Koulutytöt Ch. 05

Seuraavana päivänä Kuparinen löysi itsensä jälleen syvistä mietteistä. Periaatteessa hänestä tuntui vahvasti, että Henna oli poissa pelistä, mutta toisaalta taas ei yhtään. Hän tunsi tytön metkut... jotain oli pakko olla varastossa.

Putkiremonttikaan ei tuntunut yhtä selvältä asialta kuin aiemmin. Nevalainen oli kyllä salannut asian kokouksessa, mutta mies ei ollut typerys. Pohjimmiltaan historianopettaja oli rehti mies. Häntä pitäisi kai jotenkin... palkita. Kuparisen olisi pakko liittoutua miehen kanssa. Liittoutuminen puolestaan tarkoitti sitä, että hänen olisi pakko kertoa suunnitelmistaan muillekin. Hänestä tulisi haavoittuva -- mutta olisiko hän sen haavoittuvampi kuin nyt?

Mitä tuli Hennaan, Kuparisen ajatukset törmäsivät jatkuvasti samaan juonenkulkuun. Mikä olisi todennäköisin keino, jolla Henna pääsisi vihaamansa rehtoriin vielä käsiksi? Henna itse oli poissa pelistä, mutta puheenjohtajan lähipiiri ei. Jotenkin hänen pitäisi...

"Kop kop kop!" Kuparinen heräsi synkkänä ajatuksistaan. "Sisään."

"Herra rehtori!" "Jussi. Mitä mies?"

Jussi oli oppilaskunnan järkevimpiä jäseniä. Poika ei käyttänyt aikaansa rehtorin ajojahtiin, vaan oli rehti perusoppilas. Hyvin menestyväkin. Kuparisella ei ollut pahaa sanottavaa hänestä.

"Tuota... voisinko minä puhua vapaasti herra rehtorin kanssa?" "No puhu ihmeessä."

"Niin, kun mä olen vähän seurannut oppilaskunnan, tota, johtajiston toimia... niin tota... tuntuu, ettei kaikki ole ihan kohdallaan. Suoraan sanottuna mä olen aika pahoillani, että puheenjohtaja käyttää niin paljon aikaansa teidän syyttelyynne ja kaikenlaisten asioiden tonkimiseen."

"Niin no, tuota..." Kuparinen oli hieman vaivautunut puheenaiheesta.

"Ei kun minä vain ajattelin, että jos minä voisin jotenkin olla avuksi herra rehtorille. Minun mielestäni te olette ainoa oikea mies johtamaan tätä koulua."

"No... kiitos vain, Jussi. Sinä olet järkevä poika. Mitä sinä nyt sitten oikein ehdotat?"

"Herra rehtori, minä vain ajattelin... tota... että voisin vaikka pitää Hennaa ja Ansaa vähän silmällä. Että niille ei tule mitään... pahoja ajatuksia."

Kuparinen loi pitkän arvioivan katseen poikaan. Jussi toden totta ei ollut mikään typerä poika. Mutta oliko hän täysin rehellinen? "Niin Jussi. Se on... ihan mielenkiintoinen ajatus. Mutta tuota... mitäs sinulla on oikeasti mielessäsi? Tarkoitan että... mitä sinä haluat vastapalvelukseksi?"

"Krhm... niin, tota... En minä oikein tiedä, voitteko te auttaa... Tai siis, oikeasti, minähän haluaisin ensi vuonna oppilaskunnan puheenjohtajaksi. Luulisin, että minusta olisi kovasti hyötyä tälle koululle."

"No mikäpäs siinä, miksikäs sinä et niitä vaaleja voittaisi!" "Ei kun minä vain luulen, että Ansa vie sen pestin. Kun se on kuitenkin Hennan lähin ystävä."

"Hahahaa... Vai että kilpailua! Ansa... Joo-o, semmoistahan se on..." Kuparinen istui hetken hiljaa ja hymy suunpielessään katsoi koulun ulkorakennuksen yli leijuvia pilviä. "Joo-o... Jos tehdään Jussi niin, että sinä kerrot minulle, mitä saat selville, ja minä katson, mitä voin tehdä sinun hyväksesi. Miltä se kuulostaa?"

"Herra rehtori, se on vähintä, mitä voin tehdä teidän hyväksenne." "No niin, hieno homma! Voit poistua."

* * * * *

"Klick!"

Kuparinen pohti sopimuksen mahdollisuuksia. Jussin avulla hän voisi saada edes pienoisen etumatkan tyttöjen suunnitelmiin... Tai sitten pojasta ei olisi mitään hyötyä.

