Hyväntekeväisyysnäytös

Se oli pieni tanssikoulu kaikkein köyhimmällä alueella. Madame johti, kuri oli meillä tytöillä kova, mutta esityksemme näyttäviä. Eikä meidän tarvinnut maksaa puvuista tai muusta henkilökohtaisesta rekvisiitasta.

Ei niihin pukuihin paljon kangasta kulunut. Helmet ja värinauhat olivat halvinta rihkamaa, mutta olihan meillä ylpeytemme. Olin päässyt ykkösryhmään ja notkeana, hyvävartaloisena eturiviin. Seitinohuet kultaiset trikoot alle, pikkiriikkiset tangat niiden päälle, hieman hopeakiillettä poskiin ja nännien suojaksi, ja olin valmis katseiden vangitsijaksi. Kolme meitä nuoria solisteja oli: minä ja Aysha ja Yenne. Ympärillä, kuin kukan terälehtinä pyörivät leveälanteiset, leveähameiset daamit muhkeine sulka- ja helmiäisvirityksineen. Niihin rahaa upposi.

Olin syksystä asti harjoitellut ykkösten mukana, ja uusia kuvioita hiottiin. Favelan kokoon ja nuoreen ikään nähden koulumme oli menestynyt kulkueessa, vaikka isojen ja perinteikkäiden koulujen tasolle emme ylläkään.

Poikaystäväni oli minusta ylpeä, vaikka tällainen esilläolo häntä välillä hiukan arvelutti. Ihan näin paljon hän ei haluaisi minusta näkyvän. Vahtii uimarannallakin, vaikka itse osti ne niukkaa niukemmat bikinit.

Yritän rauhoittaa Paoloa. Karnevaali on karnevaali. Lisäksi on perinteinen hyväntekeväisyysnäytös, mutta siitä en ole puhunut Paololle mitään. Tiedän, että siellä vilautellaan hieman enemmän. Me tanssijattaret olemme jännittyneitä, kuiskimme toisillemme päät yhdessä, mutta salaa Madamelta. Näytös on sentään koulumme talouden kivijalka.

Paraatit sujuivat hyvin, ja minut huomattiin. Sain runsaasti huomionosoituksia, jotka palkitsin hymyllä ja ylimääräisillä pirueteilla. Paolo oli siellä jossakin, vaikka en häntä huomannut. Yritin vilkutella hänellekin, heitellä lentosuukkoja sinne tänne.

Pikkubussi toi meidät takaisin koululle ja kävimme suihkussa. Olimme lepuuttamassa nilkkojamme, kun Madame tuli ja luetteli hyväntekeväisyysjuhlaan lähtijät, meidät kolme tyttöä. Hän käski meidät uudestaan suihkuun, jossa meidän piti ajella pois häpykarvamme.

Se nauratti Ayshaa, mutta Yenne protestoi. ”Minä olen naimisissa”, hän sanoi. Hänen aviomiehensä ei pitäisi sellaisesta puuttumisesta.

Madame nosti kädet lanteilleen, mutta ihme kyllä antoi periksi. ”Hyvä on”, hän sanoi ja pyöräytti tuimasti silmiään. ”Sijoitut keskelle. Onhan siinä jotain ajatusta, vaikka ei täällä aviomiehet tai poikaystävät määräile.”

Pyöreäposkinen, iloinen Aysha kikatti tapansa mukaan. Hänelläkin on tuore poikaystävä. “Saa pikku yllärin“, hän kuiski minulle suihkussa, kun hieman autoimme toisiamme.

Erikoiselta tuntui niin paljas pimpero, oikein pehmeältä. Vilkuilimme hämillämme toisiimme. “Kuin pikkutytöillä“, Ayshaa nauratti. Hän on porukkamme ilopilleri, Yenne jo aikuistunut, täysi nainen.

Meidät vietiin meikkiin, takaisin pikkubussiin ja klubille. Näytös oli suljettu seurapiiritilaisuus koulun tukijoille, juhla-ateria pitkän kaavan mukaan, hyvä orkesteri taustalla.

