Pimeillä markkinoilla

Raskas ovi kolahti tylysti takanani, vaikka riemun tuntein paninkin sen merkille. Saattajina oli kaksi vartijaa, Koistisen lisäksi, ja minulla ranteissa hilut. Livahdimme hämärään iltaan sivuovesta, vaikka jonkinlainen passituskin minulle oli peitteeksi ja lavasteeksi kirjoitettu. Koistinen oli myynyt minut johonkin hämärään filmiin. Tai ei oikeastaan minua vaan "pikkuveljen". Tarkoitus oli kuvata "rahaotos", sen lisukkeena pikku bonuksia, Koistinen houkutteli.

"Katso sitten että tulee muutakin kuin kuumaa ilmaa", Koistinen varoitti. "Että kädet peiton päällä siihen saakka."

Pitkä aika se oli, mutta kyllä minä etuni ymmärsin. Käänsin gimmakalenterini seinältä nurin päin. Pääsisin rentoutumaan. Ehdoiksi sanelin, että kasvot eivät saa näkyä ja intiimikontaktissa käyttäisimme kortsua. En yhtään luottanut näihin Koistisen kuvioihin.

Studio oli syrjäisellä, kolkolla tehdasalueella, mutta kinkku verevä ja hyvässä lihassa, kuin suoraan märästä unesta. Hän otti meidät vastaan takahuoneessa mustassa pitsialushameessa, mustissa sukissa ja törkeän leveissä sukkanauhoissa. "Noiden reisien vuoksi voisi kuolla", henkäisin. "Ota iisisti, poju", kilahti vastaan kuin enkelikellosta. Heitin munasilleni, ja nainen kiinnitti siteen silmilleni, se kuului kuulemma rooliin, ja ohjasti minut käsiraudoista studion puolelle. Tunsin kuinka aisa keikkui puolelta toiselle askelten tahtiin.

"Tulo uudestaan", komennettiin salista, ja hapuilimme takaisin oven taakse. Sulottareni läpsi minua leikkisästi takapuolelle, ja minulla rupesi tosissaan töröttämään. Kuumotti ja teki hepua. Arvasin että täyttä päätä kuvattiin.

Minut talutettiin pöydän ääreen, peruutettiin sen päälle selälleen ja sidottiin käsistä ja jaloista. Koistisen kyylät siinä ähelsivät, tunsin äänistä. Se vähän kipsasi, kylmäsi ajatusta, mutta lamput lämmittivät kivasti.

"Miehekkäät karvat", hoito kujersi sormet kainaloissani. Hän veteli kynsillään kylkiäni aina varpaisiin saakka. "Aii-ii", minulta pääsi, kun gimma tuli reisien sisäpintaa takaisin. Olin rävähtänyt kananlihalle päälakea myöten. Nainen huiski hiuksillaan vatsaani ja ohimennen kulliakin, joka ojenteli sokeassa, ilmavassa vapaudessaan. Värisin odotuksesta. "Koske, koske, ota kiinni", hoin mielessäni.

"Söötti kikkeli", bööna ihasteli. "Nauratetaan sitä pikkuisen."

Tunsin kuinka jokin herkkä, vaativa kapine tutki terskan poimuja. "Tämä on hanhen sulka", tipu visersi kutittaen ilkeästi molon aukkoa. Kun hän siirtyi askaroimaan herkkiä alapintoja, levitin ähkäisten lavetille koko maitipuoleni. Stondis jyskytti korvissa asti. Vedin nenääni naaraan ja hajuveden tuoksua.

"Hui, kuinka ärhäkät kivekset", typykkä veikisteli. "Ne täytyy saada paremmin esiin."

Takapuoleni alle työnnettiin pyyhe. Ihmettelin ja kuulostelin, kuinka jotakin märkää ja viileää purskahti muniini. Partavaahtoa, haistoin. Määrätietoinen käsi kiertyi kulkusiini. "Älä liiku ettei satu vahinkoa", donna varoitti, kun partakoneen jäätävä terä liukui kivesten piukalla pinnalla. Tuskin uskalsin hengittää koko aikana.

"Nyt kelpaa vaikka häihin", hempukka hyväksyi. "Pelottiko vai tekikö nannaa?" "Pelotti", vastasin. "Sitten sinua täytyy hyvitellä", mimmi lohdutti.

Lämmin käsi tarttui vatsan päälle kaatuneeseen kaluuni ja käänsi sen varovasti pystyyn. Nainen valutti jäsenen päälle öljyä ja hieroi liukkain, osaavin ottein. "Koskas tätä veijaria on viimeksi purrut mirri", Lyyli kehräsi, ja minä vikisin ja vonguin. Kullia pakotti. Pian olisi päästävä kelkkimään.

Sitten pimu lopetti, arvasi, että kukko kohta kiekuisi.

Side sipaistiin yllättäen silmiltäni. Olin autuaasti unohtanut, missä olin, ja räpyttelin kirkkaissa valoissa. Videokameran silmä tuijotti minuun yläpuoleltani, jalustaan kiinnitettynä. Toisella kameralla zoomattiin kiiltävänä ojentelevaan kaluuni. Limaa roikkui sen päästä sinnikkäänä säikeenä.

