Hilpeitä heinämiehiä

Story Info
Valokuvien selailu herättää eloon vanhan muiston.
3.5k words
3.85
14.5k
00
Share this Story

Font Size

Default Font Size

Font Spacing

Default Font Spacing

Font Face

Default Font Face

Reading Theme

Default Theme (White)
You need to Log In or Sign Up to have your customization saved in your Literotica profile.
PUBLIC BETA

Note: You can change font size, font face, and turn on dark mode by clicking the "A" icon tab in the Story Info Box.

You can temporarily switch back to a Classic Literotica® experience during our ongoing public Beta testing. Please consider leaving feedback on issues you experience or suggest improvements.

Click here

1(4) Pojan tarina (pellolla)

Se sattui taas silmiin, vanha valokuva heinäpellolta. Minä olen siinä "kolmen tiilen korkuinen", niin kuin miehet sanoivat. Olinkohan minä neljän vai viiden, oikein pikkuvanha kumminkin. Miehet ovat kuvassa ilman paitaa, äidillä on tummansininen, yksiosainen uimapuku. Minä sen värin muistan, ja että puku oli vanha, koinsyömäkin. Sodanjälkeinen tavarapula ei ollut hellittänyt, eikä uuden uimapuvun kaltaisiin ylellisyyksiin olisi ollut varaakaan. Sitä pidettiin, mikä oli sattunut säilymään.

"Jolla ei oo riihirimputtimia, sillä ei oo kirkkokimputtimia", äidillä oli tapana sanoa.

Nätti minun äitini siinä kuvassa on, nuori ja viehättävä, ja sitä roikkuvaa, virttynyttä uimapukuaan häpesi. Mutta muutakaan ei ollut. Kyllä minä huomasin, että siinä oli sormen mentäviä reikiä. Taisi olla villaa se puku, puuvillaa, hyvä ettei ihan kolmekymmentäluvulta. Etumus oli löystynyt, sen huomaa kuvastakin, ja äitini aika povekas. Miehet pyörivät siinä ympärillä, tuppasivat lähituntumaan, ja äiti kiemurteli hämillään. Kyllä minä syyn tiedän, tiesin silloinkin. Miehet kurkkivat hänen rintoihinsa.

Olimme äidin kanssa maalla. Isä oli tulossa viikonlopuksi. Se oli äidin entinen kotikylä, ja siksi me oli sinne heinään osattu mennä. Kuvan näppäsi Aati, siksi häntä ei siinä näy. Minä hymyilen etualalla ilman etuhampaita kuin Hangon keksi. Miehet poseeraavat hankoineen molemmin puolin äitiä.

Minä hyvin muistan ne tunnelmat. Miehet nostivat minut hevosen selkään, silojen taakse istumaan ja varoivat, että en putoaisi. Kun Etvi ajoi haravakonetta, sain istua sylissä ja pitää ohjaksista. Kykyni mukaan toimin myös tomerana tappipoikana. Kaikki se palautuu mieleen kuvasta, niin kuin sekin, että Etvi oli niin huomaavainen äidille. Iltapäivällä kahvia juotaessa he istuivat seipään juuressa vierekkäin, ja se herätti muissa hilpeyttä. Äitiä harmitti, mutta Etvi nauroi sitäkin iloisemmin.

Kahvikorissa Aati sen kameran toi. Tutkin kuvasta ilmeitä ja yritän muistella. Aati oli sen talon poika, jossa olimme heinässä. Hän oli jo isäntänä. Talon vanha emäntäkin mielessäni vilahtaa, mutta hän ei ollut heinäpellolla. Muistan hänet tummana hahmona illalla navetan nurkalla. Aatin tunsin ennestään, edelliseltä kesältä, ja Etvi oli päivän mittaan käynyt tutuksi. Muistan miesten hielle ja raikkaalle ulkoilmalle haisseet leveät henkselit. Aatin henkselin raksista roikkuivat tupekset. Panen kuvasta merkille miesten pussihousut. Jalassa on kumiteräsaappaat.

