Jiiraa lainaamassa

Story Info
Naapurihuvilan pariskunnalla on remontti kesken.
2.5k words
3.62
23.3k
1
Share this Story

Font Size

Default Font Size

Font Spacing

Default Font Spacing

Font Face

Default Font Face

Reading Theme

Default Theme (White)
You need to Log In or Sign Up to have your customization saved in your Literotica profile.
PUBLIC BETA

Note: You can change font size, font face, and turn on dark mode by clicking the "A" icon tab in the Story Info Box.

You can temporarily switch back to a Classic Literotica® experience during our ongoing public Beta testing. Please consider leaving feedback on issues you experience or suggest improvements.

Click here

Se oli kuuma ja kumma kesä, meni vähän kuin nirvanassa. Kauankin siitä on, niin kauan, että kehtaa jo muistella. Olin tuplannut edellisen vuoden lukiossa, yksi tahmea vuosi oli vielä edessä ennen kirjoituksia, mutta olin keväällä sentään saanut ajokortin läpi toisella tai oliko se kolmannella yrittämällä.

Jotenkin lapselliseksi taannuin niinä helteisinä viikkoina. Lueskelin mökin vintillä uudelleen jopa vanhoja poikakirjojani, joita olin ahminut neljä, viisi vuotta aikaisemmin.

Mökkimme oli ja on edelleen maalla, pieniä saaria ja kapeita salmia rönsyilevän sisäjärven rannalla. Vajaan kilometrin päässä oli toinen samanlainen pikkuinen huvila. Sen väkeen oli tutustuttu vuosien varrella, vaikka perheeni mielellään vietti kesälomaviikot omassa rauhassaan.

Äitini oli opettaja, ja siitäkään syystä minulle ei koulunkäynti oikein maistunut. Isäni taas, no, hän oli sellaista perinteistä käskevää upseerityyppiä. Hän kävi innokkaasti kertausharjoituksissa ja sai pari ylennystäkin. Nyttemmin hän on jo kuollut.

Silloin isäni oli mitä elävimmässä kunnossaan. Hän lähetti minut viemään naapurihuvilalle vatupassia, paria muuta työkalua ja jiiraa. Jälkimmäinen on eräänlainen statiivi, isän itselleen kyhäämä tukiteline, jolla lautaa tai listaa saattoi sahata vinoon liitoksien tekemistä varten. Naapurin huvila oli ulkolaudoitettu uudelleen ja seinät piti vielä rimoittaa. Sen verran pääsin asiasta perille. Siksi jiiran lainaamisesta oli sovittu.

Vein työkalut soutamalla. Olin ensin ärtynyt laiskan onnentilani häirinnästä ja siitä loukkaavasta tavasta, jolla minua taas kerran käskytettiin. Kevytkulkuinen puuvene ja raikas kesätuuli virkisti kuitenkin niin, että uppouduin soutaessani jonkinlaiseen seikkailulliseen tai urheilulliseen fantasiaan. Sen lumoissa tai ehkä muuten vain voimia koetellakseni soudin pian minkä airoista irti sain. Siinä oli sitä kesän riemua, vettä ja auringonpaistetta, jonka kaikki lapsuudesta muistamme.

Soudin samaa vauhtia loppuun saakka ja käänsin veneen jyrkästi naapurihuvilan kaislikkoiseen valkamaan. Mökki kökötti kauempana töyräällä puiden varjossa.

Veneen vauhti hyytyi rantaveteen, ja loikkasin saman tien maalle kuin Tarzan tai viimeinen mohikaani konsanaan. Osuin miltei huvilan rouvan päälle.

Säikähdin, totta kai. Rouva otti viltillä aurinkoa ilkosillaan. Hän makasi siinä vatsallaan, hyvä ettei ollut täydessä unessa.

Rouvakin säikähti, hypähti istumaan silmät lautasen kokoisina.

Tuijoteltiin siinä hetki toisiamme kuin eri planeetoilta pudonneina. Sitten rouvan huulille levisi hämillinen hymy. Ai, sinähän se oletkin.

