Koulutytöt Ch. 01

Henna oli uransa huipulla -- jos niin pystyi sanomaan 19-vuotiaasta tytöstä. Hän oli lukion 3. luokalla ja koulun vanhimpia oppilaita. Hän oli lukion primus matematiikassa, englannissa, ruotsissa, biologiassa ja uskonnossa, sekä useimpien opettajien lempilapsi. Mutta mikä hänelle itselleen oli tärkeintä, hän oli oppilaskunnan puheenjohtaja ja sitä myöten myös osa koulun johtoryhmää. Johtoryhmä käsitti rehtorin lisäksi kolme opettajaa, yhden muun henkilökunnan jäsenen sekä kaksi oppilasta. Tavallisesti oppilaat olivat lähinnä kuuntelevana osapuolena, mutta ei tänä vuonna.

Heti syksyllä, kun Henna oli valittu tehtäväänsä, hän pisti tuulemaan. Hän ymmärsi erittäin hyvin oikeutensa eli sen, että hän oli johtoryhmän täysipainoinen jäsen siinä missä henkilökunnan jäsenetkin. Hän oli kunnianhimoinen ja sekä sosiaalisesti että älyllisesti kyvykäs. Hän ei tyytynyt kommentoimaan esityksiä, vaan käynnisti itse heti alusta asti suuriakin muutoksia. Heti lokakuussa hän oli lanseerannut käsitteen "opetuksen musta lista", joka oli luettelo niistä kursseista, jotka eivät täyttäneet oppilaiden vaatimuksia. Henna oli tehnyt valtavan työn kerätessään oppilaiden mielipiteitä ja jopa kiertäessään sellaisilla tunneilla, jotka eivät hänen omaan lukujärjestykseensä kuuluneet.

Lienee sanomattakin selvää, että Henna ei listan julkistamisen myötä ollut enää niin suuressa arvossa tiettyjen opettajien keskuudessa. Mutta Hennan tarkoitus ei ollut mustamaalata vaan saada oppilaille parempaa opetusta. Valitettavasti tytön puhetyyli oli toisinaan kärkäs ja jopa hyökkäävä. Ja koska johtoryhmä muodostui neljästä miehestä, yhdestä naisesta ja kahdesta pienestä tytöstä, oli hänen oltava erityisen teräväkielinen saadakseen tahtonsa läpi. Niin tänäänkin.

"Nyt on helmikuu ja musta lista ei tunnu vaalenevan sillä vauhdilla kuin on tarve. Muutamat opettajat, kuten Sivaskainen ja Kallio, ovat ottaneet onkeensa ja pistäneet koko kurssisuunnitelmansa uusiksi. He ovat nähneet paljon vaivaa ja tulokset ovat olleet lupaavia. Kuitenkin, toisten opettajien asenteissa on paljon parantamisen varaa. Ilmeisesti mustaa listaa pidetään jonkinlaisena vitsinä, oppilaiden turhana kapinointina, vaikka se roikkuukin koulun aulassa kaikkien nähtävinä! Ymmärtääkseni Nevalainen ei ole tehnyt mitään muutoksia kevään Historia kolmoseen. Olenko oikeassa?" Henna kysyi ja katsoi pistävästi historian opettajaan, joka oli paitsi mustan listan kärkikaartia myös hänkin koulun johtoryhmän jäsen.

"Krhm, niin..." Kari Nevalainen näytti vaivaantuneelta ja katsoi ympäri pöytää. Hänen vasemmalla puolellaan istui matematiikanopettaja Pertti Kunnas, jonka toisella puolella oli johtoryhmän ainoa naisopettaja Ritva Kurkinen, joka opetti ruotsia. Kunnas oli Nevalaisen hyvä työkaveri, Kurkinen taas 29-vuotias opettajatar, jolla ei hirveästi tuntunut olevan mielipiteitä. Johtoryhmässä oli aika sekalaista porukkaa, sillä pätevyys ja halukkuus hallinnollisiin tehtäviin eivät aina käyneet käsi kädessä. Osa pätevämmistä jäsenistä oli puolipakolla mukana. Nykyinen johtoryhmä oli lyhyesti kuvattuna kaunis sekoitus kokemusta, nuoruuden intoa ja vastahakoisuutta.

Vastapäätä pöytää istuivat opiskelijoiden edustajat ja koulun talonmies Olli Laine, hiljainen 34-vuotias mies. Olli oli komea ja aina mukava, jonka vuoksi koulun tytöt tykkäsivät hänestä. Hänestä ei kuitenkaan ollut hirveästi apua johtoryhmässä -- hän uskalsi ottaa kantaa vain koulurakennuksen ylläpidollisiin asioihin. Pöydän päässä istui rehtori Mauri Kuparinen, koulun autoritäärinen rautakoura. Rehtorilla oli Pikkulan lukiossa äärimmäisen paljon valtaa ja hän tiesi sen itsekin. Mutta tämä ei ollut helppo vuosi hänellekään.