Etvillä oli ruskea selkä ja vielä ruskeampi niska. Minäkin olin ruskettunut, mutta äiti ei. Hän yritti ottaa aurinkoa, mutta häneen ei oikein tarttunut. Ja taas häntä nauratettiin. Äiti juoksi heinäseipään taakse karkuun, kun miehet pyrkivät kutittamaan häntä heinällä siinä karmivassa, ihmisarvoa alentavassa uimapuvussa. Kyllä minä huomasin, että äiti oli vihainen. Vihainen naurussa suin. Minä ymmärsin, että se oli leikkiä. Minäkin olisin halunnut siihen mukaan, mutta tajusin, että se oli aikuisten juttua. Olin loukkaantunut, kun se oli kuitenkin minun äitini, jota kiusattiin. Hänestä tuli siinä erilainen. Kun Etvi meni äidin lähelle, äiti antoi hänen olla. Niillä on neuvottelut, Aati sanoi ja vei minut laskuojan päähän vuolemaan pajupuskasta jousipyssyä. Aati puuhasi minun kanssani aina kaikenlaista.

Etvi maanitteli äitiä saunaan. Se sanoi minulle, että puhu sinäkin äidillesi. Että täytyyhän heinäpölyt huuhdella, ne voi muuten pistellä yöllä. "Kyllä minä sinun pistelemisesi tiedän", äiti sanoi.

Semmoinen suora, valoisa mies Etvi oli, sen näkee kuvastakin. Maatyömiehen leveät hartiat ja vaaleankihara tukka kuin elokuvissa. Vaikka Aatista minä enemmän tykkäsin. Se kolmas mies, mökkiläinen, oli jotenkin ilmeetön.

Ne samat kolme miestä oli saunalla, kun sinne mentiin. Äiti tuli äkäiseksi ja meinasi lähteä pois. "Mitä tämä porukka täällä tekee", se tiuskaisi. Mutta Etvi sanoi, että antaa poikien käydä kylpemässä. "Eihän meidän tarvitse yhtä aikaa mennä."

Etvi sai kuin saikin äidin jäämään, ja kaikkihan me sinne saunaan sovittiin. Jotenkin jännää se oli, vaikka välillä ahdasta. Minä tykkäsin, kun Aati sekoitti minulle oman kylpyveden lattialle puusaaviin. Minä istuin siinä kainaloita myöten, äiti oli lauteilla. Äiti oli jo vähän sulanut ja nauroi niiden miesten jutuille.

Aati käytti minua uimassa. Se sanoi, että annetaan niille rauha. "Saa Etvi pestä raonkin." Siinä lähti samalla pois se kolmas heinämies, sanoi menevänsä "eukkonsa viereen". "Etkö kestä katella", Aati naureskeli, ja mies sanoi, että "on se aika äleetä". Minä olin jo sen verran iso poika, että aavistin, mitä se älee on. Mitenkähän minä sen tajusinkin? Vai tajuanko vasta nyt? Miehillä oli isot kikkelit, minä panin merkille. Ei ne seisseet, oli muuten vaan olevinaan, vähän eri tavalla kuin yleensä. Minuakin se tavallaan kiinnosti. Se tarttui minuun, tarttui äidistäkin. Kyllä minä huomasin, että siellä vilkuiltiin ja silmät kiiluivat. Miehiä kiinnosti, kun äidillä ei ollut kikkeliä. Sitähän se äiti yritti miehiltä peittää.

Äiti pesi minulta tukan. Miehet katsoivat vierestä ja kehuivat, kuinka reipas poika minä olen. Että minulla on samanlaiset iloiset silmät kuin äidilläkin. Minulle meni saippuaa silmiin ja äiti pussasi sen sieltä pois. Aati sanoi, että hänelläkin on saippuaa silmässä, mutta äiti tyrkki sitä sivummalle ja sanoi, että huljuta lämpimällä vedellä.