Minä se olin, juuri kahdeksantoista täyttänyt nuorimies pienissä uikkareissaan. Rouva oli nelikymppinen, ehkä hieman ali, kun tarkemmin ajattelen. Heillä oli tytär, jokseenkin minun ikäiseni. Olin vanhempieni kanssa pistäytynyt pari vuotta sitten hänen rippikahveillaan. Sen jälkeen en ollut tytärtä nähnyt. Hän ei enää tullut mökille vanhempiensa kanssa.

Rouva oli siinä, ja ilman rihman kiertämää. Hän istui viltillä kädet polviensa ympärillä ja kysyi, millä asialla olen. Sanoin tuovani työkaluja, niin kuin puhe oli. Nostelin ne veneestä laiturin rannan puoleiseen päähän.

Ai niin, rouva sanoi, sehän mukavaa. Hän tässä otti aurinkoa, ei yhtään kuullut tuloani.

Minä pyysin anteeksi, mutta rouva sanoi, että ei se mitään.

Nojasin veneen keulaan ja katsoin rouvaan, rouva katsoi minuun. Juteltiin, tai ainakin yritettiin. Haparoivia lauseita töksäyteltiin ja toinen koitti jatkaa siitä, mihin toinen jäi. Yhtään en muista mistä puhuttiin. Kun tuli tauko, toinen keksi jatkoa, puolin ja toisin. Eihän siitä voinut heti poiskaan lähteä.

Eikä halunnut. Edessäni peitteellä kyyhötti kauniisti ruskettunut, täysi-ikäinen nainen. Rinnat olivat litistyneet polvia vasten, lantio kaartui pyöreänä, samoin reidet ja niiden välistä pilkotti intiimi pehko. Vääjäämättä se pursusi näkökenttääni, en voinut sille mitään. Enkä uskaltanut katsoa. Rouva olisi sen huomannut.

Olin kuin sähköllä lamaannutettu, ja niin taisi olla rouvakin. Sen näki silmistä. Ja jutustelu sen kuin jatkui. Minä varovasti vilkaisin mökille päin, näkyykö miestä. Ei näkynyt. Sitten rouva naurahti siihen malliin, että tämä riittäisi. Miten näin satuttiinkaan, rouva sanoi, ja minä jatkoin, että täytynee lähteä. Tuossa on työkalut, kai ne voi tuohon jättää?

Jätä vaan, rouva sanoi, hän vie ne siitä miehelleen.

Niin työnsin veneen vesille, käänsin sen ja läksin soutamaan. Näin samalla rantaan, jossa rouva istui peitteellään. Hän oli oikaissut jalkansa suoriksi, nojasi käsiinsä, katsoi perääni ja hymyili. Jotenkin aavistin, että haikealta tuntui puolin ja toisin.

Tämä on siis totta.

Mutta kyllähän se kesääni monta fantasiaa viritti. Semmoisia puolilapsellisia. Aina kun rouvan näin, kun pikkuisenkin toisiimme vilkaisimme, ne heräsivät uudelleen eloon.

Yritin kuvitella, mitä olisi seurannut, jos rouva olisi noussut ja sanonut, että viedäänpä ne työkalut ylös saman tien. Siitä asetelmasta sommittelin monta variaatiota, ja jos joku haluaa nyt säilyttää illuusionsa, voi lopettaa lukemisen tähän.

Olisi noustu peräkanaa mökille. Siinä oli sellainen vanha, paksurunkoinen lepikko ja jyrkästi mutkitteleva polku. Loppukesän lämpö väreili rinteessä, heinäsirkka siritti ja vattu kypsyi. Rouvalla oli leveä, paljas takapuoli, ja minä yritin kurkkia sen alle. Se niin veikeästi keinui.

