Menneen kesän heiniä

Se oli sitä 1960-luvun viattomuutta. Olin sahannut pöllit, vienyt moottorisahan takaisin traktorin lavalle ja riisunut haalarini. Raskaimmat työt oli tehty, loppu olisi pelkkää nautiskelua. Kannoin heinäseipäät rantaan ja riisuin loputkin vaatteeni. Tiedossa oli, että huvilan isäntäväki harrasti aurinkokylpyjä. Miksen minäkin. Jo pari kesää olin hoitanut heidän ulkotyönsä. Nurmikon leikkaaminen ei kuulunut sopimukseen, mutta työntelin muutaman kierroksen pitkittääkseni rohkeaa viipymistä pihassa. Tarkkailin esineitä ja elämisen merkkejä. Ne kiihottivat uteliaisuutta ja vähän muutakin. Vatsanpohjasta kutitti, kun liikehdin siinä alastomana, samalla kertaa paljaana ja piilossa.

Saunalla levitin aurinkoöljyä ihoon. Se oli rouvan öljyä. Vilkaisin ympärilleni ja rasvasin aratkin paikat. Nehän juuri pitää suojata. Elin kiiltävänä heilahdellen astelin rantasaralle ja aloin kuin huumaantuneena niittää. Tältä varmaan tuntui paratiisissa ennen syntiinlankeemusta. Eeva vain tarvittaisiin sulojaan keikuttamaan. "Niityllä missä sirkat soi ja kesäheinät heiluu", viheltelin. Se kappale soi sinä kesänä radiossa, taisi olla Muksujen levy, Pentti Saarikosken suomennos. "Hän tykkääkin sellaisesta", pistin lauluksi. Kyllä tytötkin tykkäävät, ajattelin hyräillessäni. Ja kypsät naiset ilman muuta.

Elimeni oli alkanut käännellä päätään, sillä kehittelin pientä fantasiaa. Toin kerran kuorman tiiliä saunalle, kun rouva pesi ilkosillaan mattoja laiturilla. Hän huomasi minut, mutta harjasi vain kaikessa rauhassa mustuainen vilkkuen. Pitikö hän minua vielä pikkupoikana? "Sen arvaa kuinka siinä käy." Runkkaustahan minä valmistelin, pakko tunnustaa. Kun olisin maisemoinut niityn, ravistaisin liemet seipäiden väliin. Pysähdyin hivelemään ja jatkoin taas niittämistä. Suoro sojossa se kävikin veikeästi. Sijoittelin rouvaa erilaisiin tilanteisiin ja yritin saada häneen eloa ja uskottavuutta.

Silloin auton ovi paukahti. Kyyristyin heinikkoon. Miten he jo nyt tulivat? Yritin selvittää tilannetta. Vaatteet ja tavarat olivat hajallaan pitkin tonttia. Kauhukseni huomasin, että saunan ovi oli jäänyt auki. Olin kiikissä. Karkuun en pääsisi, joten oli paras jatkaa niittämistä, tuli mitä tuli. Lapset huomasivat minut ja kirmasivat kiljahdellen katsomaan. He olivat siinä iässä, että kaikki tekeminen veti puoleensa kuin magneetti.

Syrjäsilmällä näin, kuinka rouvakin lähestyi kesämekossaan, pysähtyi, mutta jatkoi sitten tulemistaan. Kiveksiä kipristi. Olen sitä pienenä peloteltua maalaissukupolvea, jota vanhempi väki kielsi "näyttelemästä tiluksiaan". Teurastaja muka tulee ja "ottaa kilkkerot pois". Sianporsailta ne otettiin, kyllä minä sen tiesin. Nassien kimeä kiljunta kuului vieläkin korvissani. Nyt tuntui samalta.

"Ai, kuinka minä rakastan niitetyn heinän tuoksua", rouva ihasteli jo kaukaa. Tervehdin vaisusti olkapääni yli. "Sinäpä osaat nauttia kesästä", rouva oli vasta nyt huomaavinaan tilani. Nolouteni paistoi varmaan kilometrin päähän.

"Onhan täällä haravakin, ja hanko", rouva ilahtui. Lapsilla oli ne jo käsissään. "Häiritseekö sinua, jos minä vähän haravoin", rouva kysyi. Mumisin jotakin vastaukseksi. Rouva veteli muutamia vetoja lasten seuratessa silmä tarkkana. "Voin kai minä riisua mekkoni", rouva kysyi. "Ethän sinä siitä pahastu?" Pala nousi kurkkuuni, sillä saman tien läksivät muutkin verhot. En uskaltanut katsoa. Lapsiakin piti varoa viikatteen terältä.

