Vakuuttavaa Puhetta Ch. 07

Venla horjahti, mutta sai tasapainonsa pidettyä ilman epävarmuutta. Hevonen oli äkkipikainen, mutta nuori nainen oli tottunut siihen, eikä enää hätkähtänyt pieniä rimpuiluja. "Kaikki ok?" huusi Nella hänen takaansa, vaaleanruskean tamman selästä. "Joo... Perushommia Kertun kanssa, hahhah!"

Tytöt tulivat takaisin pihaan. Venlan äiti siivosi pilttuuta. "No niin, nyt olisi aika jo lopetella tältä päivältä tytöt. Eikö teillä ole läksyjäkin?"

"Läksyjä? Äiti, ei me ihan koululaisia olla." pyöritteli 21-vuotias Venla silmiään.

"No mitä vaan..." Äiti pyyhki hikeä otsaltaan. "Tuletko Nella taas huomenna? Tulisi lapsia, joita voisit vähän viedä hevosella. Voisit saada vähän tienestiä."

Nellan silmät vilkkuivat nauravaisina. "Voisinhan minä tulla." Tyttö hyppäsi hevosen selästä ja talutti sen aitaukseen.

"No niin, se on sovittu. Huomiseen siis", Venlan äiti hihkaisi ja kantoi vettä keittiön ovesta sisään.

"Sinähän käyt täällä enemmän kuin kotonasi", kuului ilkikurinen ääni tyttöjen takaa.

"Ole hiljaa Niilo", Venla sanoi kiukkuisesti pikkuveljelleen.

"Entä jos käynkin?" Nella napautti takaisin.

"Taidat olla meidän poikien perässä", napautti Leevi. Hän oli Niilon paras ystävä, ja he täydensivät toistensa lauseet.

"Niinhän sä toivot, räkänokka", Nella sanoi kylmästi. Poikia harmitti, että he eivät saaneet tyttöihin oikein mitään otetta. Heitä ei saanut helpolla edes ärsyyntymään - täytyi tehdä kunnolla töitä. Nytkin tytöt vain viileästi kävelivät pois.

"Ei noista ole mihinkään..." Niilo katsoi tyttöjen perään halveksivasti.

"Joo, ei. Mut hei, huomiseen!" Leevi hihkaisi ja hyppäsi mopon selkään.

Aurinko laski punertavana metsän taakse.

Seuraavana aamuna Leevin vaari oli tehnyt hänelle hammastarkastuksen, hammaslääkäri kun oli. Jotain hän oli värkännyt takahampaan kanssa pidempäänkin, ja sanoi, että se oli lahja Leeville - poika kun oli jo miehen iässä. Kuulemma takahampaassa oli nyt joku laite, joka sai hänet kuulostamaan uskottavammalta. Oikeastaan hyvinkin uskottavalta, vaari oli varoittanut ja vinkannut silmää.

Leevi ei välittänyt siitä, hänellä oli jo kiire hevostilalle. Siellä oli niin paljon kiinnostavaa puuhattavaa, että hän voisi huoletta viettää siellä kaiken aikansa.

Hän saapui hevostilan pihalle vasta kymmenen aikaan. Niilo oli jo pihassa, ja tytöt harjasivat hevosia.

"Ratsastamaan lähdössä?" Leevi huikkasi ja hyppäsi mopon selästä.

"Entä jos ollaankin?" Nella heitti takaisin ja heilautti pitkät ruskeat hiukset sivuun. "Mitä se sulle kuuluu?"

"Jaa..." Leevi katsoi tyttöä ilkikurisesti ja tyytyväisenä, että oli saanut tämän huomion. "Tarkastan vain tilannetta. Miksei teillä ole semmoisia kunnon ratsastusvaatteita? Semmoisia kireitä pukuja? Näyttäisi hyvältä."

Tyttöjen vihaiset silmät laajenivat. Venla kääntyi poikaa kohti. "Mitä sä nulikka sanoit? Meillä ei ole semmoisia vaatteita koska..." Hän vaikutti hetken aikaa häkeltyneeltä, aivan kuin miettisi jotain. "Tai siis, ei meidän tarvitse mitään sulle selittää... Eihän Nella?" tyttö katsoi ystäväänsä oudon epävarmana. Hän ei tiennyt, että Leevin hampaassa oleva laite sai kuulijan keskittymään, kuuntelemaan ja toimimaan.