Minä jotenkin hänen miehestäänkin tykkäsin. Tämä oli itsevarma, kovaääninen, arvostettu ammattimies työpajassa tai pikku tehtaassa, jossa hän tänä päivänä ohjaisi tietokoneella sorvia. En minä sitä miestä osannut pois kuvitella, enkä halunnutkaan. Mietin, että jospa hänkin on siellä mökillä alasti. Kehittelin semmoisen mahdollisuuden. Se paikka oli kuin luotu sellaiseen.

Siellä mies oli, katsoi meitä silmät pyöreinä ja sanoi sitten, ahaa. Hoksasi minulla työkalupakin. Sitä hän oli jo odottanut. Pääsee seinän viimeistelyyn.

Minua vähän ujostutti miehen puolesta. Hän oli kauttaaltaan ruskettunut kumminkin, ja sehän on kuin toinen vaate. Mies touhusi siinä, järjesteli työmaata ja kysyi, voisinko jäädä hieman auttamaan. Voitaisiin kohta keittää kahvit.

Mielelläni minä autan, sanoin, ja totta puhuin. Rouva oli livahtanut jonnekin, ehkä kahvinkeittoon. Mies sahasi kokeeksi listan jiirassa ja sipaisi sahauspinnan pensselillä. Tämä on punamultaa, mies sanoi ja esitteli reseptiään. Hän oli itse keittänyt maalin ja sekoittanut siihen kaikkea mahdollista. Ei sentään kissan raatoa, mies naurahti.

Lyötiin lista seinään, ja minä pitelin alareunaa ja vatupassia. Se oli isäni vatupassi. Hän pari kertaa kesässä kävi huvilalla äitini kanssa. Saunottukin oli, tiesin ja mietin, oliko ehdotettu yhteissaunaa. Se sopisi isäntäväen tyyliin.

Isännällä oli lihaksikkaat käsivarret, auringon paahtama selkä ja ruskea, kookkaan oloinen kalu. Se häiritsi, samoin se, että terska oli paljaana. Pakko oli vilkuilla, vaikka se ei hyvätapaista olekaan. Mies oli noussut tikkaille, enkä tiennyt, missä olisin silmiäni pitänyt.

Siirryimme ikkunan kohdalle, ja näin rouvan. Hän oli sisällä, lasin takana, huomasi meidät ja vilkutti iloisesti. Hän tosiaan laittoi kahvia, pyörähteli siinä silmieni alla. Tuntui kuin hän suorastaan antaisi katsoa itseään, vaikka lasi välissä kiiltelikin. Ei oikein nähnyt läpi. Kun rouva kurotti jotain kaapin ylähyllyltä, erotin syvälle painuneen navan ja korkean, tuuhean kummun.

Mieskin näki mitä näin ja naurahti. Se oli hyväntahtoinen, ymmärtävä hymähdys, ikään kuin mieheltä miehelle. Ja taas vasara paukkui. Mies oli nopea käsistään, ylpeä osaamisestaan ja työ kävi kuin leikki. Rouva tuli kysymään, vieläkö menee kauan. Menee, mies sanoi, mutta pidetään tauko.

Kahvi oli valmiina pihan pöydässä ja rouva odottamassa. Kuule, hän sanoi ja katsoi minuun merkitsevästi. Sinäkin voisit ottaa uimahousut pois.

Sävähdin punaiseksi, sillä ajatukseni olivat paljastuneet. Isäntäväki oli ilkosillaan, minulla uimahousut. Kireät ne olivat, mutta suojasivat. Toisaalta ne korostivat eroa, vihjasivat tunkkaiseen, väärään häveliäisyyteen. Tiesin kuitenkin, mitä riisuminen merkitsisi. Minulle tulisi vaikeuksia.

Tasavertaistahan se olisi, mies tokaisi. Hän oli asettunut puutarhatuoliin minua vastapäätä. Rouva istui hänen vieressään ja ojensi pullaa. Istuin hämmentyneenä enkä tiennyt, mitä tehdä. Halusin, toisaalta pelotti.

Ota pois vaan, rouva sanoi, kun näki epäröintini. Ei niitä täällä tarvita, hän jatkoi. Hänenkin pikkuhousunsa ovat kaikki pesussa.