"Klick!"

Toisaalta, pienikin tieto vastustajan liikkeistä voisi olla kullan arvoinen. Ja vaikkei Jussista olisi muuta hyötyä, tämän kautta voisi päästä hyvin käsiksi oppilaskunnan johtajistoon... sillä tässä tilanteessa Jussin ongelmat olivat myös Kuparisen ongelmia.

"Klick!"

Se mitä piti selvästi jatkaa, oli Hennan hiostus. Jussin puheet kuulostivat siltä, että tyttö ei ollut hidastanut vauhtia lainkaan. Tyttö tarvitsi muistutusta, välittömästi.

"Klick!"

Mutta mitä Ansaan tuli, prosessi oli Kuparisen puolelta jo käynnissä.

"Klick!"

Nimittäin samaan aikaan, kun Kuparinen istui huoneessaan, Ansa oli terveydenhoitajan luona. Hikipisarat valuivat 18-vuotiaan vaaleaverikön otsalta, kun hän levitti kaksin käsin pakaroitaan ja tuijotti olkansa yli kameran linssiin. Kylmä ilma sai tytön ihon kauttaaltaan kananlihalle. Ansa oli ilkosen alasti.

"Klick!" "Klick!" "Klick!"

* * * * *

Henna katseli mietteliäänä, kun koulun juhlasali hiljalleen täyttyi ennen oppilaskunnan kokousta. Henna oli ollut koko päivän ilman alusvaatteita, ja häntä häiritsi suunnattomasti ajatus siitä, että hän joutuisi johtamaan oppilaskunnan kokouksen vain vähän peittävissä vaatteissa. Ei rintaliivejä piilottamassa T-paidan alta töröttäviä nännejä, ei alushousuja lyhyen hameen alla. Henna tunsi itsensä voimattomaksi rehtorin röyhkeyden edessä. Mutta hän jatkaisi taisteluaan.

Henna oli miettinyt vaihtoehtojaan ja ymmärsi välittömästi, että Ansa oli liian läheinen käytettäväksi aseena rehtoria vastaan. Hän ei halunnut asettaa ystäväänsä samaan vaaraan, mihin itse oli joutunut. Mutta ehkä olisi muitakin vaihtoehtoja. "Jussi, tuletko tähän hetkeksi", Henna huikkasi ja siirtyi takahuoneena toimivaan pieneen keittiöön. Niin, Jussi puolestaan... No, Jussi oli poika. Asiat rehtorin kanssa menisivät ehkä eri latua.

Henna ei tietenkään tiennyt, että rehtori oli jo ryhtynyt ennaltaehkäiseviin toimiin Ansan varalta. Henna ei myöskään tiennyt Jussin ja rehtorin salaliitosta. Hän vain teki kaikkensa, ettei hänen ystävänsä joutuisi samanlaiseen puhutteluun, missä hän itse oli ollut -- ja samaan aikaan hän yritti pistää kapuloita rehtorin rattaisiin niin paljon kuin vielä nykyisellään pystyi. Hän sulki oven ja kääntyi Jussin puoleen vakavana.

Poika hymyili vinosti hänelle. "No mitäs Henna? Aika rento asu sulla... Tai siis näyttää tosi hyvältä kyllä, en mä sitä!" Henna punastui ja yritti saada pojan katseen siirtymään ylemmäs rinnoistaan. Hän ei saanut päästään sitä ajatusta, että hän oli täysin yläosattomissa T-paidan alla. "Joo kiitti Jussi, mä ajattelin välillä laittaa vähän tälleen... rennompaa." Henna ei tiennyt, miksi selitteli pojalle yhtään mitään.

"Joo, tosi jees. Sä oot näköjään aika innoissasi tästä kokouksesta, vai mitä?" "Ai miten niin?" Hennalla oli ollut hämmentävä päivä, eikä se tuntunut loppuvan.

"Eiku... Sori, en mä pahalla. Sori sori, huono vitsi oikeesti", Jussi perääntyi oikeasti nolona. "Eiku siis, mitä sä tarkoitat?" Henna tivasi.

"Eiku siis... Se oli tosi huono vitsi oikeesti. Mä vaan kun sulla noi... Tai niinku nöpöttää tolleen. Anteeks, en mä pahalla oikeesti."