Ilta oli jo pitkällä, kun saavuimme perille. Pukuhuoneessa Madame ojensi meille ohuista, värikkäistä silkkipaperinauhoista kootut lantiohameet. Kelta-vihreine sävyineen ne Madamen mukaan jäljittelivät alkuasukkaiden ruohohamosia. Samanlaisen pikku virityksen saimme rintojen peitoksi. Se oli enemmänkin näön vuoksi.

Kauan emme ehtineet uutta asuamme peilailla ja asetella, kun meidät komennettiin lavalle. Salissa oli siirrytty jälkiruokaan, ja tarjoilijat kanniskelivat pöytiin runsaita kaakao- ja jäätelöannoksia. Ihan vesi herahti kielelle.

Sitten orkesteri aloitti. Vasket olivat hyvin edustettuina ja rumpupatterin takana virnisteli nuori, tummaihoinen poika koko valkoisella hammasrivillään.

Tanssimme näyttämöllä orkesterin tahdissa. Yenne oli kohtalokas, Aysha pirteä, minä notkeana, pitkäsäärisenä siltä väliltä. Laulusolisti singahti orkesterin uumenista keskellemme keinumaan shaketissaan ja kissanrusetissaan.

Yleisö istui pöydissä annoksiaan lusikoimassa. Enemmistö näytti olevan pariskuntia, hyvin pukeutuneita ja hivenen äänekkäitä. Meidän tehtävämme oli “viihdyttää yleisöä kauneudella“, Madame oli sanonut. Yleisö antoikin suosionosoituksia pikku sooloillemme. Yenne kumarteli näyttämön reunalta ja värisytti uhkeita, nauhojen välistä vilkkuvia ryntäitään.

Se oli merkki meille muille. Aysha heilautti muutamat lennokkaat can canit, helmojaan siinä ohessa, ja yleisön joukosta kuului ihastuksen humahdus, jokunen kimeä vihellyskin. Oli huomattu, että pikku hamosiemme alla ei ollut mitään.

Väkeä valui pöydistä näyttämön reunalle, me tytöt tanssimme käsivarren mitan päässä. Madamen tuttu hahmo vilahti kulissin aukossa. Aysha iski minulle silmää, tarttui käsikynkkääni, ja niin pyörähdimme muutaman ilmavan piruetin, ensin vasempaan, sitten oikeaan. Nauhat liehuivat hauskasti, kutittivat reisin välissä.

Lavan reunan ja orkesterin väliin ei jäänyt paljon tilaa, ja miehet ojentelivat käsiään ylettyäkseen silkkipaperinauhoihimme. Aysha oli varomaton ja menetti oitis aika tukun suojavarustustaan. ”Hyvä-hyvä”, kuului salista, ja naisetkin yleisön joukossa innostuivat. He olivat nousseet seisomaan ja taputtivat rytmikkäästi käsiään.

Orkesterin laulusolisti teki hyökkäyksen ja riisti Yenneltä yläosan. Tämä antoi sen tapahtua. Yennellä on kauniit, koostaan huolimatta kiinteät rinnat. Minäkin rohkaistuin ja annoin kurottuvien käsien silloin tällöin siepata hameeni helmasta voitonmerkin.

Jotenkin menetimme ajan tajun ja keikistelimme jo miltei ilkosillaan. Naisia tungeksi lavan reunalle nähdäkseen, että me tosiaan olimme tuhman paljaita sieltä. Aysha hehkui ja vilautteli auliisti pulskaa posliiniaan, nautti huomiosta, kun Madame yllättäen vinkkasi meidät lavalta ja johdatti kulisseihin. ”Tämä riittää”, Madame sanoi topakasti. “Te edustatte kauneutta, tytöt, ette pornografiaa.“

Niin oli esitys ohi. Tai ei sentään. “Käymme pikipäin kabinetissa“, Madame sanoi ja ohjasi meidät käytävään näyttämön taakse.

Kabinetissa oli himmeä tunnelmavalaistus, musiikkia ja pitkässä valkoliinaisessa pöydässä kuohuviiniä jäissä. Hovimestari seisoi nurkassa pyyhe käsivarrellaan.

“Herrat haluaisivat vielä hieman tanssia“, Madame selvitti, ja samassa herrat saapuivat valkoisissa puvuissaan, hymyilevine, pistävine silmineen. Neljä miestä, laskin nopeasti. Kylmät, kuumat väreet kulkivat pitkin selkäpiitä, ja Ayshakin naurahti hämmentyneenä.