Sitten Etvi keksi, että Aati ja minä hakisimme aitasta palvilihaa ja karjakeittiöstä kylmää kaljaa. "Voisitte vähän katsella lehmiäkin", Etvi sanoi. Aati katsoi Etviä pitkään, ja sanoi, että kai sitä on lähdettävä, kun kapteeni käskee. "Mutta sanonko minä mitä", Aati jatkoi. "Älä sano mitään", Etvi kuittasi. Äiti istui lauteilla kädet polvien ympärillä ja oli vähän niin kuin omissa oloissaan.

Me puettiin Aatin kanssa ja lähdettiin vuolemaan sitä palvilihaa. Minulla oli jousipyssy mukana. Siellä navetalla minä sen vanhan emännän näin. Hän toi minulle tuvasta voileivän ja maitolasin.

Kierrettiin Aatin kanssa navetan taakse. Siellä oli lampaita ja niillä pässi, joka oli opetettu puskemaan kämmeneen. Minäkin pusketin sitä aidan välistä, vaikka pelotti. Pässi rysäytti aitaan, kun nykäisin käden pois, ja mulkoili vihaisesti keltaisilla silmillään. Olisin halunnut ampua sitä jousipyssyllä, mutta Aati kielsi.

Me lampsittiin rantaan, ja Aati kurkisti saunaan. Se tuli takaisin saman tien ja sanoi, että me mennäänkin laiturin päähän palvilihaa syömään. "Etvillä on hartaat hommat kesken."

"Mitä se tekee", minä kysyin. Taisin kysyä ihan muuten vaan, viattomasti, vai olisiko siinä äänensävyssä ollut jotain, jota en ymmärtänyt. Minä olin kova kyselemään, niin kuin pikkupojat siinä iässä ovat. Kaiken ne panee merkille. Niinpä minä muistan sen vastauksen. Se tulee aina mieleen, kun näen tämän nuhruisen, nurkista käpristyneen valokuvan.

"Se siementää", Aati sanoi asiallisesti niin kuin mies miehelle. Kyllä Aati siinä jotenkin suutaan suikisti. Mutta sillä oli asia käsitelty. Ajattelin, että se liittyy heinäntekoon, vähän niin kuin heinäsuolat.

"Se tekee äitilles vaa hyvää", Aati jatkoi silmät iloisessa sikkurassa, ja minullekin tuli siitä hyvä olo. Vaikka enemmän minua jo kiinnosti se savulihan vahva maku. Se tuoksuikin houkuttelevalta. Aati veisti ohuita, suolaisia viipaleita, joissa oli puhtaan valkoista läskiä. Istuttiin siinä, hörpättiin kaljaa maitokannun suusta, ja minä tunsin syvää yhteenkuuluvuutta näihin hilpeisiin heinäkavereihini.

2(4) Pojan tarina (saaressa)

Seuraavana päivänä ei mentykään heinään. Äiti oli saanut rakkoja käsiin hangon varressa ja hartiansa kipeiksi. Mentiin sen sijaan rantaan ja otettiin aurinkoa. Sinne ilmestyi Etvi, ja se houkutteli meitä pitkänsiiman laskuun.

Äiti ei ollut kiinnostunut, nyrpisteli vain nenäänsä.

Minä kysyin, koska me lähdettäisiin. "Heti kun saadaan syöttejä", Etvi vastasi. "Puhu sinäkin äitillesi", se jatkoi.

Me mentiin Etvin kanssa haavimaan salakanpoikasia laiturin kupeesta.

Se oli Aatin siima, ja Aati sanoi, että laitetaan eväät ja mennään saareen syömään. "Tehdään huviretki", se innostui. Meitä oli nyt kolme äitiä vastaan, ja niin me lähdettiin. Äidillä oli kori vieressään keskituhdolla. Minut oli jousipyssyineni pantu kokkaan Aatin selän taakse.