Pyykkiä tosiaan riippui polun varressa.

Ähkäisten nostin takapuoltani, hivutin uimahousut jalastani ja asetin ne taakseni tuolin selkänojalle. Olihan siinä eroa. Olo tuntui aikuiselta, vapaalta ja vaaralliselta. Olin kiitollinen pariskunnan aloitteesta ja heidän osoittamastaan luottamuksesta. Mutta arkeillani olin, sehän on selvä.

Pöytä välissämme oli matala, pelkkä leveä penkki oikeastaan, mutta onneksi rouva ja hänen miehensä eivät katsoneet. He istuivat levollisina, näyttivät läheisiltä toisilleen, ja muistan hyvin, mistä juteltiin. Puhuttiin minusta ja puhuttiin heidän tyttärestään. Tytär oli heittäytynyt punkkariksi. Mutta väliäkö sillä, kun koulu sujui ja keskiarvo oli päälle yhdeksän. Minulla se kiikkui sitkeästi seiskan alla.

Toivottavasti en nyt paljasta liikaa.

Siinä jutellessamme rouva kumminkin katsoi. Hän laski silmäripsensä vaivihkaa, niiden varjosta kurkisti. Huomasin sen, ja varmaan rouvakin. Hän istui minua vastapäätä, rinnat heilahdellen jokaisesta liikkeestä. Kun hän vaihtoi polvea toisen polven päälle, keksin pulleat, toisissaan kiinni olevat häpyhuulet. Vako juuri ja juuri erottui karvoituksen alta.

Siinä minulla alkoi seistä. Vääjäämättä veri sykki elimeeni ja esinahka kiristyi. Olin kauhuissani, varmaan tulipunainen ja leivonnaisen muruja meni väärään kurkkuun. Aloin hillittömästi yskiä.

Oi-joi, rouva sanoi ja nousi taputtamaan selkääni. Se vielä puuttuisi, että sinulle kävisi täällä huonosti, rouva huolehti.

Minulle kävi jo, sanoin, kun yskänkohtaus asettui. Parempi oli tarttua härkää sarvista. Elimeni pää osoitteli ylöspäin, ja teki mieli vajota pöydän alle. Mutta minkäs teet. Olin kuin häpeäpaalussa patsaineni, mutta samalla jotenkin helpottunut. Väistämätön oli tapahtunut, enkä sille mitään voinut.

Mitäpä tuosta, rouva sanoi äidillisesti ja kaatoi lisää kahvia. Mies vaikutti huvittuneelta, piti onneksi suunsa kiinni.

Hiljaisuuden vallitessa joimme toiset kupilliset. Vai oliko ne jo kolmannet? Kalussani tykytti ja yritin keksiä pelastusta. Miten kuvitelma jatkuisi, mitä sanottaisiin seuraavaksi? Tämä onkin vaikea paikka, ja toivoin, että pariskunta kokeneempana auttaisi.

Eiköhän mennä jatkamaan, mies katkaisi puhumattomuuden, ja niin lähdimme. Minulle pöydästä nouseminen tuotti hankaluuksia, mutta muutama askel, kävely työmaalle miehen perässä tuotti helpotuksen. Erektioni asettui sopivaisuuden mittoihin.

Tikalla vetää puuhun, vai miten sitä sanotaan, mies kuittasi ja niin saimme työn vauhtiin. Minäkin naurahdin. Ei tuntunut enää niin pahalta. Mies otti mittaa jatkolistaan ja minä sahasin merkistä poikki. Sutaisu pensselillä valkoiseen päähän ja naputus seinään.

Vanhempana toverina voi varmaan kysyä, mies aloitti ja sihtaili kasasta seuraavaa listaa. Joko sinä olet ruvennut rassaamaan tyttöjä?

