Kosto

No niin, Nellillä ei ollut enää mitä vähentää. Hän oli jo aivan alasti.

Pöydän takaa minä näin vain hänen rintansa, mutta Ralella oli paikaltaan pöydän sivulta paremmat näkymät. Hän tuijotti julkeasti, vaikka Nelli oli minun tyttöni. Ja vaikka Ralen oma tyttöystävä istui siinä vieressä. Jaana ei ollut tuijotusta muka näkevinäänkään.

Me neljä teini-iän vasta ohittanutta nuorta olimme tulleet Ralen mökille kesän loppua juhlimaan. Olutta ja omenaviiniä oli mennyt jo muutama pullo. Jaana tosin illan mittaan ei paljon lasiinsa koskenut, hän oli muutenkin niin pidättyväinen.

Ralelle juomat kelpasivat sitäkin enemmän. Olinkin aina ihmetellyt mitä Jaana Ralessa näki. Rale oli renttu, mutta Jaana varsinainen siveyden sipuli, vaikka olikin kohtalaisen näköinen. Pitkä ja muodokas, ei kuitenkaan yhtään minun tyyppiäni. Liian meikattu ja laitettu, etten sanoisi hyperkorrekti. Vastakohta meikäläisen hippityylille.

Oltiin pelattu mökissä räsypokkaa ja näin siinä oli käynyt. Vaikutti aivan siltä kuin Nelli olisi tahallaan halunnutkin hävitä. Humaltuessaan hän oli vähitellen joutunut riisumaan kaikki vaatteensa, viimeistä pikkuhousua myöten. Rale näytti olevan hänestä epäilyttävän kiinnostunut. Panin merkille, ettei kiinnostus tainnut olla vain yksipuolista.

Nelli kikatti ja tirskui Ralen rasvaisille navanalusjutuille, mutta Jaanaa ne eivät juuri huvittaneet. Me pojat olimme jo lähes kalsarisillamme, Jaana oli vielä melkein täysissä pukeissa. Kaikista selvimpänä hän oli tietysti osannut pitää parhaiten puolensa, ja muutenkin hän suhtautui kovin estoisesti pelin ideaan.

Jaanakin oli huomannut sen, mitä Ralen ja Nellin välillä oli meneillään. Ahdasmielisen tätimäisesti hän alkoi moitiskella minua siitä, että sallin tyttöystäväni näytellä paikkojaan. Niin kuin se jotenkin olisi minun vallassani. Varsinainen närkästyksen aihe taisikin olla orastava mustasukkaisuus Ralesta.

Enpä silloin muuta osannut kuin myönnellä, vaikka itsekin olisin mielelläni Nelliä sellaisenaan katsellut. Jaanan vaatimuksesta ripustin oman paitani viitaksi Nellin päälle. Paita ei katseita paljon estellyt, kun Nelli ei välittänyt napittaa yhtään nappia siitä kiinni. Kaikki näkyi edelleenkin jos halusi katsoa, ylhäältä alas asti. Ja Ralehan halusi.

Peli jatkui, mutta sanoisinko aika jännittyneissä merkeissä. Niin minä muistelisin silloin mielessäni velloneita tunnelmia.

Sitten Rale ei malttanut enää olla koskematta. Kouraisu Nellin paljaaseen rintaan aiheutti sen, että loukkaantuneena Jaana meni ja sammutti äkkiä valot. Tuli säkkipimeää.

Pimeässä alkoi kuulua liikettä ja tuolin kolahtelua. Pöydän ympärillä liikuttiin. Sitten kuului Ralen ja Nellin suunnalta sellaista ääntä, että koskettelu ilmeisesti jatkui. Sitä Jaana ei enää kestänyt enempää kuunnella. Yllättäen hän sytytti taas valot.

Valo paljasti Ralen ja Nellin löytäneen toisensa. Ensin luulin niitten vain pelleilevän humalapäissään. Seisaaltaan ne suutelivat ja jatkoivat sitä valosta välittämättä.

Ei ollut pelleilyä. Paita oli pudonnut lattialle ja kaksin käsin Rale kouri alastonta Nelliä pakaroista. Hyvin kehittyneet ne toki Nellillä olivatkin.

Monta sekuntia Jaana ei kestänyt sitä katsoa. Hän sammutti valot uudelleen, aivan kuin haluten peittää esiripulla säädyttömän näytöksen ja istua möksähti laverille yrittämättäkään salata mustasukkaisuuttaan.

Tästä valojen sytyttelystä ja sammuttelusta meillä on myöhemmin ollut porukassa hiukan erilaisia muistikuvia, mutta näin se suunnilleen meni ainakin omasta mielestäni.