Nevalainen jatkoi: "Niin tytöt, kun näitä opetussuunnitelmia ei ihan hetkessä laitetakaan kuntoon. Kyllä niihin on itse kukin käyttänyt paljon vaivaa aikoinaan, eikä ne siitä käden käänteessä muutu" ja katsoi alentavasti Hennaan.

Mutta Henna ei tästä säikähtänyt: "Taitaa olla Nevalaisella isot kädet, kun tässä on ollut jo lokakuusta asti aikaa. Kyllä se neljässä kuukaudessa pitää ammattiopettajalta yksi tuntisuunnitelma syntyä. Minä kun vallan hyvin tiedän, että kun allekirjoittanut poistuu tästä johtoryhmästä, niin täällä nostetaan jalat pöydälle ja pistetään tupakaksi. Sitä paitsi..."

Rehtori keskeytti Hennan puheen: "No niin! No niin. Eiköhän se riitä. Pyritään nyt siihen, että kevään aikana on jokaisella, krhm, niin sanotun mustan listan kurssilla uusi opetussuunnitelma. Ymmärretään opettajien kiireet ja toisaalta oppilaiden tarpeet, eikös niin. Voidaanko tästä olla yhtä mieltä?" Rehtori Kuparinen antoi katseensa kiertää ympäri pöytää.

Pitkin hampain tytöt hyväksyivät tämän. Tänä keväänä ei siis tultaisi näkemään parempia kursseja, mutta jos nyt edes suunnitelmat niistä, olihan sekin jotain. Henna näki jo silmissään, kuinka hän tulisi kouluttamaan jatkajansa tähän johtoryhmään. Jatkajan, joka veisi tämän loppuun asti. Hän tekisi sen, vaikkei olisi enää edes tässä koulussa silloin.

Mutta Hennalla oli tärkeämpiäkin asioita. Hänen pääprojektinsa oli saada rehtori Kuparinen savustettua koulusta ulos -- ja sen jos jonkin oli pakko onnistua kevään aikana! Oppilaskunnan hallituksen kanta oli, että Kuparinen oli paitsi tehtäväänsä kyvytön myös itsevaltainen ja kykenemätön kuuntelemaan koulun muita tahoja, etenkin oppilaita. Kuparinen oli jotenkin limainen persoona ja huhuttiin, että hän olisi kosketellut koulun tyttöjä työhuoneessaan. Tämä oli kuitenkin jo vanha huhu, jota Henna ei suostunut uskomaan ennen kuin oli löytänyt todisteita.

Opetuksen musta lista oli valtava menestys oppilaskunnassa, jossa Henna saavutti suuren suosion. Aiemmin Henna oli ollut lähinnä menestyjä, mutta nyt hänestä oli tullut tietynlainen koulun julkkis. Tilannetta ei häirinnyt se, että hän oli erittäin suloinen nuori nainen. Lähes jokainen koulun poika ihaili hänen pitkää ruskeaa tukkaansa, kauniita kasvojaan ja älykkyyttään. Henna oli vasta 19-vuotias, mutta hän osasi pukeutua tyylikkäästi. Hänellä oli usein ruskeita jakkutakkeja tai hillittyjä villapaitoja, ja aina hame. Häntä eivät pojat kiinnostaneet -- lähinnä hän yritti pysytellä poissa niiden näkyviltä. Mutta hän uskoi, että asiallinen pukeutuminen toisi hänelle lisää uskottavuutta luottamustehtävissä ja oli tietysti oikeassa.

Hennan aisaparina johtoryhmässä oli Ansa, hiljainen mutta määrätietoinen tyttö. Ansa oli vasta 18 vuotta ja kävi lukion toista luokkaa. Hennan suunnitelmissa oli kouluttaa Ansasta itselleen jatkaja, mutta hän ei ollut aivan varma, saisiko tyttö itsestään ulos sellaista voimaa, mitä Hennassa itsessään oli. Vaikka Ansalla oli mielipiteitä, johtoryhmän edessä hän oli tähän asti tyytynyt puheenvuoroissaan myötäilemään Hennaa.

Ansa oli perinteinen naapurintyttö: vaaleat, olkapäille ulottuvat hiukset ja lantioiltaan muodokkaammin kehittynyt kuin pienikokoinen toverinsa. Tämän vuoksi pojat kiinnittivät kyllä häneenkin huomiota. Ansa oli tästä hieman vaivaantunut, ja pukeutumisellaankin hän yritti parhaansa mukaan peitellä itseään. Molemmilla tytöillä oli työtä siitä, kun he peittelivät runsaita rintojaan. Poliitikolle ei ollut sopivaa keskittää huomiota vartaloonsa.

