Taru, Historianopettaja Ch. 01

Taru värähti inhosta. Hien haju tunkeutui hänen nenäänsä, suuhunsa, silmiinsä ja täyttivät jokaisen solun hänen aivoissaan. Hän painoi silmänsä kiinni ja yritti hengittää rauhallisesti.

Kehot painautuivat toisiaan vasten bussin kaartaessa. Taru tunsi, kuinka miehen leveä selkä työntyi niin lähelle, että hänen oli pakko kääntää päänsä sivuun. Bussi jatkoi kaarretta eteenpäin ja lihaskimppu painoi huomaamattaan pienikokoisen naisen vasten ikkunaa. Taru nielaisi, kun hänen rintansa puristuivat kokoon. Oli vaikea hengittää.

Taru sai työnnettyä itsensä pois ikkunan vierestä ja tunsi paniikkinsa laskevan. Hengitys sisään, hengitys ulos. Hitaasti mutta varmasti hän sai tunteensa kuriin. Ne olivat vain ajatuksia, eivät todellisuutta.

Lisää ihmisiä pakkautui sisään. Koululle olisi vielä matkaa, hänen piti jaksaa. Hän väisti antaakseen edessään olevalle naiselle tilaa. Hänen takanaan oli mieshenkilö, jota vasten hän joutui painautumaan. Hitaasti ihmiset painautuivat vasten Tarua. Hitaasti hän työntyi miehen syliin. Ne olivat vain ajatuksia, eivät todellisuutta. Hengitys sisään, hengitys ulos.

Vanha bussinrähjä rynkytti mäkeä ylös, toista alas. Mutka vasempaan, mutka oikeaan. Tieosuus oli pommikunnossa. Taru painautui vastoin tahtoaan tiukemmin miehen syliin, ja hän tunsi kädet lantioillaan. Ei tuntenut. Ne olivat vain ajatuksia. Bussi rynkytti kuulostaen siltä, että se hajoaa siihen paikkaan. Miehen lantio hieroutui Tarun pyöreää takapuolta vasten. Puhelin taskussa. Miehellä on puhelin taskussa, Taru vakuutteli itselleen ja jatkoi hengitysharjoituksia.

Bussi pomppasi niin, että matkustajat heiluivat ja kaatuilivat. Mies puristi molemmin käsin Tarun lantiota vasten omaansa ja hieroutui vahvasti vasten pakaroita. "Sori, oli pakko ottaa kiinni jostain" aaltoili tumma maskuliininen ääni lähellä hänen korvaansa. Taru tunsi pientä kutkutusta alavatsassaan. Puhelin. Se liikkui muutaman kerran ylös ja ajas hänen pakaroidensa välissä. Kova mutta pehmeä puhelin. Ei oikeastaan lättänä ollenkaan, vaan... Hengitys sisään, hengitys ulos. Vain ajatuksia, eivät todellisuutta.

Lisää rynkytystä, lisää alamäkeä. Taru tunsi, kuinka mies tarrasi molemmin käsin hänen lantiostaan kiinni. Sami tuli mieleen. Samista on yli vuosi. Se oli edellinen kerta, kun häntä oli tartuttu samalla tavalla. Se ihana tunne, kun karkuun ei päässyt. Voimakas puristus kaksin käsin, ja Sami oli työntänyt mulkkunsa syvälle. Tarun suu kuivui. Bussi rynkytti, ja mies hinkkasi omaansa ylös ja ajas Tarun pakaroiden välissä. Taru liikutti takapuoltaan kuin unessa, hitaasti ylös ja alas.

Mitä helvettiä? Tämä ei ollut enää pelkkää kuvitelmaa. Ovi aukeni, joku poistui. Taru vilkaisi taakseen. Lauri. Hänen luokaltaan. Hänen oppilaansa. "Moi ope." Virnistys.

Ovi oli sulkeutumassa, kun Taru työntyi siitä ulos. Pakkasilmaa. Raitista pakkasilmaa.

Taru seisoi kuuman suihkun alla ja nojasi seinään kaksin käsin. Hieman alemmas seinällä hän laski käsiään. Hieman normaalia pidemmälle työnsi takapuoltaan. Hän kuulosteli oven taakse opettajien pukuhuonetta - ei ääntäkään. Pukeutumistilat olivat aina lukittuna, mutta kaikilla opettajilla oli avaimet sinne. Myös miehillä. Mutta suihkuun ei tietenkään rynnännyt kukaan, jos siellä oli joku.

Hän puisteli päätään. Unelmat. Ilman unelmia hän olisi tavallinen nainen. Ilman unelmia hän keskittyisi, olisi skarppi kuten muut. Mutta hän uppoutui ajatuksiinsa, syvälle, huomaamattaan. Kuin unitaudissa.

