuloilla. Ei oikein kehdannut katsoa, mutta pakko oli. Näin miehen jäntevän selän ja paljaan takapuolen, jota viskottiin kuin kalkkiviivoilla koulujenvälisissä. Vain yleisön hurraus puuttui.

"Nyt tulee suihku", mies karjaisi, karjaisi uudelleen, ja sen alta kuului vaimon vikinää. Vuolaasti varmaan ryöpsähteli. Minullakin roikkui erektiolimaa kullin päässä.

Jukkis kömpi esiin tyydytetty, märkä elin heilahdellen. "Olipa tiukka hanska", hän myhäili. "Olisiko isännän vuoro nyt?"

Isännän vuoro oli. Pujahdin hyttiin, jossa vaimo taitteli pyyhettä alleen, peitteli läikkää posket punoittaen. "Ujo kuin huora", välähti mielessä. Mistähän sekin tuli? Jostain romaanista varmaan.

Vaimo tuijotti vastaan silmät renkaina, kun työnnyin liisteisiin. "Oliko lemmekästä", sanoin jotain sanoakseni. "Oli", vaimo henkäisi ja kiertyi ympärilleni. Hän oli suonut vieraalle emätinlaukeamisen, nauttinut itsekin.

"Jes-sus", minulta pääsi. Näljää oli kuin sammakonkutua, kiveksetkin heti litimärät. Vaimo yritti saada otetta lotisevasta mulkusta.

"Liipaisin on herkkänä", varoitin, mutta sekin oli liikaa luvattu. Minulta karkasi jo täyttä päätä. Keskityin ruiskuttamaan ja tunsin, kuinka vaimo nytkytti vastaan kuin viimeistä päivää.

Jukkis oli sillä välin pistänyt veneen piihin. Mies itse kellui vedessä kauempana. "Kaloja ruokkimaan", hän huikkasi.

Niin pestiin paikat ja pantiin rievut vetämään, hissun kissun käännyttiin kohti kaupunkia.

"Se oli semmoinen hätäpano", Jukkis selitteli, kun istuimme kolmisin veneen perässä. Viimeisiä voileipiä pistettiin menemään. "Kun ei saa moneen päivään tussua, läikkyy helposti."

"Niinhän se tekee", vaimo sanoi ja hymyili tietävästi. "Mutta ihana sinä olit", Jukkis kumartui ja taputti vaimoa reidelle. "Oli ilo rakastella."

"Niin oli", vaimo vastasi ja työnsi jalkansa Jukkiksen syliin. Vaimolla on tyttömäinen, nätti vako, ja sen hän Jukkikselle näytti. Mies tuijotti silmät viiruina.

"Meillä on nyt sitten napaliitto", Jukkis jatkoi ja kysyi, miltä se meistä tuntuu. "Ihan hyvältä", vastasimme vaimon kanssa yhteen ääneen, ja tunsin taas kiihottuvani.

"On suuri kunnia miehelle saada naida toisen naista", Jukkis jatkoi ja katsoi minuun vakavana. "Niin tekivät luonnonkansatkin, ja siinä on oma järkensä. Saatiin uutta verta heimoon."

Vaimo naurahti. Luonnonkansoilla ei naisia ehkäisty. Puikoteltiin paljain kikkelein.

Jukkis kertoi jostain vanhasta merirosvokirjasta lukeneensa, kuinka Madagaskarilla perinteisiin kuului, että päällikkö antoi vieraiden käyttöön kylän koreimmat käkkäräpäät.

"Sehän oli vieraanvaraista", vaimo hymyili hampaat loistaen. Jukkis jatkoi naisten suorastaan kilpailleen pääsystä antamaan lovea merimiehille.

"Oijoi", vaimo henkäisi. Hän oli kiepsahtanut Jukkiksen kylkeen, laskenut kätensä tämän reidelle. Jukka-Pekalla oli tosiaan pikajuoksijan kroppa, vahvat vatsalihakset, panin merkille.

"Syntyi paljon vaaleita pikku nassikoita", Jukkis veikisteli, ja vaimo henkäisi taas. Hän oli vienyt kätensä miehen elimelle ja katsoi minuun. "Saanko", hän kysyi punaiset täplät poskipäissä.

"Saat, kultaseni", minä sanoin, ja vaimo hiveli varovin sormin kalun vartta ja sinertävää, leveälakkista terskaa. Jukkis oli levittänyt jalkansa, mainosti kalleuksiaan. Mikäs siinä, muotokuntoiset kapineet.

"Minulla on vissiin paksumpi otatin", Jukkis puhkesi puhumaan. "Tämmöinen diesel-malli."

"Mutta miehelläsi on jyrkempi erektio", Jukkis jatkoi samaan hengenvetoon. "Ja varmaan terävämmät suihkut. Tunteeko nainen semmoiset erot?"

"Saattaa ne tuntea", vaimo muikisti suutaan ja antoi katseensa lipua. Aika ori Jukkis tosiaan oli, esinahka monessa rutussa jymäkän terskan takana. "Rasvaa sen nuppi", ehdotin ja ojensin vaimolle aurinkoöljyn. Sitä oli aina välillä sipaistu hartioihin ja käsivarsiin.

Vaimo rasvasi. Hän nosti jäsenen hellästi pystyyn, lorautti sen rintaan öljyä ja voiteli pallitkin liukkain, notkein sormin.

"Näyttää veikeältä", sanoin. Vaimo oli kumartunut huolekkaasti miehen puoleen, mies tuijotti askaretta kiiluvin silmin.

"Onpas hempeää", Jukkis huokaisi. "Pitäisi vielä tuntea se eläväinen kolo."

"Se järjestetään", sanoin. Olin hivuttanut kourani vaimon pakaroiden alle ja tunsin, kuinka hävynsuu norui uutta ja varmaan vanhaakin, äskeisten spermojen jäämiä.

Niin mallattiin leikkimielinen juttu. Jukka-Pekka istui veneen perään jalat haralleen ja vaimo peruutti hänen syliinsä. Vaimo levitti jalkansa, kumartui ja ohjasi miehen takaapäin reikäänsä.

Aika lähellä oltiin jo kaupunkia, mutkaisella reitillä. Minä hoitelin purjeita, Jukkis peräsimen ja vaimo loput.

Näin paikaltani suoraan konehuoneeseen, aukon suulle. Vaimo kyykisteli ja tutki välillä itsekin liikkeittensä vaikutusta. Kivekset kiikkuivat lystikkäästi, kun karvainen, pullea häpy höyläsi kiiltävää mastoa. Jukkis kipristeli varpaitaan ja yritti varmistaa, että pysytään reitillä.

Muuan busteri pyyhälsi vierestä vavat pystyssä, ja oltiin niin kuin ei oltaisikaan. Onkimiehet tuijottivat aurinkolasiensa takaa vielä taakseenkin, ja vaimo vilkutti. "Näkiköhän ne", vaimo hihitteli käsi suun edessä. Kuinka kauniilta hän näyttikään.