Henna vilkaisi rintojaan ja lehahti tulipunaiseksi. Tytön nännit nöpöttivät sentin mittaisina ja tekivät pyöreiden rintojen etumukseen pienet töröttävät kärjet. Hän ei voinut muuta kuin ristiä kädet eteensä ja jatkaa kuin ei olisi edes kuullut mitä Jussi sanoi.

"Joo... Kuule Jussi tota... Mulla on sulle pieni ehdotus..."

Jussi kuunteli kiinnostuneempana kuin koskaan. Ja hymyili. Hän ymmärsi, että Henna oli jollain tavoin pakkoraossa ja yritti saada Jussin tekemään likaisen työn. Hennan hätä ei näkynyt millään tavoin tytön kasvoilta, mutta Jussi tunsi hänet hyvin. Poika ei todellakaan ollut Hennalle niin läheinen, että tyttö olisi jakanut tämmöisiä asioita hänelle -- paitsi hätätilanteessa.

"...mä oon käyny läpi kaikki arkistot viis vuotta taaksepäin, sun pitäis jatkaa siitä. Kannattaa selailla ja ettiä Kuparisen nimeä..."

Henna puhui hiljaa ja oli niin lähellä Jussia, että poika saattoi haistaa hänen makean tuoksunsa. Henna oli pukeutunut tiukkaan T-paitaan. Jussi ei voinut olla vilkuilematta selvästi valkoista paitaa vasten pingottuneita nänninpäitä, kun tyttö selitti kiihtyneenä yksityiskohtia. Henna yritti olla huomaamatta Jussin vilkuilun ja nieli hiljaa häpeänsä.

"Krhm. Muista, että meidän kaikkien etu on se, että Kuparinen lähtee. Suuri kiitos sulle", Henna sanoi pikaisesti ja käveli pois.

"Naks." Jussi sulki nauhurin ja hymyili itsekseen. Hänen ensimmäinen todistuskappaleensa.

* * * * *

Muutaman minuutin päästä rehtori hymyili tuimasti huoneessaan. Hän kuunteli viimeisen kohdan vielä kerran. "Muista, että meidän kaikkien etu on se, että Kuparinen lähtee." Hänestä alkoi tuntua siltä kuin tuo tyttö olisi pysäyttämätön -- jollain tavoin Henna tulisi iskemään häneen yhä uudelleen ja uudelleen kunnes hän menettäisi virkansa.

"Meidän kaikkien etu." Kuparinen maisteli sanoja suussaan. Kun Henna oli itse jäänyt alakynteen, hän näytti pelaavan tätä peliä muiden kautta. Ja jos tyttö oli valmis valjastamaan Jussinkin tähän touhuun, mitä Ansa sitten oikein teki? Kupariselle tuli kylmä tunne siitä, että kuvio oli huomattavasti suurempi, miltä näytti.

Eikä hänellä ollut kuin yksi keino: iskeä uudelleen, joka rintamalla -- tällä kertaa Ansaan. Hän oli päässyt jo alkuun tytön kanssa. Ehkä olisi aika siirtyä kovempiin keinoihin.

Mutta ensin käsillä olevat ongelmat. Rehtori avasi tietokoneeltaan ohjelman, jolla pystyi valvomaan koulun turvakameroita. Juhlasalissa oli alkamaisillaan oppilaskunnan kokous.

* * * * *

Henna tunsi olevansa tukevammalla maalla nyt, kun Jussikin oli mukana. Hän ei tiennyt voisiko täysin luottaa poikaan, mutta Jussi oli reilusti parempi kuin ei mitään. Mutta nyt Hennan piti keskittyä alkavaan kokoukseen -- ilman alusvaatteita. Hikikarpalot muodostuivat tytön otsalle.

Ansalla oli terveydenhoitajan vastaanotto, joten Henna joutui vetämään oppilaskunnan kokouksen yksin. Yleisöä oli juhlasalissa viitisentoista henkeä paikalla. Henna istui perinteen mukaan kaikkien edessä näyttämölle sijoitetun työpöydän takana. Ja nyt vasta hän havaitsi ensimmäistä kertaa sen oudon seikan, ettei työpöydässä ollut etulevyä. Tai tarkemmin ottaen pöytä oli levyillä suljettu sivuilta, ja etuosakin molemmin puolin istujaa. Mutta suoraan edestä pöydän alusta oli metrin kaistaleen verran auki. Ehkä siksi, että jalat saisi suoraksi, Henna ajatteli.