Eräs miehistä, pitkä sytyttämätön sikari sormissaan, pyysi hovimestaria kaatamaan samppanjan. Madame esitteli meidät samalla vuoron perään. Hän kertoi nimen, pienen luonnehdinnan ja siviilisäädyn. Kun kävi ilmi, että Yenne on naimisissa, herrat kohottivat lasejaan. “Malja vihkisormukselle“, joku ehdotti. ”Ja sille onnekkaalle nuorelle miehelle, joka on saanut sen noin siroon sormeen pujottaa.“

Se herätti hyväntahtoista naurua. Jo valmiiksi punoittanut Yenne punastui lisää ja peitti kädellään paljaita rintojaan. Niihin tuijotettiin. Hän punehtui vielä lisää, kun äskeinen puhuja kumartui Madamen puoleen ja kuiskasi: ”On siinä aviomiehellä sormissaan kurissapitämistä.”

Nauruun sekoittui Ayshan kuuluva tirskahdus. Madame vilkaisi tyttöön ja sanoi kuin anteeksi pyytäen. “Neitokaiset ovat koulumme valiotyttöjä. He tietävät, että herrat ovat sharmööriä seuraa ja hyviä tanssittamaan neitoja. Sitä tytöt ovatkin jo odottaneet.“

Niin meidät vietiin lattialle. Meitä oli tasaparit, kun Madamekin pyörähteli mukana, ja rumba ja cha cha cha vaihtelivat. Samoin kavaljeerit. “Karnevaaliin kuuluu paljas pinta“, joku hihkaisi, ja niin oli Ayshalta viety yläosa kesken bossa novan. En saanut minäkään kauan omaani pitää.

”Tytöt ovat sulokkaita pelkissä hamosissaan”, miehet sanoivat, ja Madamekin silmäili meitä hyväksyvästi. ”Ne sopivat tytöille oikein hyvin.”

Illasta kilahtaisi koulun kirstuun pitkä penni. Siksi me täällä olimme, edustamassa. Minun hymyäni kehuttiin, samoin notkeaa uumaa ja siroja sääriä, rytmitajua äsken lavalla. Välillä istahdimme pöytään vaihtamaan muutaman sanan miesten kanssa.

Miesjoukon johtaja istahti viereeni ja sytytti huolellisesti pitkään vaalimansa sikarin. Hän oli riisunut pikkutakin, ja solmion neulassa kiilsi kivi, toinen leveässä sormuksessa. Se oli vasemman käden nimettömässä, huomasin. “Hauskaa, että meillä on täällä naitu rouva“, mies nyökkäsi päällään Yennen suuntaan. “Tuommoinen sormus sormessa kiihottaa meitä miehiä“, hän jatkoi ja nosti kätensä käteni päälle. ”Mutta myös sen puuttuminen”, mies iski silmää. Minulla ei ollut sormusta.

Hovimestari kiersi täyttämässä uudelleen lasit, kumarsi ja poistui.

“Mitenkäs on teidän laitanne“, mies jatkoi tuttavallisesti, kun kilistimme. ”Joko arvon neiti on nautinnan alainen?“

Häkeltyen kysyin, mitä hän tarkoitti. Mies naurahti. “Niin, halusin vain kysyä, joko neiti on saanut kokea miehen?“

Värähdin kuin kuilun partaalle joutuneena. Mies oli nostanut kätensä uumalleni, antoi sen levätä raskaana.

“On minulla poikaystävä“, sanoin ja katsoin miestä silmiin. “Seurustellaan.“

“Se on hyvä“, mies sanoi silmät tuikkien. “Me haluamme suojella teitä tyttöjä. Minun on tärkeä tietää, etten tanssita vallan neitseellistä pimppiä.“

En tiennyt mitä ajatella. Vilkaisin Madameen, joka näytti pitävän meitä tarkasti silmällä. Yenne oli lattialla partnerinsa kanssa, ja mies ehdotti, että mekin menisimme. Tanssimme sambaa, ja mies veti minua välillä lähemmäksi.