Käyn minä tansseissa silloin tällöin, vastasin ja vedin henkeä hampaiden välistä. Ei mies arvannut, kuinka kipeään kohtaan osui. Vai arvasiko? Vasta seuraavana kesänä, juuri ennen armeijaan lähtöä minulle onnistui se, mitä mies tarkoitti. Mutta ei mennä asioiden edelle.

Että jalalla koreasti, mies varmisti ja vilkaisi. Ei hän ilkeästi vilkaissut, mutta ilkeään paikkaan. Minulla oli vielä äskeistä pöhötystä jäljellä, eikä piiloon saanut. Teki mieli tunnustaa, että olin vielä nahkapoikia, kokematon siinä asiassa. Miehestä uhosi voimaa, mutta se ei ollut uhkaavaa. Pikemminkin tuntui, että juuri sillä kohtaa ymmärtäisimme toisiamme. Miehen jäsen oli venähtänyt tuuman, pari pituutta, ja sen heilahtelu saanut lisää painavuutta.

Aika venkuroita ovat, mies tokaisi listoistaan ja raapi vatsaansa. Hänellä oli siinä vahvaa, kiharaa karvaa niin kuin rinnassakin.

Alettiin vääntää listaa seinään. Minä väänsin, mies naulasi. Ei tästä yksin mitään tulisikaan, mies kehaisi ja varmisti vatupassilla lähdön.

Taas väännettiin ja naulattiin. Miehen kalu tärähteli iskujen voimasta ja häijysti, täysin tietoisena teostani tarkastelin miehen terskaa. Se oli pullea, mahtava, niin paljon käytetty, ettei enää pysynyt esinahan alla. Rouva oli saanut sen tuta. Se ajatus kummasti kutitti.

Oli jotenkin villiä, autuasta saada olla siinä.

Nämä ovat miesten välisiä juttuja. Joissakin alkuasukasheimoissa murrosikäiset pojat vietiin viidakkoon tai miestentaloon oppimaan aikuisten maailmaa. Niin olin kirjoista lukenut. Miehet kertasivat heille jumaltaruja, heimon syntykertomuksia ja vähän muitakin tarinoita. Salaisuuksia paljastetaan ja pojat kihertävät, saavat harjoituserektioita. Joku varomaton ruohohame napataan iltapissalta vetäisemään miesväen iloksi pieni näytös.

Rouva oli ilmestynyt pihalle viltti kainalossaan. Hän haki paikkaa marjapensaiden vierestä, aikoi ottaa aurinkoa. Mies vilkaisi, vilkaisi minuunkin. Kiva silmälle tuo meidän emäntä, mies tokaisi. Eikö olekin?

On, sanoin. Rouva levitti öljyä ihoonsa. Voiteli tissejään.

Katso vaan rauhassa, mies sanoi suopeasti. Olin valikoimassa jatkolistaa. Viimeisiä vietiin.

Jos rehellisiä ollaan, mies jatkoi, niin olen minäkin katsellut sinun äitiäsi.

Jaa, sanoin yllättyneenä. Se liittyi varmaan niihin saunomisiin, ajattelin.

Sinulla on oikein söötti mutsi, mies sanoi ja katsoi minuun terävästi. Näin aikuiseen makuun kumminkin, hän jatkoi ja vetäisi timpurinkynällä listaan merkin.

Niin että tasoissa ollaan, mies iski minulle silmää.

Sahasin, en sanonut mitään.

Tykkäisitkö koittaa meidän emännältä tisut, mies kysyi ääntään madaltaen.

En sanonut mitään. Korvissa vaan suhisi. Vai oliko se tuuli pihan koivuissa.

Emäntä voisi antaa, mies sanaili rauhallisesti, odotti listaa suti kädessään.

En tiennyt, mitä sanoa, tai edes ajatella. Leikkiähän tämä oli.

Antoi äitisikin, mies pudotteli kuin kuumia kiviä. Ei yhtään pannut pahakseen, mies jatkoi.

En tiennyt, uskoako. Minulla oli jäykistynyt, ja aprikoin, oliko se hyvä vai huono asia. Mutta pöhöttynyt oli miehelläkin, laskimosuoni pullotti.