Minä kuuntelin ääniä pimeässä ja odotin epätietoisena mitä tulisi tapahtumaan. Hapuilin istumaan samalle laverille Jaanan kanssa, toiseen päähän laveria kuitenkin. Äänet pimeässä kuuluivat selvästi ja touhu jatkui. Tapahtumia ei pahemmin tarvinnut arvailla, vaimea moiske ja henkäily kertoi selvästi kuinka siellä suudeltiin.

Sitten kuului, kuinka ne asettuivat viereiselle natisevalle laverille. Huokailu, lätinä ja hieronta vain yltyi. Ihoa vasten hierovista äänistä saattoi melkein kuulla, missä päin tyttöni paljasta vartaloa hivelevä käsi milloinkin liikkui.

Me Jaanan kanssa istuimme omalla laverillamme hiljaa kuin elokuvissa. Kuva vain puuttui. Äänimaailma oli kuitenkin täydellinen, ja minulla seisoi. Uteliaana odottelin, kuinka pitkälle Jaana antaisi tilanteen kehittyä, ennen kuin hän sen keskeyttäisi. Olin varma, että niin siinä ennen pitkää kävisi. Samaa hän lienee odottanut minulta. Niinpä kumpikaan ei tullut tehneeksi mitään, ennen kuin oli liian myöhäistä.

Laveri narisi ja päiväpeitto kahahteli kun siellä kiehnättiin ja vaihdettiin taas asentoa. Kuulin, kun Nelliltä pääsi pieni vingahdus kuin koiranpennulta. Tuttu ääni minulle. Taisi Jaanakin aavistaa sen merkityksen.

"Nelli", Jaana lopulta kysyi hiljaa pimeässä. "Mitä siellä tapahtuu? Joko se on... sisässä?"

"Juuh!" Nelli inahti hengähtelyjensä välissä.

Jumaliste, ajattelin. Röyhkeä jätkä! Ja minun naiseni! Mutta tiesinhän minä Ralen, parhaan kaverini. Sellainen se oli aina ollut, arveluttava esikuvani kaikenlaisissa tempuissa ja kepposissa. Vaikka tämä oli lajissaan ensimmäinen kerta, niin tätä siltä saattoi hyvin odottaakin.

Ehkä tällä kaikella oli syynsä. Ehkä Jaana pihtasi ties vaikka jo kuinka monetta päivää putkeen, kun taas Nelli suorastaan tyrkytti itseään. Siinä tilanteessa oli helppo ymmärtää Ralen valintoja. Terve mies ei tällaisessa tilanteessa epäröi ja tyhmä se on joka ei tarttuisi tarjottuun tilaisuuteen. Varsinkin, kun kukaan ei näytä yrittävänkään sitä estää!

Nellin lähteminen näin helposti tällaiseen mukaan oli enemmänkin yllätys, mutta humalassahan me oltiin ja tämä tuntui jotenkin kuuluvan asiaan. Rale oli isäntä talossa ja olin tavallaan lapsellisen imarreltu siitä, että hän oli niin kiinnostunut minun tytöstäni, vaikka hänellä oli paljon näyttävämpi nainen itsellään.

Mutta hyvänenaika, havahduin. Onko se työntänyt sisään paljaaltaan? "Rale, onko sulla kortsu?" kähisin pimeään.

Kahina ja ähinä hiljenivät. Kului hetki, sitten Ralen epävarma ääni rikkoi hiljaisuuden: "Totanoin, olisko sulla lainata?"

"Rale perkele... ja Nelli! Eikö teillä ole yhtään älyä päässä?"

Mitä jos en lainaakaan, mietin. Tuskin se mitään auttaisi. Tiesin, että Rale ei takuulla enää jättäisi naimatta loppuun asti, kun se oli jo niin pitkälle päässyt. Tai paremminkin syvälle. Vaikka sitten ilman kumia. Se paskiainen ei välittäisi seurauksista. Siinä se odotteli pimeässä Nellin päällä, paljas kalu tietysti juurta myöten minun tytössäni!

Hullulta se tuntui, mutta periksi piti antaa ja joutua näin suostumaan ikään kuin aisankannattajaksi. Löysin pimeässäkin nopeasti pikku paketin ja ojensin siitä yhden kappaleen pimeyteen ääntä kohden. Jos siitä nyt enää siinä vaiheessa olisi ollut mitään hyötyä. Olin lukenut, että jotkut siimahännistä ottavat jopa varaslähtöjä. Tautivaarasta ei siihen aikaan paljon välitetty, vaikka siitä jotain olisi tiedettykin.