“Saanko tehdä toisen henkilökohtaisen kysymyksen“, mies aloitti. Hänen partavetensä tuoksui. “Ei tarvitse vastata, jos tuntuu kiusalliselta, mutta milloin viimeksi olit yhdessä poikaystäväsi kanssa?“

Kiusalliselta se tuntui, mutta päätin olla rehellinen. “Kolme päivää sitten“, sanoin. Karnevaaliin valmistautuminen oli vienyt kaiken ajan.

“Jaa’a“, mies tarkasteli minua kiinnostuneena. “Onnen poikasi saattaa olla hiukan kärsimätön. Mutta hyvää se vain tekee suhteelle. Minulle on suuri kunnia, kun saan tanssittaa sinua. Sano minua vain Raouliksi.“

Pyörähdimme pari kierrosta ja Raoul puhkesi jälleen puhumaan. “Nyt kun on karnevaaliaika ja vähän vapaampaa, kysyisin, voisinko hieman tutkailla maastoa, joka poikaystävällesi jo on niin tuttu?“

En osannut kieltääkään. Mies kiitti ja alkoi hyväillä lantiotani. Välillä käsi luisui silkkinauhojen välistä paljaille pakaroilleni ja sai minut yltä päältä kananlihalle. Nännitkin nöpöttivät. Olin helpottunut, kun kappale loppui ja mies kumarsi minulle kiitokseksi.

Jäimme lattialle seisomaan. Vieressä oli Yenne oman parinsa kanssa. Tämä oli kolkon oloinen tyyppi, jolle Raoul minut saman tien esitteli. Hän kertoi minun lahjoittaneen sydämeni poikaystävälle, kenties muutaman lemmenyönkin, mutta sallivan palvoa hempeän tyttömäisiä sulojaan.

Mies nyökkäsi ja kietoi kätensä tiukemmin Yennen ympärille. Musiikki oli taas alkanut. Se oli hidasta, “kutumusiikkia“, kuten Raoul sanoi, ja taas minua vietiin. Raoulin käsi oli pakaroilla, kävi syvällä pyllyn alla. Näin vierelläni Yennen suurenneet silmät. Häntäkin ahdisteltiin.

Aysha istui pöydässä oman seuralaisensa sylissä. Mies pyrki suutelemaan rintoja, minkä Aysha nauraen salli.

“Sinulla on kiihottavan pyöreä pylly“, mies kuiski korvaani. “Pyörittäisitkö sitä niin kuin tänään lavalla?“

Pakkohan minun oli pyörittää. Sitä varten täällä oltiin. Helpotti hieman, kun sai purkaa jännitystä tuttuihin rytmeihin. Madame oli siirtynyt Ayshan taakse ja nostanut molemmat kätensä äidillisesti tytön olkapäille. “Ja sitten tytöt“, Madame korotti ääntään. ”Herrat ovat juhlatuulella. Jos he haluavat hieman tunnustella, niin toivoisin, että olisimme heille suosiollisia. He odottavat sitä.“

Madame sanoi sen kaikkien kuullen. Kuin yllyttääkseen, mielessä välähti. Raoul veti minut kiinni itseensä, ja tunsin olevani lähes verhoton ja turvaton. Ei häpykarvoitustakaan intiimin paikan suojana.

“Madame puhuu hienosti“, Raoul aloitti hetken hiljaisuuden jälkeen. “Hän ymmärtää meitä miehiä.“

“Kun näkee kaltaisesi ilmestyksen, haluaisi koskettaa“, mies madalsi ääntään. ”Että oletko sinä tottakaan. Antaisitko luvan?“

Pakko oli luvata. “Saanko kosketella sinua niin kuin poikaystäväsi“, mies jatkoi pehmeästi. “Kaikella kunnioituksella.”

Nyökkäsin taas. Tai en kumminkaan kieltänyt. Syrjäsilmällä näin, että se oli ollut Yennen kohtalo jo jonkin aikaa. Kihelmöi oudosti enkä tiennyt oliko se enemmän kauhua vai kiihottumista.