Sitten ruvettiin laskemaan siimaa. Aati souti pitkin kaislikon reunoja ja välillä käytiin syvemmällä joku luoto kiertämässä. Etvi pisti salakanpuolikkaita koukkuun, sylkäisi ja heitti. Äiti istui keskellä siinä löysässä, kauhtuneessa uimapuvussaan. Hän oli tyytyväinen, että lähdettiin. Järvellä oli raikasta ja avaran sinistä. Veneen terva tuoksui.

Aati kertoi, kuinka äiti oli ollut tyttösenä kova tanssimaan ja eläväinen muutenkin. "Menitkö polkkaakin", Etvi kysyi. "Sitä varsinkin", äiti heilautti tukkaansa ja pisti varpaan veteen. "Se oli hurmailija tämä sinun äitisi nuorempana", Aati sanoi ja vilkutti minulle silmää. "Mutta jakoi rukkasia", Aati jatkoi, ja minä mietin, että miksi juuri rukkasia.

Kun siima oli vedessä, suunnistettiin yhteen ruohikkoiseen lahteen. Siinä oli semmoinen uimarannan tapainen, vähän keltaista hiekkaa. Äiti nosti korin rantaan, levitti viltin ja ruvettiin syömään voileipiä. Kahviakin oli. Äiti oli kietaissut pullon villasukkaan. Toisessa suuressa, ruskeassa pullossa oli sitä Aatin karjakeittiön kotikaljaa.

Minä menin kahlailemaan, ja äitikin tuli siihen. Miehet houkutteli äitiä uimaan. Ne oli heittäneet housunsa veneen kokkaan niin kuin minäkin, ja äiti naurahteli, ei lähtenyt.

"Tule vaan, vesi on lämmintä". miehet sanoivat. "Ja ota uimapuku pois, olet paljon nätimpi silleen." Mutta äiti pudisteli päätään, kahlaili siinä minun kanssani ja etsi näkinkenkiä. Semmoisenkin asian siinä opin.

Etvi lauloi serenadia äidille vedestä naama ja kädet levällään. "Mimmin muhkeet muotoviivat sai mun syömmein soimaan!" Äitiä se huvitti vai kiusasiko se. Se meni omiin oloihinsa viltille.

Mennäänpäs tutkimaan saarta, miehet sanoivat minulle, ja niin me mentiin. Kierrettiin polkua myöten yhtä jyrkkää, vihaisen näköistä kalliota, kun Etvi sanoi, että häntä pistelee. Me Aatin kanssa jatkettiin kumminkin toiselle rannalla asti. "Onhan se selvitettävä, mitä polun päässä on", Aati sanoi. Eihän siellä mitään ollut. Se oli lampaiden polkema ura. Mutta se saari oli juuri sopivan kokoinen kesäsaareksi. Toinen samanlainen oli siinä vieressä.

Minulla oli se Aatin tekemä jousipyssy, ja se oli hyvänä turvana, vaikka siitä naru katkesikin. Aati lupasi sen korjata.

Palattiin takaisin, ja Etvi makasi viltillä vatsallaan äidin vieressä. Se huvitti Aatia. "Iskikö kankeus jäsenyyteen", se hekotteli. Etvi sanoi, että kun olette noin virkeitä ja tekemisen puutteessa, niin kiertäkääpäs veneellä nämä saaret. "Jos vaikka löytyisi vielä parempi uimapaikka?"

Aati vitkutteli, heitteli Etviä kävyillä, mutta sanoi sitten, että lähdetään, kun kerran kapteeni käskee. Jos löytyisi vaikka aarteita.

Niin lähdettiin, melottiin hissukseen rantoja pitkin ja kahlattiin välillä matalassa vedessä. Oli semmoinen lämpöinen, siro lahdukka, jossa Aati sanoi käyvänsä tulilla, kun on yökalassa. Minä tein ongen, semmoisen leikkiongen, ja virutin sitä veneen perässä. Aurinko oli alkanut siristellä silmiään, laskea kohti taivaanrantaa.