Ilman pikkuhousuja hän kiinnitti paremmin huomiota muihinkin asioihin. Se oli perinteistä, että tytöt ja pojat olivat vastakkaisilla laidoilla katsomossa. Mutta nyt hän vasta tuli ajatelleeksi, että pojat olivat aina sijoittuneet suoraan puheenjohtajan eteen, kun tytöt olivat selkeästi sivussa, hänestä katsoen noin 45 asteen kulmassa vasemmalla. Näin oli aina ollut, ehkä se oli sattumaa? Vai voisiko sille olla jokin... käytännöllinen syy? Kurkkivatko pojat hänen sääriään?

Poikia oli onneksi tällä kertaa vain yksi, Hennan kanssa samalla luokalla oleva Jari. Henna huomasi heti, kuinka Jarin katse oli lukittunut totaalisesti hänen paljaisiin sääriinsä. Tytön poskille levisi hento puna. Poikaa ei sinänsä voinut syyttää -- hänen musta hameensa ulottui vain puoleen reiteen. Se oli jotain, mitä ei oltu todellakaan totuttu näkemään Hennalta. Mutta rehtori oli mennyt ohi aamulla, ja Henna oli kiittänyt itseään siitä, että hame oli juuri sellainen kuin piti. Henna ei halunnut riskeerata enää yhtään -- ei hameen pituudessa, ei alusvaatteiden käytössä. Tuolin puupinta tuntui viileältä tytön paljaita takareisiä vasten.

Lava oli vain hitusen korkeammalla kuin yleisö, ja Jari istui kohtisuoraan edessä, vieläpä ihan eturivissä. Käytännössä poika oli metrin päässä Hennan edessä ja olisi tuijottanut suoraan kohti pöydän etulevyä, jos pöydässä sellainen olisi ollut. Nyt suoraan pojan silmien edessä olivat Hennan paljaat sääret. Jos hän vähänkin raottaisi polviaan, Jari näkisi hänen jalkoväliinsä... hänen peittelemättömään, paljaaseen jalkoväliinsä! Kylmät väreet kulkivat hänen niskassaan, ja kosteat karpalot kerääntyivät tytön kulmakarvoille, kun hän aloitti kokouksen. Hitaasti kokous lähti käyntiin, ja Henna piti tarkkaan huolta siitä, etteivät hänen polvensa tekisi kriittisiä virheitä.

*********

"Päätetty. Siirrytään kohtaan kolme, talous", Henna johti kokousta rutinoituneesti ja katsoi tietokoneen ruudulta kokouksen esityslistaa. Yhtäkkiä ruudun nurkkaan ponnahti keskusteluikkuna. Rehtori! Henna nielaisi ja tuijotti lyhyttä käskyä ruudulla. Silmät pyöreänä tyttö nosti katseensa ruudusta. Hän huomasi, että salin valvontakamerat oli suunnattu suoraan näyttämölle. Hän ei voisi! Mutta rehtori näkisi, totteliko hän vai ei. Vaihtoehdot olivat vähissä. Rehtorilla oli kaikki mahdolliset kiristyskeinot Hennaa vastaan. Hyvin henkilökohtaiset kiristyskeinot...

"Krhm..." Henna kakisteli kurkkuaan. "Jatketaan keskustelua koulun putkiremontista, ensimmäinen puheenvuoro edustaja Jokinen." Tyttö huoneen reunalta aloitti lukemaan paperista puhettaan. Henna vilkaisi näytölle.

"Nyt", luki rehtorin ikkunassa.

Henna nosti katseensa kohti edessään istuvaa Jaria, ja poika käänsi päänsä äkkiä poispäin, muka papereihinsa keskittyen. Ehkä Jari keskittyi kokoukseen. Ehkä... ehkä tästä selviäisi, Henna ajatteli ja siirsi polviaan noin 10 senttiä irti toisistaan. Kuin salaman iskusta poika nosti katseensa. Henna lehahti kirkkaanpunaiseksi! Mitään ei varmasti näkynyt, korkeintaan hitusen sisäreittä. Mutta sen hän tajusi, että poika huomaisi hänen jokaisen liikkeensä. Hän ei selviäisi tästä! Ei ikinä! Ei ilman täydellistä nöyryytystä! Tytön reisien lihakset jäykistyivät paikoilleen.

"Enemmän. Niin levälleen kuin saat. 180 astetta, jos taipuu", luki chatissa. "Ja katso poikaa suoraan silmiin."

"Hyvä on...", Henna sanoi, "seuraava puheenvuoro edustaja Larinen." Toinen tyttö alkoi puhua monotonisella äänellään.