Raoul oli hivuttanut kätensä reisieni yhtymäkohtaan, piteli sieltä, kun tanssimme. Raoul kysyi poikaystäväni nimeä, ja kerroin sen hänelle. “Hänkö sinusta teki naisen, saanko udella?“ Myönsin asian niin olevan. Miehen käsi lämmitti, ja painauduin siihen kuin kokeeksi. Raoulilla oli kihara, paksu tukka, ruskeat silmät ja vankka leuka. Hampaat olivat vahvat, ja mies näytti niitä mielellään.

“On huomaavaista, kun nainen ajelee miehelle karvansa“, Raoul hymyili leveästi. Hän ei sanonut sitä minulle, vaan Madamelle. Madame nyökkäsi ja hymyili takaisin.

“Me ollaan yksinäisiä miehiä”, Raoul nosti kätensä uumalleni. “Kenelläkään meistä ei ole tyttöystävää.“

Raoul katsoi minuun surullisesti, vilkaisi kavereitaan. “Mutta nythän on karnevaaliaika“, hän jatkoi. “Voitaisiin hiukan huvitella.“

Tajusin, mitä se tarkoitti. Ayshasta siihen varmaan olisi. Yenne nojasi kolkkoon mieheensä, käsi tämän ympärillä. Hänestäkin olisi, on ehkä ollutkin. Mikä makupala olisimmekaan tuommoisille miehille.

“Minä en ole tavallaan vapaa, kun seurustelen“, yritin koota itseäni.

“Seurustelua tämäkin olisi“, Raoul naurahti hyväntahtoisesti. “Me olemme herrasmiehiä, emme kerro kenellekään. Olette hiukan meille morsiamina. Poikaystäväsi ei saa koskaan tietää.“

Lävitseni kävi kuuma aalto ja ihoa nipisteli. Tämä oli suunniteltu juttu. Siihen oli tähdännyt karvojen ajaminen, musiikki, Raoulin johdattelut. Madame tarttui minua ja Raoulia käsivarresta. ”Meillä on viihtyisämpi paikka jatkoille”, hän sanoi olkansa yli. Se oli tarkoitettu kaikille.

Niin läksimme. Madame oli ottanut minut tiukasti kainaloonsa, ja tajusin, että minulla ei ollut pakotietä. Aysha kikatti käsi suun edessä, seurasi pariaan kuin lammas.

“Kuule“, Madame kuiskasi minulle. “Me olemme hiukan pulassa, ja koko koulumme on vaakalaudalla. Raoul on luvannut auttaa.”

Nyökkäsin. Tunsin kuinka turvonneet häpyhuuleni hankasivat toisiaan. Olin kumma kyllä suorastaan syntisen kiihottunut. Sitähän karnevaalissa sattuu, tehdään syrjähyppy. Tästä tulisi minun kokemukseni. ”Ole vaan urhea tyttö”, sanoin itselleni ja pyöräytin pyllyäni kuin kokeeksi.

Käytävän perällä oli huoneita, joista yhteen Madame minut ohjasi. Raoul tuli perässä, samoin muuan toinen mies. Hänkin oli tanssittanut minua illan mittaan. Mies oli laihavartaloinen, hieman kumara ja hänellä oli lyhyeksi ajeltu tukka, viikset ja tatuointi ranteessa.

Miehet napittivat saman tien paitojaan sängyn molemmin puolin. Ihmettelin mihin olin joutunut. Madame veti hamosen rippeitä alas lanteiltani.

“Iloista ilmettä tyttö!”, Madame iski silmää. ”Nämä miehet osaavat arvostaa tätä. Unohda se pikku Paolosi vähäksi aikaa“, hän kehräsi. “Saat armastella aikuista miestä. Se on näille herroille nautinto, nauti sinäkin.“

Kyllä minä aika herkku olin, tajusin. Miesten karkeat, pulleat elimet ujostuttivat. Ne sojottivat julkeina vatsan alta. Raoul oli tarttunut molempiin käsiini. “Ja sitten vielä yksi juttu“, Madame katsoi minua kiinteästi silmiin. ”Herrat eivät halua pilata tuntumaa.”

”Ei herran tähden!“, kauhistuin. “Minä voin tulla raskaaksi.“

“Älä maalaa piruja seinälle“, Madame huitaisi kädellään. “Nyt on karnevaaliaika. Vahinkoja voi sattua missä tahansa.“

Madame oli miesten puolella. Ehkä hänen oli pakko. Enkä minäkään enää tiennyt, kenen puolella olisin. Raoulin käsi hiveli hellästi kumpuani, ja levitin reisiä, yritin hymyillä.