Ansa oli myös nähnyt paljon vaivaa mustan listan kanssa, kerännyt oppilaiden mielipiteitä ja järjestänyt pitkiä haastatteluja jopa korvausta vastaan. Ansan suurimpana mielenkiintona oli oppilaiden hyvinvointi, ja hänellä oli paljon omiakin projekteja oppilaskunnan sisällä, esimerkiksi hyvinvointikysely, liikuntatuntien tasa-arvoisuus ja kouluruoka.

Sen sijaan rehtori Kuparisen hiostus oli Hennan henkilökohtainen projekti, tietynlainen pakkomielle. Henna oli kunnianhimoinen ja määrätietoinen tyttö, ja rehtorin arvovallan edessä hän tunsi itsensä vallankumoukselliseksi, jotenkin käänteisellä tavalla voittamattomaksi. Koulun suurimman vallan tuhoaminen oli hänelle tärkeämpää kuin hänen oma koulumenestyksensä, ja hän käyttikin valtavat määrät henkilökohtaista aikaansa tutkiessaan koulun budjettia, kanslian toimintaa ja suhteita ulospäin. Jokin haisi ja pahasti, mutta pelkkä hajuaisti ei riittäisi viimeiseen iskuun -- tarvittiin konkreettisia todisteita. Ja Henna teki kaikkensa hankkiakseen ne.

Oli tavallaan kaksi erillistä asiaa: varsinainen syy hiostukseen oli se, että Henna ei pitänyt Kuparisen tyylistä, mutta toisaalta keinot saada tämä tuoliltaan liittyivät koulun talouteen.

Johtoryhmän kokous, kohta 3, talous. Tähän ei oppilailla ollut yleensä mitään sanottavaa, mutta Henna aloitti jo ennen kuin rehtori ehti avata suutaan: "Olen tässä tutkinut koulun tilejä, ja erityisesti minua kiinnostaa putkiremontti kaksi vuotta sitten. Näyttäisi siltä, että sen on tehnyt Jouko Rinne Oy, ja kyseinen Jouko Rinne tuntuisi olevan rehtori Kuparisen vaimon veli. Onko tämä totta?"

Rehtorin sydän alkoi hakata, mutta hän säilytti pokkansa: "Kyllä, tämä on totta ja tiedossa. Mutta pitäisikö meidän kuitenkin puhua nykyisistä ja tulevista asioista, eikä kaivella vanhoja. Mitäs siitä sanotte, tytöt?"

Hennan silmät kaventuivat viiruiksi. "Tytöt kysyvät vielä semmoista, että olihan tässä ihan normaali kilpailutus, monta kierrosta ja niin edelleen?"

Rehtori liikahti tuolillaan. "Firmat kilpailutettiin ihan normaalisti. Ihan sillä tavalla kuin firmoja yleensä kilpailutetaan. Muita kysymyksiä?" Johtoryhmän muut jäsenet vilkuilivat vaivihkaa toisiaan, mutta pysyivät hiljaa.

"No semmoinen kysymys, että miksiköhän tuo kilpailutus ei näy johtoryhmän pöytäkirjassa millään tavalla? Ja muistavatko muut johtoryhmän jäsenet tämmöistä? Nevalainen ja Kunnas taisivat olla tuolloin johtoryhmässä?" Henna hiillosti.

Nevalainen meni vaikean näköiseksi. "No, taisihan siitä olla jotain puhetta... Kyllä se ihan oikein meni." Tosiasiassa hän muisti, että rehtori oli hyvin itsenäisesti hoitanut putkiremontin, eikä ollut tuonut johtoryhmään kuin satunnaisia statustietoja. Mutta Nevalaisella ei ollut halua hiostaa Kuparista, eikä putkiremontti kiinnostanut häntä erityisesti. Ja mikä tärkeintä, hän inhosi tuota näsäviisasta pikku tyttöä.

Helpotuksen hymy levisi rehtorin kasvoille. "No niin, siinäs kuulit. Oliko vielä muita kysymyksiä?" Henna kiristeli hampaitaan ja punastui, kun vihan aallot pyyhkivät hänen ylitsensä. "Ei muita kysymyksiä", hän sanoi kireästi hampaidensa välistä.

"Sitä minäkin. Sinä Henna vain hidastat tämän johtoryhmän toimintaa joutavuuksilla. Pitäisi antaa piiskaa", Kuparinen vitsaili, ja pöydän ympäriltä kuului muutama naurunhöräkkä. Henna painoi päänsä paperiin ja janoi kostoa. Tuo mies tulisi putoamaan. Hän putoaisi tänä keväänä.