Henna siirsi katseensa puhujasta Jarin kasvoihin, joka vastasi katseeseen vähän ihmeissään -- mitä tyttö oikein tuijotti? Samalla kuitenkin Henna levitti jalkojaan hitaasti leveämmälle. Jari katsoi alemmas, pöydän alle, kun oppilaskunnan puheenjohtajan reidet erkanivat sentti sentiltä kauemmas ja kauemmas toisistaan.

Jari vilkaisi Hennan kasvoja, jotka olivat tulipunaiset ja tuijottivat häntä suoraa silmiin. Pojan sydän alkoi hakata hullun lailla: tyttö tiesi tismalleen, mitä oli tekemässä! Oppilaskunnan puheenjohtaja! Koulun priimus! Hame oli tiukka ja peitti valon pääsemisen alleen. Jari yritti saada selvää minkä väriset alushousut hameen alta paljastuisivat, mutta jalkovälissä näkyi vain hieman tummaa vaalean ihon kontrastina. Ehkä alushousut olivat mustat. Jarista tuntui, että hän saisi sen kohta selville.

Henna tunsi, kuinka reidet erkanivat hitaasti toisistaan ja levittyivät edessä olevan pojan iloksi. Kun hänen vapisevat polvensa olivat tuolin jalkojen leveydellä, tiukka hame ei enää jatkanut venymistään polvien mukana, vaan alkoi luisua nykäyksittäin ylöspäin reisillä. Henna tiesi, että tämä paljastaisi Jarille nöyryyttävän paljon tytön henkilökohtaisesta alueesta. Henna tunsi, kuinka mahla hänen märästä jalkovälistään valui jo tuolille, ja perhoset tanssivat pitkin tytön alavatsaa.

Jari katsoi kuinka Henna puri alahuultaan ja tuijotti häntä yhä lakkaamatta silmiin. Poika laski katseensa nopeasti takaisin pöydän alle, jossa reidet jatkoivat kiihottavaa matkaansa erilleen toisistaan. Hame alkoi liikkua hitaasti pois valon tieltä ja kerääntyä pikkuhiljaa tuolin takaosaan, lähelle Hennan takapuolta. Jari näki tarkemmin tumman alueen välittömästi reisien yhtymäkohdan yläpuolella, ja yritti hahmottaa sitä. Alushousut olivat jotenkin erikoisen muotoiset, selkeästi hyvin pienet. Vaalea iho tumman kohdan ympärillä paljastui valolle, ja näytti siltä kuin tummat alushousut olisivat vain jalkovälistä lähtevä kolmion muotoinen alue, ilman sivuille meneviä kaistaleita. Ehkä ne olivat jonkinmoiset stringit, joita piti yllä hyvin ohut naru. Ajatus jännitti Jaria, eikä saanut katsettaan irti Hennan jalkovälistä.

Yhtäkkiä äärimmilleen kiristyneen hameen reuna nytkähti reilusti ylöspäin, ja samalla Hennan vapautuneet jalat nytkähtivät selkeästi leveämmälle -- ja Jari näki jotain aivan uutta. Hänen katseensa kiinnittyi tumman kaistaleen alareunaan, aivan Hennan jalkoväliin. Keskelle tuota aluetta avautui pystysuora kirkkaanpunainen alue. Jari tuijotti häkeltyneenä, alue oli simpukan muotoinen, näytti suorastaan siltä kuin huulet olisivat auenneet.

Yhtäkkiä poika tajusi. Tumma kolmionmuotoinen alue oli nyt selvemmin näkyvissä, se oli tummanruskea aivan kuin Hennan hiuksetkin, eikä se näyttänyt lainkaan kankaalta -- ennemminkin karvoitukselta. Karvoitus jatkui reisien väliin, jossa punaiset kiiltelevät huulet avautuivat pojan katseelle. Ei jumalauta, tytöllä ei ollut alushousuja ollenkaan! Henna oli siinä jalat levällään, pillu täydellisesti esillä!

Hikikarpalo valui nyt ohimolta Hennan poskelle asti. Tyttö näki Jarin ilmeestä, että poika näki nyt kaiken! Mekaanisesti tyttö jatkoi jalkojensa levittämistä niin kauan, etteivät ne levinneet enempää. Pillun huulet olivat nyt avautuneet sormen leveydeltä, ja tyttö tunsi venytyksen voimakkaasti sisäreisiensä lihaksissa.

