Sentään Sukulaiskansaa

Ystävyysseurasta on tullut vaimolleni henki ja elämä. Nytkin hän on kaiket illat menossa. Kaupungissamme vierailee Budapestin konservatorion lied-luokka. Esiintyminen on lauantaina, kaikki tehdään talkoilla eikä mikään saisi maksaa.

Konsertti on seuralle vuoden kohokohta. Liputkin ovat menneet kuin kuumille kiville, sillä solisteissa on kuulemma tulevia pavarotteja ja kiritekanawia. En ota kantaa. "Heijaa ruusut tulipunaiset" on minulle ihan riittävästi musiikkia ja pustan maata. Mutta eipä tule riitaa lastenhoidosta lauantaina. "Minä voin uhrautua", sanoin tyytyväisenä, kun ei työviikon päälle tarvinnut enää edustaa.

Käyn kaupassa ja sytytän uunin. Saunojia tulee konsertin jälkeen, ja yöpyjiä. Mikään karonkka tämä ei ole, sillä aamulla turnee taas jatkuu. Ykkösolutta ja pullo hyvää punaviiniä oli vaimon ohjeistus. Makkarat ostin omin päin.

Sauna on valmis, mutta arvasinhan minä, että ajallaan ei tulla. Seura tarjoaa iltapalan, vaimo laittaa tekstiviestin kännykkääni. Saunon lasten kanssa ja viipyilen, mutta ketään ei kuulu. Lopulta valot kääntyvät pihaan. Se on meidän automme, puheenjohtajan auto näkyy olevan toisena. Onneksi olen pitänyt pientä tulta kiukaan alla.

"Tytöillä on esiintyminen huomenna", vaimo pyyhältää touhukkaana sisään. "He käyvät saunassa ja lähtevät nukkumaan, Martos jää meille."

Olihan siitä puhetta, vastaan, mutta vaimo ei kuuntele. "Oletteko te jo kylpeneet", hän huolehtii. "Tulkaa tervehtimään."

Vien lapset vieraitten luo, ja kättelemme. Kaunottaria nämä tytöt, toinen varsinkin tummine, vahvoine kulmakarvoineen. Onkohan kahdeksaatoista edes? Martos heittelee poikaamme ilmaan ja luikauttaa tälle notkean, rytmikkään tsäkä-tsäkä-tsään. Bassobaritoni tuntuu olevan.

Puheenjohtaja jakaa pyyhkeitä, kysyy menevätkö arvon neidit ensin vai mennäänkö kaikki yhdessä? Maassa maan tavalla, tytöt vastaavat, ja johtaja ohjailee neitokaisia alakertaan.

Vaimo pyytää minua laittamaan pukuhuoneen takkaan tulen, ja minä menen. Syrjäsilmällä näen tyttösten vilahtavan löylyyn paljaine pakaroineen, johtaja perässään. Vaimo riisuutuu myös, pyörii ja järjestelee enemmän kuin on tarpeen. Martosilla on paksu, pönöttävä kalu, panen merkille. Taisi kiihottua, ressukka. Piilottaa vehkeen kämmeneensä. Sehän vasta huomiota herättääkin.

Unkarissa ei tunneta yhteissaunaa, niin vanha kylpylämaa kuin se onkin, mutta sitä estottomammin madjaarien kansa käyttäytyy Suomessa. Olen mökillä nähnyt niin villejä nymfejä, että varta vasten on täytynyt runkata. Vaimon hätäpaneminenkaan ei riittänyt. Nyt on puheenjohtajan vuoro herkistyä. Eihän saunassa sovi tirkistellä, mutta yhteisesti jaettu alastomuus ja hormonien rattoisa hyrinä, se jää minulta kokematta. Mietin voisinko jollakin tekosyyllä pistäytyä löylyissä, mutta lapset on pantava yöpuulle.

Vien ykkösoluet jääkaapista takkatupaan ja minua onnistaa. Tytöt ovat pyyhkeineen vilvoittelemassa. Herranen aika, miten neitseellinen tuo pikisilmä onkaan. Kyselen vaikutelmista, ja tytöt vastailevat kirkkain, avoimin silmin. Sitten tytöt ripustavat pyyhkeet naulaan ja keinahtelevat saunaan.

Jumalan lahjoja!

Pistän lapset hampaanpesulle ja petiin. Kun nuorempi nukahtaa, pidän iltasadun lukemisessa tauon. Portaiden ikkunasta näkee takkahuoneeseen, ja menen pimeään rappuun kurkkimaan. Hävettää, sillä eihän näin saisi tehdä. Aikuinen mies. Mutta se vasta kiihottaakin. Siellä tupsut vilkkuvat. Tuota nuorempaa ei uskalla edes katsoa. Onkohan vielä neitsyt? On niin viattomasti ruskettunut. Balatonin nudisteja tietysti, rantapupu vailla vertaa, kikkelinkiusaaja.

Kiusaan hiukan omaani ja menen jatkamaan lukemista.