Olisi varmaan antanut tupsuakin, mies napautti vasarallaan. Mutta isäsi tuli väliin, mies tuhahti. Mokomakin mulkero.

Olen samaa mieltä, sanoin.

Niin minä tosiaan sanoin, isästäni. Rauha hänen muistolleen. Menin miehen puolelle. Miten isä häntä joskus nimittelikään? "Ay-demari", "rajoittunut", että "jätkän humppa vaan soi".

Mies pyyhkäisi hikeä otsaltaan ja katsoi minua päästä varpaisiin. Hänellä oli sahanpurua karvoissaan eikä hän yhtään ujostellut pulskistunutta, pitkänä roikkuvaa elintään. Mies seisoi vasara kädessään ja mietti. Niin mietin minäkin. Mitä mies ajatteli, mitä sanoisi?

Oliko menty liian pitkälle? Miten tästä eteenpäin?

Jatkon pitäisi perustua asetelmaan, ja se oli johtamassa minut umpikujaan. Otteeni rouvasta oli kirvonnut. Hän makasi tuolla omissa oloissaan. Mutta onneksi mies oli paljastanut himoinneensa äitiäni. Tämä oli muka valmis hakkailuun. Oli minullakin siihen viittaavia muistikuvia. Kun sukulaisia tuli, äiti oli kuin pistoksessa, hössötti ja keimaili. Niin kuin kerran niille unkarilaisille vieraille. Siitäkin voisi kirjoittaa.

Eiköhän mennä uimaan, mies ehdotti ja pudotti vasaran.

Vai sanoiko hän, että naimaan?

Niin minä taisin kuulla. Mutta sehän oli toiveajattelua.

Kuinka olisinkaan halunnut, että tuo lämminhenkinen pariskunta olisi johdattanut minut lihallisen rakkauden saloihin. He olivat antaneet minun kiihottua, rohkaisseet jopa ja olleet ymmärtäväisiä erektioni suhteen. Heidän käsiinsä olisi ollut turvallista jättää poikuutensa.

Mutta miten se olisi tapahtunut, ja missä? Marjapensaiden juurella, viltillä, villisti kolmistaan? Sellaisesta minulla ei ollut vielä minkäänlaista käsitystä.

Entä mökissä, lakanoiden välissä, rouvan kanssa siististi kahdestaan?

Vai olisiko rouva johdattanut minut romanttisesti metsään? Siellä oli rantalehto kuin siihen tarkoitettu. Rouvan kanssa kävelemme käsikkäin, ei vaan peräkkäin. Polku on kapea, jalkapohjia pistelee ja rouva hyräilee. Hän pysähtyy, työntelee kukkia hiuksiinsa ja häpykarvoihinsa. Nyt minä olen sinun henttusi, rouva naurahtaa ja käy nelinkontin heinikkoon. Jokin minulle tuntematon pikkulintu säksättää hermostuneesti, kun antaudumme luonnollisille tarpeillemme.

Ei kai tästä mitään seuraa, kysyn, kun rouva pyyhkii itseään heinätuppoon. Ei seuraa, rouva hymyilee ja tarttuu minua lemmekkäästi käsipuolesta.

Niin olisi hoidettu se mieltä painava asia. Sillä en minä mikään Casanova ole, vaikka muistelmia kirjoitan. Minulla oli ollut pari epäonnistunutta yritystä kondomin kanssa. Tyttö oli yhtä avuton kuin minäkin, pelkohormoni iski, eikä siitä sitten enää mitään tullut. Entä nyt?

Kuule, mies sanoi. Hän oli heittänyt pöydälle vasaransa, silmät kiiluivat. Pitäähän sinunkin saada lainaksi meidän jiiraa.

Näin mihin mies katsoi. Elimeni sojotti avuttomana, hellänä kuin hakattu mato.