"Se on tuo Etvi semmoinen irujain", Aati sanoi, ja minä kysyin, että mikä se semmoinen on. Aati selitti, että se on hevonen, joka potkii kaplaksiin eikä tahdo pysyä aisoissa.

Sen minä muistin vasta myöhemmin, muistin senkin, että äidillä ei ollut uimapukua, kun tultiin. Äiti otti viltillä ilmakylpyjä ja tuli meidän mukana uimaan. Etvi otti minut selkäänsä, kun uitiin syvemmälle, ja minä kiersin käteni tiukasti Etvin kaulaan. Minä en osannut uida, ja se syvälle meneminen pelotti. Minä vieläkin tunnen ne Etvin leveät hartiat ja voimakkaat, laajat uintiliikkeet. Se on kuin tunnekupla, joka yhtäkkiä poksahtaa auki tuoreena ja raikkaana.

Minä muistan, kuinka takerruin Etviin käsillä ja jaloilla. Kammosin sitä syvää, synkkää vettä, että onko siellä pohjaakaan, mutta kun en muuta voinut, annoin mennä. Tuntui huumaavalta, ihan kuin lakkaisi olemasta, ja samalla kuitenkin turvalliselta. Luotin täysin Etviin ja hänen vankkaan selkäänsä. En ole varma, mutta saattoi olla, että minulla seisoi kikkeli. Kyllä se sitä jo teki. Aavistan sen kovettuneen silloinkin, kun miehet rannalla houkutteli äitiä uimaan ja riisumaan uimapukunsa. Äiti olisi ehkä halunnut, mutta kainosteli. Ja olinhan siinä minäkin. Olisin ehdottomasti halunnut, että äiti riisuisi. Luontaisella vaistolla asetuin niiden miesten puolelle. Olisin halunnut, että äiti olisi riisunut uimapukunsa ja paljastanut sen kiihottavan, hieman hävettävänkin, vatsanpohjaa kouraisevan salaisuuden, että hänellä ei ollut kikkeliä.

Miehillä oli, ja minä olin jotenkin riemuissani siitä, että ne oli niin isot. Roikkuihan hevosillakin. Kyllä minä huomasin, että se teki vaikutuksen äitiin.

Etvi oli irujain - itsevarma, röyhkeä viettelijä. "Kauniin eläimen silmät", mistähän minä sen luin, mutta tähän se sopisi. Hän oli iskenyt ne äitiini, tarjosi sopimattoman, vastuuttoman seikkailun. Olen jokseenkin varma, että saunassa ja myöhemmin saaressa Etvi yhtyi äitiini paljaaltaan. Miten muutenkaan? Tunnen sen siinä hänen selässään, kun uimme yhä syvemmälle. Vesi on sinistä ja hymyilevää, mutta kätkee vaaran. Ei semmoinen mies vedä pois, vaan tyhjentää siittimensä toisen miehen vaimoon. Se vasta korskeaa ja komeaa onkin.

Mies haluaa vielä uusinnan. "Etvillä on hartaat hommat kesken", Aati oli sanonut. Hän oli kurkistanut saunaan. "Hui", äiti säpsähtää ja yrittää rimpuilla irti, mutta Etvi vetää hänet tiukemmin otteeseen. "Olkaa rauhassa vaan", Aati sanoo ja kumartuu uteliaana lähemmäs. "Minä pidän pojan kaukana."

"Mennään jo toista varvia", Etvi tiedottaa ja nytkyttää malliksi, iskee silmää. "Rouva tykkää rivakasta."

"Kamalaa", äiti puuskahtaa, mutta purskahtaa samalla nauruun. "Ei tätä saa katsoa!"

Etvi on pysähtynyt kellumaan, ja äiti ui rinnalle, katsoo minuun kirkkain, lämpimin silmin. Käännymme ja uimme rantaan, ja tunnen vatsaani vasten miehen rauhalliset, rytmikkäät liikkeet. Äitini on tuntenut miehen alla tämän kiiman. Jotenkin minusta tuntuu hyvältä ja tärkeältä, että Etvi laski paljaasta kyrvästään vittuun niin kuin eläin, seurauksista piittaamatta.