"Lampailleko nämä heinät tulevat vai lehmille", rouva kysyi. Lampaille, vastasin peläten ajatusteni karkaavan vääriin villoihin. Niin läheltä en ollut nähnyt täysikasvuista naista ilkosillaan, pakko oli vilkaista. Rouva huomasi sen ja pysähtyi. Hän kääntyi minuun päin ja antoi katseensa valua kasvoiltani rinnalle, siitä vatsalle ja edelleen suojattomaan, kuumottavaan, arkaan jäseneeni. Nainen vilkaisi sitä ripsiensä alta, nosti taas silmänsä ja naurahti.

Olin karahtanut tulipunaiseksi, mutta ymmärsin yskän. Häntäkin saisi katsoa. Käytin sen oitis hyväkseni. Juuri noin pitää naisen olla, ajattelin, ryntäät rehdisti esillä. Tomeran vatsan alta puski rohkea tupsu. "Se jokin sinulla on", päässäni takoi erään silloisen iskelmän kertosäe. Oliko se Markku Aroa, mutta hyvin se tähän sopi. Munissa oikein jytki. Erektiota se ei ollut, onneksi, sillä herra lähestyi saran päästä. Hänkin oli alasti. Kuparinen, karvainen rinta helotti jo kaukaa kuin punatulkulla.

"Karattiin kaupungista", mies tervehti minua kädestä pitäen. Puristus oli luja, ja myös reisien välissä huojahteli jotakin vankkaa ja karkeasyistä. Aikuisen miehen siitin, ajattelin hämmentyneenä ja kiihottuneena. Sillä on siitetty nuo lapset, naitu rouvaa. Uhkaako mies minua vai hyväksyykö?

"Hienoa, että puita on taas halottavaksi", mies viittasi kädellään sahauksiini. Vastailin kohteliaasti kysymyksiin ylioppilaskirjoituksista ja opintosuunnitelmista. Pääsykoekirja oli nytkin mukana traktorissa, tosin avaamattomana. Mies halusi niittää, joten aloin pystyttää seipäitä. Rouva haravoi ja lapset juoksentelivat ympäriinsä.

"Onkos tällä haravan piikillä jokin oma nimensä", rouva oli muistavinaan, ja minä varmensin, että on, se on pii. Se toi rouvan mieleen vanhan viisun siitä, kuinka "haravasta katkesi pii, katkesi toinenkii". Olin minäkin sen kuullut, mutta emme kumpikaan osanneet jatkoa. Rouva pohti, oliko sanoissa jokin kaksoismerkitys, enkä osannut sanoa siihenkään mitään. Rouva oli vaihtanut hankoon ja alkanut täyttää seipäitä. Niitos oli hienoa, liukasta ketoheinää, joten rouvan yrityksistä ei tahtonut aluksi tulla mitään. Karkeaa saraa oli onneksi joukossa.

"Sinulla on varmaan tyttöystävä", rouva katkaisi hiljaisuuden. No jaa, väistin. Katselin rouvaa jo rohkeasti, ja hän vastasi lämpimällä hymyllä. Uskomatonta, ajattelin, nainen on siinä kuin tarjottimella. Tunsin hajuveden tuoksun, ja "se jokin" alkoi taas soida mielessäni. "Mutt vaikket ole mallikelpoisin." Rouva oli ilmetty iskelmän aikuiseksi varttunut tyttö. Tuommoisia niistä tulee. "Saat hymylläsi aikaan kaiken sen." Niin se meni, eikä esittäjä ollut Markku Aro, vaan Ronny and the Loaferis. Sanat olivat Junnu Vainion käsialaa. Nyt sen muistin, ja huolestuin. Kaluni oli epäilyttävästi turvonnut. Nyt se alkoi ikävästi vääntyä esiin.

"Kuule", rouva sanoi huomattuaan tilanteen. "Minun täytyy tehdä intiimi kysymys. Olethan sinä jo käynyt tytöillä?" Totta kai, vastasin ja veri pakkautui poskilleni. Valehtelin.

"Sinä olet niin miestynyt", rouva jatkoi selitykseksi. "Minun täytyy tietää, etten minä viettele poikaa. Minä pidän sinua miehenä, komeana miehenä."