“Noin juuri“, Madame ilahtui. “Arvasinhan, että nainen sinussa voittaa. Annetaan miesten olla miehiä. He tulevat siitä onnellisiksi.“

Raoul oli harteikas, karvainen rinnasta ja karvainen vatsasta. Hän sormeili häpeämättä rakoani ja käski minun käydä nelinkontin sängylle. Tein niin kuin käskettiin, keikistin vaistomaisesti pyllyäni. Olin kostea, suorastaan valuin, ja kauhukseni tunsin kostuvani lisää. Se täydellisen avuttomuuden, alistumisen tunne huikaisi. Mies oli asettunut polvilleen taakseni ja hankasi minuun jäykkää elintään. Toinen miehistä istahti viereeni sängyn laidalle ja siirsi hiukset sivuun kasvojeni edestä.

Myös Madamen käsi lakattuine kynsineen, kullattuine rannerenkaineen ilmestyi silmieni piiriin. Madame istui toisella puolellani, veti kireää hamettaan ylemmäs.

Raoul alkoi työntyä, ja autoin häntä liikkeilläni. Mies sai terskan sisään. “Tyttö onkin tiukka reiästään“, mies kuulutti. “Mutta hekumallisen liukas.“

Toinen miehistä naurahti, tarttui leukaani ja kurkisti kasvojani lähempää. Se kauhistutti. Olimme Paolon kanssa aina olleet tarkkoja.

Kalu oli sisässä ja sen liike löysi luontevan ratansa. Täydeltä tuntui.

“Olettekos te Paolon kanssa ilman kumia“, mies kysyi kädet tiukasti lanteillani. Hätkähdin. Se oli jo liian tunkeilevaa. “Emme“, vastasin totuuden mukaisesti.

“No sittenhän tämä on vähän niin kuin siittämisharjoitus“, Raoul naurahti ja tuuppaili pontevammin.

“Pomolla on vankka kokemus“, toinen mies puuttui puheeseen ja hyväili niskaani. “Hän ruokkii neljää lasta kahden eri naisen kanssa.“

“Ainakin“, Raoul täydensi ja tiukensi otettaan uumaltani. “Jos tästä lähtee itämään, kenenkäs nimiin se pannaan?“

“Sinun tietenkin“, toista miestä nauratti. “Sinähän sinne ensiksi suihkutat.“

Karmaisi. En voisi heille mitään. Tajusin, että hedelmällisyydellä leikittely kiinnosti miehiä aivan erityisesti.

“Oletko koskaan saanut Paololta spermaa pikku pimppaasi”, pomo uteli ja liikutti minua kaksin käsin jäsenessään. Se oli lujassa erektiossa.

“En“, sanoin niin kuin asia oli. Olin herkistynyt päästä varpaisiin. Tämmöinen utelu ja urostelu, raaka takaa päin omistaminen kiusasi minut äärimmilleen. Mies halusi minua, ja hänen sukuelimensä kautta se välittyi minuun. Teki mieli antautua täysin, heittäytyä hurmioon ja huutaa.

“Semmoinen rakastelu jää puolitiehen“, Raoul myhäili jytkytellen juurevasti jalat harallaan. Painoin suuni käsivartta vasten, etten olisi voihkinut ääneen. Mies vieressäni hieroi heiluvia rintojani, nipisti välillä ilkeästi nännistä.

“Vai mitä Madame“, Raoul korotti ääntään. “Eikö ole naisestakin korskeaa, kun kalu rykäisee kiimaiset limansa pillun perukoille?“

“On se“, kuulin Madamen paksun äänen. Hänkin oli kiihottunut.

“Eiköhän panna likalta liha litisemään“, mies rohisi. Hän oli kiihdyttänyt vauhtia ja arvasin, että purkautuminen, miehen nautinnon huippu olisi lähellä. Pistin silmät kiinni ja avasin suuni valmiiksi. Kun tunsin miehen rytmikkäät, peruuttamattomat sysäykset sisälläni, annoin huudon tulla.