3(4) Äidin tarina (saunassa)

Se oli virhe, mutta halusin minä sitä itsekin. Uusi mies siellä jumalan selän takana, ja millainen mies. Katsoi silmiin niin että henkeä salpasi ja tuli viereen istumaan. Röyhkeästi istahti, ei kysynyt lupaa, mutta ei tyrkyttäytynytkään. Siihen vain istahti, tuoksui mieheltä. Poika oli kyljessä kiinni yöt ja päivät, suloinen poika, ja nyt siinä istui mies. Vilkaisi ahnaasti sinisillä silmillään ja nojasi paljaalla olkapäällään minun olkapäähäni. Ja sitten taas kohta muuttui tirkisteleväksi, kähmiväksi kolliksi.

Ota siitä selvää. Mutta imarreltu minä olin, vaikka nokkaa pidin pystyssä. Pojan kanssa oli oltu kahden ja kaipasin vaihtelua, pientä silmäpeliä aikuisten miesten kanssa. Härnäsin sitä vähän yrittämään, tätä Etviä, ja se nykäisi minut seipään juurelle istumaan. Pani kättä uumalle, heilautti vaaleaa tukkaansa. Olen muka lempeä silmänluonnilta, se kehui. Povelta pyöreä ja huulilta tuore.

"Noin sinä sanot kaikille", kuittasin, vaikka henkeä salpasi. Pusun minä sille annoin. Aati puuhasi pojan kanssa sivummalla.

Kyllä minä koltiaiset tunnen, tämä alkoi tosissaan piirittämään. Houkutteli saunaan. "Tulisit selän pesemään", se ehdotti pilke silmäkulmassa. Mikä minuun meni, mutta se alkoi kiinnostaa. Poika olisi esiliinana. Etvi hurmasi pojankin, yhdessä ajoivat hevosta, ja siinä sekosi äidin pää. Oikein sykähdytti se pojan riemu. Oli sähköä ilmassa, ja Etvissä oiva vastapeluri, johon kokeilla viehätysvoimaansa. Oli sitä vielä näköjään jäljellä.

Etvi sai meidät houkuteltua saunalle. Heti minä sitä kaduin, suutuin, kun siellä oli ne muutkin miehet. Minä olin romanttisesta, hauskasta illasta haaveillut. En saanut lähdettyä pois, kun poika kumminkin halusi. Sauna nyt on sauna, vaikka ne jätkät sen pilasi. Ne tunki perässä, ja minä olin Etville vihainen. Se näytti minua niille hampuuseille kuin mitäkin apinaa. Minä sen Lamminmaan hyvin muistan tanssipaikoilta. Huonomaineinen mies, puukolla repijä. Se mittaili minua kuin teuraslammasta, ja minä aloin tosissaan pelätä. Ilahduin kun se lähti.

Aati käytti poikaa uimassa, ja me jäätiin Etvin kanssa kahden. Oikein hellästi se saippuoi selän, ei pyrkinyt kopeloimaan. Minä rupesin nauttimaan olostani enkä peitellyt sitä Aatiltakaan. Annoin katsella, vähän näytinkin. Miehet siitä tykkää, ja katselinhan minäkin. Miehillä on minusta aivan ihmeelliset kapistukset, kun ne painavina heilahtelee.

Miehet leikki pojan kanssa, ettei olisi mennyt liian vakavaksi. Pojan takia niiden piti varoa. Aika mollukoita niillä oli, mutta eihän mustassa, hämärässä saunassa näy. Sehän minut jotenkin villitsi, se maalaissauna. Kun pesin pojan tukkaa, annoin Etvin pidellä. Minä pesen viattomasti poikaa ja mies salaa koittaa takaapäin. Vilkaisin Aatiin, että kato, mulla on mies. Aati tuijotti silmät tapilla.