Pihalta kuuluu ääniä ja auton ovet paukkuvat, kun vieraat lähtevät. Sydän pamppaillen hiippailen taas portaikkoon. Alhaalla maistellaan viiniä ja paistetaan tikussa makkaraa. Vaimo kyykkii takan ääressä pyyhe siveästi ympärillään, mutta Martos mokoma on alasti, mulkku ilkeästi keikkuen. Ei yhtään peittele. Terska kiiltelee hiilloksen hehkussa sinisenä ja sileänä kuin linnunmuna.

Tämähän on kiusallista, havahdun, ja pujahdan takaisin lastenhuoneeseen.

Juttelen pimeässä pojan kanssa. Hän ei nuku, tietää, että talossa on vieraita, ja minäkin ravaan edestakaisin. Koskettelen peitteen alla varovasti elintäni. Se on herkkä ja turvoksissa, parhaimmillaan. Poika käy pissalla, kääntyilee sängyssään, mutta ei hätää. Pääsen kohta panemaan.

Vaimo käy varmaan vielä kuumempana. Konsertti saa hänet aina kiimaan, mikähän siinä on? Kiihottuu korvistaan. Tajuaako itsekään, millaisiin viidakon orgioihin jousten juoksutukset häntä viettelevät. Äitinsä on samanlainen, sieltähän se periytyy. Leimautui tietysti jo pikku tyttönä. Olen löytänyt vaimon pikkupöksyt konsertin jälkeen, pyykkiä lajitellessa, haarakiila kovettuneena kuivuneesta limasta. Miten sitä niin valuukin? Pitää lopettaa hypistely, etten laukea sormille.

Olenhan minä vaimoa konserttihunajissa nussinut. Puheenjohtajan luona kerran hiivittiin yläkertaan. Siellä oli korkea, vanhanaikainen vierassänky, jonka laidalle vaimo kipusi hame korvissa. Pöksyt olin riisunut jo rappusissa. Furioso, kuulutin, sen verran osaan minäkin sivistyskieltä. Enkä antanut pöksyjä takaisin. Sanoin, että hukkuivat. Spermaa valui vaimon reisille, ja hän kävi välillä pyyhkimässä, pelkäsi koko illan, että paljastuu hajusta. Eikä uskaltanut istua tahran pelosta. Kyllä hän aika mällin saikin. Seikkailtiin ilman kumia, mutta varmalla ajalla.

Onhan tässä vähän taas seikkailtu. Vaimo varsinkin yllyttelee ovulaation aikana kokeilemaan. Leikkipuhettahan se on.

Olin täydessä unessa lastenhuoneen sohvalla, kun ovi raottui. Vaimo nykäisi minut kädestä pystyyn ja vei perässään pimeään makuuhuoneeseen. "Ota minut", hän kuiskasi ja sipaisi yöpaidan yltään.

Valmishan minä olin kuin Melperi sotaan. Kerrankin kumpaakin panetti eläimellisesti yhtä aikaan. Hamusin kondomeja yöpöydän laatikosta, mutta käteeni tartuttiin.

"Ei mitään kumeja, ollaan paljaaltaan."

Mehän olemme puhuneet kolmannesta lapsesta. Nuorempi täytti kolme vuotta, tulee liikaa väliä, ja se huolestuttaa vaimoa. Kiihotuin aivan suunniltani, kun tajusin missä mennään. Kalun päästäkin jo pirskahteli. Olihan se vaarallista, fertiiliä leikkiä kohtalolla.

"Laske sisään vaan", vaimo huohotti. Sisällä minä olinkin, hirveän liukkaassa tuutissa, joka imi ja puristi kuin hengenlähdössä. Jymistin että tyrske kävi. Sitten karkasi, jotakin ihme älinää pääsi minusta kuin toisesta ihmisestä, niin paksusti tuuppasivat kivekset ryyniä kullinvarteen.

Jokin hälytyskello oli alkanut soida. Jo vähän aikaa se oli soinut, mutta nyt vasta sen kuulin. Jokin toinenkin muisto heräsi, lähimuisto, hajumuisti. En kai minä äsken tuntenut tutun, pistävän hajun?

"Kuule, miten sinä olet noin märkä?"

Pitkä, pahaa ennustava hiljaisuus. "Minä olin Martosin kanssa", vaimo sanoi. Olimme nousseet istumaan, juuri ja juuri erotimme toistemme silmät. Vaimo katsoi minuun totisena. "Rakas", hän sanoi ja painoi minut hellän päättäväisesti takaisin makuulle. "Minä menen yöksi vierashuoneeseen. Tuollaisen uroksen tapaa vain kerran elämässään."

Noista sanoista on nyt kulunut kaksi tuntia. Olen istunut keittiön pöydän ääressä, hiipinyt välillä suljetun oven taakse. Sieltä on kuulunut kuisketta, kikatusta, voihketta ja raivoisan rakastelun ääniä. Ne kiduttavat minut suunniltaan. Olen koettanut pysyä tolkussani kirjoittamalla muistiin illan tapahtumia. Mutta ei se lohduta.

Auttaisiko yhtään ajatus, että olemme sentään sukulaiskansaa, sukulaisia ehkä pian muutenkin? Onkohan Martos etu- vai sukunimi?

Tiukkaan paikkaan ovat siittiöni joutuneet. Niitä pannaan hyrskyn myrskyn, varmaan kyynärpäälläkin. Pitävätkö kutinsa?