"Tänks." Sitten hetki asiaankuuluvaa rapistelua. Sen jälkeen uusiutui taas se pieni vingahdus. Nyt se on sitten menoa, ajattelin levottomana. Rytmikäs litinä alkoi taas kuulua pimeydessä siitä läheltä, kirjaimellisesti käden ulottuvilta.

Jaanakin heräsi toimimaan. Pimeässä tunsin hänen kätensä kosketuksen.

Ymmärsin heti: Kosto. Yhdessä meidän oli tähän törkeyteen vastattava, vaikka emme muuten olisi toisistamme siinä mielessä niin välittäneetkään.

Siirryin istumaan Jaanan viereen ja hän hyökkäsi suutelemaan niin, että hampaamme kalahtivat yhteen. Tungin kättäni hänen housuihinsa, mutta liian ahdasta siellä oli. Yritin avata hänen tiukkoja farkkujaan, enkä siinä heti onnistunut. Jaana erkani otteestani ja kuori itse housut yltään. Kuulin, kuinka samalla lähtivät myös pikkuhousut.

Hivelin pimeässä paljasta pintaa ja sileitä reisiä. Pettymyksekseni hän oli jättänyt rintaliivit päälleen, enkä onnistunut siinä sählätessäni avaamaan hakasta auki selän puolelta. Yritin kouria rintoja liivien alta. Eihän siitä mitään tullut kun liivit olivat sellaiset kovat koppurat. Sain kuitenkin kaivettua rinnat liiveistä niitten päälle. Ihan kohtuukokoiset tissit, isommat kuin Nellillä.

Rynkytys ja litisevä lopse viereisellä laverilla kiihtyi. Nelli huokaili, Rale ei päästänyt siinä vaiheessa ääntäkään.

Jaana asettui selälleen ja avasi reitensä. Tunnustelin liukkaita paikkoja hänen karkeakarvaisen tuheronsa alta ja työnsin sinne sormeni. "Kortsu!" Jaana kuiskasi niin että taatusti Ralekin sen kuuli. Äänessä oli hoputuksen sävy että äkkiä nyt, eikä jäädä sinne vain sormeilemaan.

Hätäilin pimeässä välineen paikoilleen peläten tilaisuuteni menevän pian ohi. Nousin Jaanan päälle. Hän tarttui määrätietoisesti vehkeeseeni ja suorastaan veti sen jalkoväliinsä. Äänet naapurilaverilta lisäsivät meihin vauhtia.

Jaana äänteli tahallaan kuin huonossa pornoleffassa, että pimeässä ei jäänyt epäselväksi mitä meidänkin puolella tehtiin. Parittelukumppanini kiihkeys tuntui suorastaan liiottelevalta. Kai se oli naisen tapa kostaa.

Samaan aikaan naapuripari oli selvästi saavuttamassa hekumansa huipun. Rale oli alkanut huohottaa ja paljas iho läpsytti kiivaasti toista vasten.

Tuskin olin kovinkaan kauan ehtinyt pumpata Jaanaa, kun valo lävähti päälle. Rale ja Nelli olivat saaneet hommansa loppuun ja ilmeisesti etsivät nyt jotain paperia, millä pyyhkiä limaiset paikkansa. Ralella roikkui vielä kortsu paikoillaan, lasti sen sisällä.

Jaana häkeltyi valosta täysin, mutta minä jatkoin entistä innokkaammin hänen päällään. En ollutkaan ennen nähnyt häntä alasti. Tuskin kovin moni muukaan. Todella upea vartalo!

Ilmiselvästi Jaana häpeili alastomuuttaan, varsinkin tällä tavoin yllätettynä kesken seksin. Asiaa ei tietenkään yhtään auttanut se, että Rale ja Nelli jäivät viereen seuraamaan aktiamme.

Tulinen esitys oli ohi. Jaana peitti kasvonsa käsillään ja alkoi venkoilla ja vääntelehtiä yrittäen potkia minut tylysti pois päältään. Tunsin että minulla oli juuri tulossa, eikä siinä vaiheessa tulisi mieleenkään lopettaa kesken. Sain kuitenkin häntä pidellyksi sen verran aloillaan, että viime tingassa minulta ehti tulla hänelle sisään. Sitten Jaana heittikin minut jo sivuun kuin rukkasen ja kiskaisi peiton päälleen.