Ei hän ollut kuin hieman klaustrofobinen. Bussissa kuka tahansa tunsi hengityksensä salpautuvan. Mutta hänen omat unelmansa, niitä hän todella pelkäsi. Ne tulivat koska tahansa, varoittamatta, veivät mukanaan. Taru ei pystynyt estämään niitä. Eikä hän päässyt niistä hetkessä eroon, hän oli niin syvällä.

Hän oli kotoisin pienestä kylästä. Se selitti klaustrofobian ja ihmisjoukkojen pelon. Uskonnollinen kasvatus piti koko kylän asukkaita rautaisessa otteessaan. Kaikki vääränlainen unelmointi oli kiellettyä. Ja siksi Taru unelmoi. Jatkuvasti, kaikkialla. Eilen koulun johtokunnan kokouksessa rehtori oli kysynyt häneltä jotain. Hän oli tuijottanut rehtoria tyhjin silmin, ja silmien takana pyöri kohtaus, jossa rehtori työnsi kyrpäänsä syvälle hänen... väärään paikkaansa.

Taru oli syventynyt ajatuksiinsa. Kuuma vesi virtasi suoraan hänen niskaansa, ihana polttava tunne. Levitti jalkojaan hieman tavallista leveämmälle. Otti toisella kädellään voimakkaasti kiinni rinnastaan, puristi. Leipoi, vaivasi. Huokaus pääsi hänen suustaan.

Hän sulki silmänsä. Sami oli siinä, hänen takanaan. Hieroi vettä ympäri hänen muhkeita pakaroitaan. Puristi sormensa pehmeään lihaan. Työntyi hitaasti sisään. Ihanasti pohjaan asti.

Taru voihkaisi tyhjässä suihkutilassa. Yritti hengittää sankassa vesihöyryssä. Koko suihkutila oli sakeana kuumasta höyrystä. Taru sulki suihkun ja veti ilmaa sisäänsä. Huohotti. Sami. Taru liu'utti kättään alemmas märällä vatsalla, yli brunetin karvamättään. Työnsi takapuoltaan pidemmälle, vasten Samia. Työnsi keskisormen ja nimettömän suoraan sisään. Pohjaan asti. Penetroi. Sami keihästi hänet kuin sammakon vartaassa. Hän ei pystynyt tekemään mitään.

Kaarlo avasi oven avaimellaan ja katsoi varovasti sisään. Ei ketään pukuhuoneessa. Ei täällä yhdeksän aikaan yleensä enää ketään ollut. Suihkutilan ulkopuolella hän kuulosteli vielä, mutta mitään ei kuulunut. Ovi varovasti auki.

Kuumuus höyrysti Kaarlon silmälasit totaalisesti. Hän avasi oven apposen auki, jotta kuumuus hieman hellittäisi. Outo litinä kuului suoraan hänen edestään. Helvetti, taas joku oli jättänyt hanan auki. Rauhallisesti hän seisoi paikallaan ja odotti, että näkisi jälleen. Voimakas litinä ja lotina täytti tilan.

"Oi, vittu..." Taru voihki. Samanaikaisesti Kaarlon lasit kirkastuivat, ja hän näki edessään kaiken. Kirjaimellisesti. Kynnet oli lakattu kirkkaanpunaisiksi. Kaarlo oli jähmettynyt paikoilleen ja seurasi liikettä. Punaiset kynnet katosivat sisään. Ja tulivat taas ulos. Ja menivät taas sisään. Nuoren naisen vagina, niin kaunis. Kaarlo ei muistanut, milloin oli viimeksi nähnyt sellaisen. Paksut huulet levällään, sormet sisällään. Niin luonnollista. Niin eläimellistä.

"Oi vittu... Oi vittu..." Taru jatkoi. Kaarlo heräsi yhtäkkiä unestaan. "Anteeksi! Anteeksi!" hän huusi kuin rikollinen.

Taru pomppasi pystyyn kuin pistetty sika. Kääntyi ympäri. "A-anteeks! Anteeks!" hän huohotti kasvot tulipunaisina. Kaarlo katsoi yhä. Se oli Taru, ei helvetti se oli Taru. Historian opettaja. Miehen katse laskeutui kuin transsissa. Jumalauta, mitkä ihanat rinnat.

"Tota." Taru änkytti. "Älä kerro kellekään!" hän sanoi vaikeana ja tajusi heti, kuinka typerältä se kuulosti. Vaistomaisesti hän vei kaksi sormea suuhunsa. Peitti tekonsa. Puhdistautui.

Kaarlon suu loksahti auki, kun superseksikäs historianmaikka imi sormiaan, jotka olivat juuri pumpanneet sisään ja ulos neidin sisällä. Märät, limaiset sormet. Kaarlo tunsi, kuinka kovana hänen kyrpänsä oli, ja kiirehti äkkiä ulos. Sanomatta sanaakaan.