Puhuessaan nainen oli nostellut seipään täyteen. Välitappi, havahduin. Kalikka oli unohtunut käteeni ja minun täytyi sukeltaa seipääseen etsimään sille reikää. "Saatko sinä sen sisään", nainen kujersi selkäni takaa eikä se yhtään helpottanut tukalaa oloani. Minulle oli kehittymässä äkäinen seisokki, ja yritin piilottaa sitä käteeni. "Älä suotta peittele", rouva sanoi äidillisesti. "On täällä ennenkin mennyt kikkeleitä nurinniskoin."

Lapsia minä arastelen, sopersin kamppaillen holtitonta paisumistani vastaan. "Höpsis", rouva kuittasi, "tuollahan ne istuvat hiekkalaatikolla." Lapset olivat tosiaan keskittyneet rakentamaan leikkiä. Ähkäisten annoin periksi ja erektioni näkyä. Esinahka oli päästänyt terskan työntymään tupestaan, ja tunsin olevani paljaampi kuin nyljetty. Kuinka ollenkaan selviäisin?

"Täällähän sitä seistään, kolmistaan."

Mies oli ilmestynyt heinäseipään takaa ja tuijotti silmät ympyriäisinä. Hän oli saanut saranpään niitettyä, ja viikatteen märkä terä välkkyi sinisenmustana kuin mikäkin keskiaikainen salvukone. Säikähdin toden teolla ja tunsin, kuinka kivekset kuroutuivat kokoon. Saisinko äkkilähdön, ikuisen häpeän ja porttikiellon? Mutta järkytyinkin vielä enemmän. Rouva tarttui minua kevyesti käsivarresta. "Voisitko lemmiskellä minua", hän kysyi ääntään madaltaen.

Kuulinko oikein? Nainen katsoi minuun, mies katsoi, ja minulla seisoi napaan asti. Ilta-aurinko punersi kaislikon reunaa, valkoinen pilvenlonka kurkisti puidenlatvojen takaa ja lasten äänet kuuluivat vaimeina taustalta.

"Mitä miehesi siihen sanoo", mökelsin kieli poikittain suussa. "Kyllä hän sen hyväksyy", rouva hymyili. "Lapsukaiset on tehty ja nyt voidaan vähän humputella." Sanattomana saatoin vain levittää käteni. Mies oli alkanut kasata heiniä seipään taakse. "Morsii naijjaa läksijäisiis, a akka heiniim pieäl", hän virnisti ja iski silmää.

Nyt rupesi hirvittämään. Nämä olivat kokeneita seurustelijoita, ja minut oli kutsuttu mukaan kovin äkkiä. Mitä tapahtuisi, mitä minun pitäisi osata? Häpäisenkö itseni lopullisesti? Rouva haki nelinkontin asentoa heinien päällä, takapuoli pystyssä ja miehen koura tukevasti haaran tyvessä. "Pidä lapsia silmällä", rouva varoitteli miestään. Mies lupasi olla tarkkana.

"Täällä on jo hempukka töröllään", mies kuulutti paksu kalu kaarella ja viittoili minua peremmälle.

Pitkä uuuh pääsi rouvalta, kun työnnyin liukkaaseen rakoon. Helposti se kävi rouvan käden luotsaamana. Ensimmäistä kertaa yhdyin naiseen, paljaana paljaan taivaan alla. Mies oli kyykistynyt eteemme seipään viereen ja katseli meitä uteliaana. Tajusin, että saisin suihkuttaa vapaasti. Hurja himo iski silloin minuun ja omistin naisen niin kuin ori astuu tamman. Nopea, raaka pano ja sitten maailma muljahti ympäri, kaksi ... kolme ... neljä kertaa.

Toinnuin vähitellen tutulle pellolle, tuoreen heinän tuoksuun. Äänetkin palasivat paikoilleen. "Taisi tehdä gutaa", mies myhäili. "Niinhän se teki", kakistelin. Elimeni oli valahtanut rouvasta, ja sen perässä röyhkeä luraus. Rouva pyyhkäisi ruohotupolla.

"Uusi siemen vanhaan vakoon", mies julisti auttaessaan rouvansa pystyyn. Se oli kuulemma Koskenniemeä, löytyy Kurki-patsaan jalustasta Laukon kartanosta. He olivat sen sieltä vaimon kanssa ponganneet, mies selitti. Siihen en osannut lisätä mitään.

Illasta tuli vielä pitkä ja opettavainen. Kun minut saateltiin traktorille, mies läimäytti minua tuttavallisesti harteille. "Kolmesti ku siementää toisen miehen akkaa, ni o aikamies."