Ulos vetäisty limainen kaluni näytti jotenkin oudolta. Pian älysin, että kortsu oli hajonnut. Se oli revennyt tiimellyksessä kokonaan poikki ja siitä oli jäljellä vain rengas vehkeen juuressa. Loput kortsusta oli tietysti jäänyt Jaanaan sisälle.

Huomattuaan asian Jaana nosti hirveän mekkalan ja kiljui, että kortsunjämät sisältöineen on saatava ulos sekunnissa ennen kuin hän pamahtaa paksuksi. Ellei ole jo liian myöhäistä.

Hän yritti ensin peiton alla kaivaa sen itse sieltä pois mutta ei näyttänyt onnistuvan, taisi vain työnnellä sitä syvemmälle. Syyttävästi hän sitten vaati minua kaivamaan jämän pois, peiton alla tietysti. Minun syytähän se oli hänen mielestään. Ja Rale ei tietystikään saanut koskea häneen enää sormellakaan.

Ja minä yritin. Käsi peiton alla tunnustelin Jaanan jalkoväliä. Työnsin etu- ja keskisormen niin syvälle kuin ne vain ylettivät, mutta ei siellä mitään kortsunjämiä tuntunut. Lopulta Jaana itse keskeytti turhan kaivelun.

Tuumin sitten, että eipä se olemattoman ohut kuminriekale taida sormiin tuntuakaan, mutta jos sen näkisi, niin ehkä sen voisi paremmin saada poiskin.

Selvä, hetken päästä Jaana tuntui alistuvan jo mihin vain. Hän joutui vastahakoisesti ottamaan peiton pois päältään ja levittämään jalkansa. Kyllä sen naamasta näki, miltä se niin estoisesta tytöstä tuntui. Otsa oli vihaisessa rutussa ja silmät kiinni häpeästä.

Yleisön katsellessa kiinnostuneena minä sitä sitten kaivelin kuin gynekologi. Rale tarvittiin pitelemään taskulamppua ja kahden käden sormin minä yritin levittää Jaanan emättimen aukkoa nähdäkseni sinne sisään.

Oltiin edellen kaikki alasti ja meillä pojilla taas seisoi, minkä Nelli pani huvittuneena merkille. Jaanan ärähdys lopetti enemmän huumorin viljelyn asiasta. Kurkin sisään emättimen syvyyksiin mutta en nähnyt siellä muuta kuin asiaankuuluvan kohdunnapukan. Enempi tutkiminen loppui siihen.

Kireissä tunnelmissa Jaana lähti Ralen kanssa nukkumaan mökin "paremmalle puolelle", kun me Nellin kanssa jäätiin sinne saunan takkahuoneeseen.

Seuraavana aamuna sain sovintoseksiä nolona krapuloissaan katuvaiselta Nelliltä, jonka kaulan ja rinnat Rale oli imutellut fritsuille ja reidet puristellut törkeästi mustelmille. Sisäpuoleltakin Nellissä tuntui vielä ikään kuin Ralen jälki. Paikka oli oudon väljä ja liukas.

Jospa Rale ehtikin ruiskia ensin paljaalla sisään? Ehkä hän laittoi kortsun katalasti vasta toiselle varville? Kysyin sitä Nelliltä, mutta mistäpä hän sen olisi tiennyt. Ralelta en kysynyt, mutta täysin mahdollista se oli, ja helposti se olisi häneltä silloin onnistunut.

Ralella puolestaan jäi aamulla saamatta, vaikka hän yrittikin sitä Jaanalta vongata. En osannut olla vihainen Nellille, mutta Jaana oli. Entisten ystävättärien välit menivät jäätäviksi.

Mikäpä oli sen mystisesti hävinneen kortsunpään salaisuus? No, Nelli löysi aamun valjettua sängystään oudon mytyn. Siinä oli se puuttuva kortsunriekale, eikä siinä tietenkään ollut enää mitään sisällä. Se oli tainnut irrota vaarattomasti vasta Jaanasta irtautumisen jälkeen. Näin me sen päättelimme, mutta mitään emme uskaltaneet Jaanalle itselleen siitä kertoa. Aihe tuntui olevan pitkään kovin arka.

Onneksi pahempia seurauksia tapauksesta ei ilmennyt myöhemmin kummallekaan tytöistä. Tuurilla siitä silloin selvittiin.

Joskus myöhemmin kahden kesken Jaana pahoitteli aiheuttamaansa keskeytystä, kun luuli minun jääneen silloin illalla ilman. En oikaissut hänen käsitystään ja sittemmin sainkin "menetykselleni" kaikessa rauhassa kunnon hyvityksen. Eikä se jäänyt vain yhteen kertaan...