Henna päätti, että hänen kokouksensa oli tässä. Hän ilmoittaisi, että hänellä oli paha olo ja... Mutta yhtäkkiä ruudulle pomppasi uusi viesti.

Kyyneleet täyttivät nuoren 19-vuotiaan puheenjohtajan silmät. Hänen vartalonsa jäykistyi uudelleen, kun hän ymmärsi, ettei pääsisi täältä mihinkään. Hän ei pystyisi... Mikään ei pystyisi estämään rehtorin käskyjen toteutumista. Henna oli kuin kone, hänen lihaksensa olivat täysin rehtorin vallassa -- kun taas hänen ajatuksensa ja tunteensa olivat kuin villihevoset, jotka raivokkaina laukkasivat ympäriinsä kauhealla vauhdilla.

Tyttö liikutti kosteita silmiään ja suuntasi katseensa takaisin Jariin. Poika oli tulipunainen kasvoiltaan, mutta samaan aikaan todella innokkaan näköinen. Jari, ei jumalauta. Henna oli tehnyt pojan kanssa paljon yhteistyötä, ja he olivat melkein ystäviä. Poika oli hyvin älykäs, mutta hieman ujon oloinen. Henna ei voinut käsittää, että hänen piti uhrata tämäkin hyvä ihmissuhde rehtorin peleille.

Henna nuolaisi hitaasti huuliaan ja katsoi poikaa suoraan silmiin. Poika katsoi, kuinka puheenjohtajan vasen käsi laskeutui pöydältä ja asettui peittämään paljasta vaginaa. Halusiko tyttö peitellä itseään tässä vaiheessa? Ei näyttänyt siltä -- Jari katsoi, kuinka Henna levitti etu- ja keskisormensa erilleen, ja levitti vaginansa koko komeudessaan hänen katseelleen. Poika tunsi, kuinka teräksenkova mulkku painoi tuskallisesti hänen housuissaan.

Sitten Henna ei enää kestänyt. Hän pahoitteli huonoa oloaan kokouksen jäsenille ja juoksi ulos.

*******

Jussi vilkaisi viereisessä pulpetissa, käytävän toisella puolella istuvaa Ansaa. Vaaleat olkapäille ulottuvat vaaleat, lähes keltaiset hiukset. Vaalea iho ja punaiset huulet, sellainen naapurintyttö.

"Tässä on kiitokseksi hieman lisää... hmm... informaatiota Ansasta", rehtori oli sanonut ja ojentanut suuren ruskean kirjekuoren. Jussi avasi kuoren ja veti nipun A4-kokoisia kuvia ulos. Ensimmäisessä oli kuva Ansasta, tavallisessa vaatetuksessaan, kädet sivuilla seisomassa ilmeisesti terveydenhoitajan huoneessa. Mistä oli oikein kysymys?

Jussi käänsi seuraavan kuvan. Siinä tyttö oli yläosattomissa ja piti molemmin käsin kiinni rinnoistaan. "Krhm!" Jussi vilkaisi molemmille puolilleen. Tunti jatkui normaalia rataansa. Hän käänsi seuraavan kuvan. Ansa oli nyt täysin alasti, mutta selin. Herrajumala, siinä olivat tytön paljas selkä, kiihottava vyötärö ja pakarat -- peittelemättöminä!

Seuraavassa tyttö oli edelleen selin, mutta kumartuneena tuolin yli ja katsoi olkansa yli suoraan kameraan suurilla kirkkaansinisillä silmillään. Kuvan keskellä olivat tytön muhkeat pakarat, joiden väliin hän oli työntänyt sormensa ja levitti pakaroita niin levälleen kuin vain mahdollista. Muutamien senttien päässä hänen sormenpäistään oli pieni punainen peräreikä.

Jussin kyrpä oli sekunneissa teräksenkovana. Poika veti henkeä, eikä saanut silmiään irti tytön pienestä anusaukosta. Sydän hakkasi, kun hän käänsi seuraavan kuvan. Mulkku melkein ratkesi ulos housuista. Ansa istui kuvassa isolla tuolilla, ja jalat oli nostettu tuolin käsinojille. Ansan poskilla oli tulipunaiset läikät, ja tytön otsalla kimalteli hiki. Ansan suu oli auki ja kieli ulkona kuin hänen olisi käsketty sanoa "aa". Tytön hennot kädet olivat polvilla, jalkojen välissä häpyhuulet olivat tiukasti kiinni, ja vaalea karvoitus peitti niitä.