"Hei", ärähdin, kun kameramies nosti kulmaa ja tähtäsi suoraan naamaani. "Feisiä ei kuvata!"

"Kuule", Koistinen kumartui lähemmäksi kuiskimaan. "Sinulle tehdään nyt luonnerooli. Nuo nätit silmät, katsos, ja korvarengas. Minä möin nekin."

Huomasin samassa, että huoneessa oli toinenkin alaston mies. Naisen takaa ilmestyi kalju, synkkä roikale, suonikas lihakulli roikkuen raskaan terskan painosta. Hän räpsytteli nymfin sukkanauhaa, toisen käden sormet syvällä sukan varressa.

"Juri on linnakundi Narvasta", Koistinen selvensi. "Ei puhu suomea. Hän laittaa sinulle narun kulkusiin."

"Häh", hermostuin. Doris oli sipaissut alushameen yltään. Tuskin ehdin vilkaista muhkeita meijereitä, kun hoksasin miehen sormissa pitkän, valkoisen nyörin. Hän pyöräytti muutaman hyytävän kierroksen sukukalleuksiini, veti narun päät isovarpaitteni väliin ja kiristi nilkkoihin. Olin nalkissa kiveksistä, totisesti. En uskaltanut hievahtaa. Olisin huutanut, jos ääntä olisi tullut. Huomasin monitorista lautasen kokoisiksi laajenneet silmäni. Kuva tuli yläkamerasta. Toisella otettiin lähitilanteesta kaikki irti.

Mies näpsytteli naruja kuin basson kieliä, ja älähdin. "Ei saa satuttaa", Koistinenkin varoitti. "Nyt on kuvaus", kameramies murahti. "Hiljaa siellä!"

"Sattuu!", sain vihdoin suuni auki. Ei mitään vaikutusta. "Koistinen, perrr...!"

Pää koholla seurasin, kuinka tiiliskivi työnnettiin kireitten pallukoitteni alle. Ihan totta. Petollinen naikkoseni sitä sinne asetteli, bosat värähdellen, raapi pitkillä kynsillään pultereitani kiven reunalla.

Ulahdin kauhusta.

"Smailia vaan", kameramies virnuili. "Näyttää hyvältä stagella." Toinenkin tiiliskivi oli pantu peliin. Niiden kolahdus tuntui luissa ja ytimissä, paine palleissa, kivien välissä, ja haukan kynnet... Ahtaaksi oli käynyt maailma olla ja elää. Sitten naru hellitti ja silmukat pyöriteltiin vauhdikkaasti auki.

Huusin kuin hinaaja, niin häijyä teki kaikkein arimmissa.

Ehdin tuskin vetää henkeä, kun tyrmistyin uudelleen. Alaston roikale oli tarttunut testikkeleihini. Kenenkään estämättä hän sormeili jalokiviäni vuoron perään kuin saalista arvioiden. Ähisin ja läähätin sietokykyni äärirajoilla. "Kuule", Koistinen kuiskasi mielevänä korvaani. "Ne haluavat ostaa sinulta toisen kiveksen. Pyydetään tuplahinta ja pannaan voitot puoliksi."

Silloin käämini todella paloivat, ja annoin kuulua. "Se oli vaan leikkiä", Koistinen pyörsi äskeiset puheensa. "Se kuului hei rooliin!"

Vähitellen roolit valkenivat minullekin. "Juri" puhkesi puhumaan suomea. "Tsorge, jos teki klesaa", hän pyysi anteeksi. En totisesti antanut. Minut oli karseasti narutettu, kirjaimellisesti, kuvattu sopimuksen vastaisesti myös fasadista. Internetiin ne nauhat lopulta päätyivät, johonkin hämärään luukkuun koko maailman naurettaviksi ja sormella osoitettaviksi. Siellä ne pyörivät aivan älyttömän suosittuina. Juoni on kuulemma "syvältä", mutta "näyttelijän suoritus vakuuttava". Niin kaverit ovat kertoneet.

Enkä päässyt köykkimään. Se osa oli varattu "Jurille". Misukka sipaisi pikkupöksyt jalastaan ja keikisteli minulle pieneksi ajeltua tupsuaan. Ilkosillaan, pelkissä sukissa ja sukkanauhaliiveissä hän öljysi taas kaluni. Hiveli, kutitti ja kidutti. Kiusasi niin pitkään, että minulta lopulta turskahti äärimmilleen kiihotettuna. Autuaallinen hymy huulillaan kotka piteli sormenpäillään kulliani ojossa korkeiden kermaisten kaarien läiskähdellessä vatsalleni.

Sitä on Koistinen ruudulta ihaillut. "Tulee kuin Stalinin uruista."

Koistinen käy sellissä ehdottamassa uutta keikkaa. "Älä unta nää", sanon. Hän yrittää lahjoakin, luovutti minulle kaikki bonukset. Niitä tuli uskottavuudesta ja unohtumattomista saundeista. Olinhan minä äänessä. Huusin avuttomana peniksen potkiessa laukeamisen riemuaan tyhjälle taivaalle. Kiljuin ulos kiimani ja kiukkuni. Siitä tuli firman tavaramerkki. Logoon on piirretty aasi.