"No ei todellakaan..." Nella sanoi yhtä epävarmana. "Ja siis, meillä ei ole semmoisia virallisia ratsastusvaatteita, koska tämä on meidän vapaa-aikaa! Me saadaan vapaa-ajallamme pukeutua just niin kuin me halutaan, ilman että meidän tarvitsee sitä kenellekään selittää."

Niilokin innostui keskustelusta, kun tytöt olivat kerrankin lähteneet mukaan. "Voisitte kyllä pukeutua vähän siistimmin, tuommoiset ihan tavalliset rievut päällä."

Mutta Niilon puheella ei ollut ollenkaan samanlaista vaikutusta. "Haista Niilo paska!" Venla vain sähähti, ja tytöt kääntyivät yksissä tuumin sisälle. Hevoset olivat valmiina lähtöön.

Pojat näyttivät pettyneiltä. Leevi kokeili vielä. "Miten olisi semmoiset kireät T-paidat?" Tytöt jostain syystä pysähtyivät ja kääntyivät katsomaan - silminnähden vihaisina. Leevi virnuili heille. "Ja ilman rintaliivejä, tietysti!"

Tytöt kiljahtivat yhteen ääneen. "Miten sä kehtaat!" Venla huusi, ja he marssivat ovesta sisään.

Sisällä tytöillä oli kuitenkin hyvin mielenkiintoinen keskustelu. He olivat molemmat hyvin hämillään pukeutumisestaan. Molemmat olivat hyvin ärsyyntyneitä siitä, mitä Leevi oli sanonut, mutta samaan aikaan he olivat oudosti molemmat sitä mieltä, että poika oli oikeassa. He kävivät monipolvisen keskustelun ja tulivat siihen lopputulokseen, että he saivat pukeutua juuri niin kuin he näkivät parhaiksi, oli se poikien toiveiden mukaista tai ei - heidän ei tarvinnut väkisin olla eri mieltä.

Niinpä tytöt hetkeä myöhemmin kävelivät pihalle, valmiina hyppäämään hevosten selkään. Pojat kääntyivät katsomaan, ja huomasivat, että tytöt olivat jättäneet takit pois - heillä oli vain T-paidat yllään. Se oli järkeenkäypää, sillä päivä oli hyvin lämmin.

Pojat tulivat vielä norkoilemaan hevosaitauksen viereen, jos vaikka saisivat tytöt taas ärsyyntymään. He katselivat tyttöjä, jotka käsittelivät hevosia. Nellalla oli vaaleanruskea T-paita ja farkut. Tyttö oli erittäin hyvännäköinen ja muodokas. Farkut myötäilivät pulleita pakaroita, ja T-paita oli kireästi rintojen päällä. Oikeastaan niin kireästi, että nännit nöpöttivät terävinä suoraan paidan läpi!

Mitä helvettiä, Leevi mietti. Hänen mieleensä tuli välittömästi vaarin sanat. Laite saisi kaiken kuulostamaan uskottavammalta. "Oikeastaan hyvinkin uskottavalta."

Leevin silmät siirtyivät Niilon isosiskoon. Venla käveli oman hevosensa kanssa kohti porttia, ja Leevi tajusi, ettei tällä voinut mitenkään olla rintaliivejä. Tytön suuret rinnat heiluivat valkoisen T-paidan alla vapaasti, niin että Leevi tunsi välitöntä liikettä alushousuissaan. Venlan nännit näkyivät tummina alueina T-paidan läpi.

"Jaahas, tytöt taisivat jättää rintaliivit pois ihan meidän iloksemme!" Leevi hihkaisi riemuissaan. Kaksi paria silmiä rävähti sepposen selälleen, ja pojat näkivät, kuinka tyttöjen posket helahtivat tulipunaisiksi.

"Hyvältä näyttää, hyvältä näyttää!" Niilo säesti.

Leevi mietti, että tässä oli nyt paljon mahdollisuuksia. Tytöt hyppäsivät hevosten selkään, ja poika tajusi, että nyt oli toimittava nopeasti. Tytöt karauttivat vauhtiin, ja selkeästi jo suuntasivat kohti metsälenkkiä.

"Joo siis, odottakaas hetki!" Tytöt olivat jo metrien päässä. "TULKAA TAKAISIN!"

Leevi katsoi pettyneenä, kun tytöt ratsastivat pois - kunnes yhtäkkiä he kääntyivät takaisin.

"No mitä nyt?!!" Venla sanoi vihaisesti, kun he ohjasivat hevosensa poikien eteen.