Kyllä minä myrkyn haistoin, kun Etvi houkutti Aatia viemään poikaa pois. Sehän minulla oli ajatuksena, että poika on turvana. Että saattaisin langeta, mutta pojan takia en voi. Nyt ne erotti meitä. Toinen puoli minussa hälytti, toinen puoli houkutteli jäämään. Minä olin pikkuisen maistanut sitä naisena olemista, miehen läheisyyttä. Etvi oli silmän ilo, oikein muotokuntoinen uros. Minä tajusin, mihin vaaraan joudun, mutta en saanut sanaa suusta, en kättä nousemaan. Minä halusin vielä tuntea ne miehen kädet. Etvillä oli niin vahvat käsivarret.

Ne läksi, ja me Etvin kanssa kurkittiin ikkunasta, että ne varmasti menee. Minä olin jo siinä Etvin sylissä, ja se kuiski, kuinka minulla on nätti pillu. Että hänen täytyy saada se nussia. Hän on Karjalan poikia, tottunut semmoiseen.

Tiedänhän minä miehen halut. Sanoin, että laukea reisien väliin. Niin tehtiin tansseissa ennen vanhaan, isommat tytöt neuvoi. Pöksyt pois vaan, hameenhelmat kainaloon. Pyllynvako kastui joskus, mutta monasti lensi pojalta siististi lepikkoon.

Minä siinä jo mallailin, mutta Etvi murisi, että se on keskenkasvuisten kakaroiden konsti. "Aikamies tarttee vitun", se supatti. "Saat puutteesees sinäkin."

Minä olin ollut kiihottunut koko päivän. Elin herkimmän tyttöiän sotavuosina ja näin, miten naiset palvoi miehiä. Ne oli ihan palavissaan, kun miehiä kävi lomilla. Se käyttämättömyys, kosketuksen nälkä oli moninkertainen. Miehet oli poissa, niitä kaatui eikä niiltä haluttu kieltää mitään. "Lajielin vaatii", naiset sanoi. "Minkäs sille voi."

Se on minullekin elämän napa se miehinen komeus. Kun se oikein napakasti seisoo.

Olin tarrannut Etvin elimeen ja vein sitä pyllyn välikköön. "Oletkos kunnolla", Etvi komensi ja väänsi minua alleen penkille. Kovat oli panohalut. "Nai kun kerran naimisissakin olet", Etvi ärähti, kun en heti suostunut. Minä hyvin tiesin, että silloin minun olisi pitänyt nousta ja lähteä. Olisin voinut keskeyttää ne Etvin puuhat. Ihan kirkkaasti minä tajusin, että se yrittää ilman suojusta.

"Naimisissakin olet!"

Se oikein säpsäytti, herätti. Minä olin pelkkä rako, jossa mies halusi nautinnon senkin uhalla, että tulen tiineeksi. Niin selkeästi minä olisin ajatellut, ellen olisi katsonut sitä miestä silmiin. Sitä ihanaa miestä niihin kiihkeisiin, vaativiin silmiin. Ja minä olen tavallinen, terve nainen. Minäkin kaipasin yhteyttä, kihelmöin haluamistani päästä varpaisiin. Olin pelkkää naarasta siinä koiraan alla, altis ja levällään. Olin vaistomaisesti avannut jalkani, ja Etvi oli luiskahtanut sisään.

Oli kierron puoliväli, ja minä olin vaarassa tulla raskaaksi. Minulla oli ajatus, ja olen sitä mieltä vieläkin, että nainen on ensiksi naaras ja sitten vasta äiti. Että mieheen naista sitoo halu. Yhteisestä hekumasta, yhdynnästä syntyy lapsi, jos on syntyäkseen, ja sitä myötä rakkaus tähän lapseen.

Siinä minä makasin vieraan miehen alla, hulluna halusta. Ajattelin, että jos tulee lapsi, se on rakkauden lapsi. Ihana lapsi tästä ihanasta miehestä.

12