Rouva saa luvan keksiä tuolle jotain, mies murahti, ja niin läksimme, mies edellä, minä hänen perässään kuin koiran pentu, värinöitä vatsanpohjassa.

Rouva makasi vatsallaan, jalat levällään. Niin hän oli ottanut aurinkoa rannassakin, samassa asennossa. Siitä sen muistinkin. Ja kauniisti mies puhui. Tai miten sen ottaa. Että poika saa muuten karvoja kämmeneensä. Se jo huvitti rouvaa. Jäisi hyvä muisto kaikille, mies vilkutti silmää.

Rouva katsoi minuun äidillisesti. Kaunis se onkin, hän sanoi ja tökkäsi sormenpäällään. Olin tosiaan lajinmukaisessa kulmassa.

Käy siihen selällesi, rouva opasti ja kierähti itse polvilleen reisieni väliin. Minun piti ne levittää, ja mielelläni sen teinkin. Miehen läsnäolo hieman häiritsi, mutta en osannut ajaa häntä poiskaan. Pitäköön isännän oikeudet, kun kerran ne haluaa.

Rouva oli tarttunut öljypulloon ja lorautti siitä aimo annoksen suoraan päälleni. Hän voiteli huolekkaasti elimeni ja saman tien kivekset. Rouvan sormet kiertyivät niiden ympärille, toinen käsi puristi terskan alta ja liu'utti esinahkaa hitaasti edestakaisin.

Älä siinä ilmehdi, rouva komensi miestään, ja syystäkin. Aurinko paistoi rouvan selän takaa, rinnat tutisivat seksikkäinä ja vatsan alta erotin salaperäisen, poimukkaan vaon. On jännää, miten naiset ovat sieltä halki.

Anna vaan tulla mehut, rouva kehotti, ja minä annoin, pistin silmät kiinni. Se oli tosiaan kuin pieni kuolema. Sormet kivesten ympärillä kuristivat kohtalokkaasti ja riemukkaat, hekumalliset loiskaukset päätyivät rouvan nyrkistä korkeassa kaaressa rinnalleni.

Sain hetken toipua. Sitten mies alkoi ystävällisesti töniä, viittailla polun suuntaan. Minun oli aika lähteä, sitä se tarkoitti. Aivot sumussa, polvet vetelinä laskeuduin rantaan ja kiipesin veneeseen. Vapisevin käsin asettelin airot paikoilleen, mutta ei aikaakaan, kun soudin niin kuin tulomatkalla, kaikin voimin. Minulla oli kiire huoneeseeni, omaan rauhaan, kertaamaan tapahtumat ja runkkaamaan niille ehkä uudelleen.

Kotirannassa huomasin, että olin unohtanut uikkarini tuolin selkänojalle.

Please rate this story
The author would appreciate your feedback.
  • COMMENTS
Anonymous
Our Comments Policy is available in the Lit FAQ
Post as:
Anonymous
3 Comments
spbguestspbguestover 1 year ago

Oon täällä lueskellut jo vuosia, mutta nyt vasta tajusin etsiä suomeksi. Tää on hieno kokoelma.

AnonymousAnonymousover 2 years ago

Löytyyhän tämä ja kohtuuhyvä juttu olikin.

T. Mato

AnonymousAnonymousabout 10 years ago
Ihmettelempä

kuka tämänkin jutun täältä ylipäänsä löytää, vai löytääkö kukaan

tekisi mieli huhuilla, että hei, käykö täällä kukaan?

pistäkää puumerkkiä

Share this Story

Similar Stories

Juanin metkuja Isäntä järjestää kummipojalleen oppitunninin First Time
Hyväntekeväisyysnäytös Madame vie tanssityttönsä seurapiiritilaisuuteen.in NonConsent/Reluctance
Naisleijona Two hockey players meet after a match (Finnish)in Celebrities & Fan Fiction
Jeesuksen morsian Uskovainen Pirita haluaa tahtoa mitä pitääkin tahtoa.in First Time
Oliko se aviorikos? A mature housewife exposes herself.in Loving Wives
More Stories