"Eikun siis sitä vaan..." Leevi sävelsi nopeasti. "Että ei ollut tarkoitus olla ilkeä, anteeksi! Ja kiitos, kun laitoitte nuo kireät paidat, näyttää tosi hyvältä - oikeasti!"

"Joo siis todellakin..." Niilo sopersi.

"Turpa kiinni Niilo nyt oikeesti!!!" Venla sähähti.

Leevi sai kerättyä itsensä. "Niin sitä vain, että me voitaisiin katsoa, että onko teidän pukeutuminen nyt kunnossa. Että voisitte ratsastaa tässä rinkiä meidän ympäri. Ihan kunnon laukkaa."

"Ai jaahas!" Nella hihkaisi järkyttyneenä. "Tehän ette siis todellakaan ole mitään tuomareita meidän pukeutumisessa!"

"Joo..." Venla sanoi. "Ette tosiaan joo..." ja katsoi epävarmana Nellaa.

"Mutta siis..." Nella kuitenkin sopersi vielä, aistien oman ja ystävänsä yhteneväiset ajatukset. "Kyllähän se siis meille käy. Onhan se hyvä tietysti tarkastaa."

Poikien hymyt levisivät korviin. Ei helvetti soikoon.

Tytöt lähtivät liikkeelle hevosillaan ja alkoivat tehdä kehää poikien ympärillä. Hitaasti he nostivat nopeutta, kunnes hevoset olivat kunnon laukassa. "Kolop, kolop, kolop..." hevoset laukkasivat, ja tytöt pomppivat kymmenen senttiä ilmaan jokaisella laukalla.

Pojat tuijottivat näkyä. Kaksi paria rintoja ilman rintaliivien tukea pomppivat siinä holtittomasti ylös ja alas, oikealle ja vasemmalle, välillä eri suuntiin taas iskeytyäkseen toisiaan vasten.

Viimein he pysäyttivät hevosensa poikien eteen, ja molempien tyttöjen kasvot olivat tulipunaiset nöyryytyksestä. Mitä helvettiä oli juuri tapahtunut? Mutta he olivat itse valinneet pukeutumisensa ja suostuneet esitykseen - he saivat syyttää vain itseään.

Mutta tietenkään se ei estänyt poikien solvaamista. "No niin pikku paskapäät, siinä oli teille tarkastuksen aihetta!" Venla kiljaisi. "Nyt - älkää häiritkö meitä enää!" Ja niine sanoineen he karauttivat kohti metsää.

Myöhemmin metsälenkillä he miettivät, mikä ihme heihin oli mennyt. He tulivat siihen tulokseen, että he olivat menettäneet hetkellisesti järkensä - ja nauroivat makeasti poikien ilmeille. Siinä oli ainakin jotain mietittävää kakaroille!

Tapahtumat jäivät tosiaan mietityttämään Leeviä. Vaarin laite oli toiminut yli odotusten! Hän oli pitkään omissa ajatuksissaan, kunnes kertoi Niilolle kaiken laitteesta. He olivat aivan täpinöissään ja yhdessä tuumin suunnittelivat, miten laitetta voisi testata lisää.

Muutaman tunnin päästä tytöt olivat palanneet päivälliselle. He istuivat kaikki pirtin suuressa pöydässä, kun Niilo avasi suunsa.

"Tytöt on kyllä taitavia hevosen selässä. Olisi mukavaa, jos opettaisivat meitäkin ratsastamaan."

Leena, Niilon ja Venlan äiti katsoi poikaa kiinnostuneena. Mutta Venla täräytti suoran vastalauseensa.

"Me ei todellakaan olla mitään ilmaisia opettajia teille!"

"Ai jaa..." Leevi sanoi harmissaan. "Mä ajattelin, että olisi kokeneet opettajat. Siitä olisi paljon iloa meille."

Leevin sanoilla oli laitteen ansiosta painoarvoa. Leena katsoi tyttöjä. "Ei kai tuo nyt niin paha olisi, jos vähän opettaisitte?"

"Jaa... Niin..." Tytöt huomasivat itsekin epäröivänsä.

Leevi näki omin silmin, miten helppo hänen oli suostutella ihmisiä. Häntä hymyilytti niin, että suu oli korvissa. "Voisitte ihan kädestä pitäen näyttää. Voitaisiin käydä vaikka ratsastusretkillä sitten ja semmoista."

"Sehän kuulostaa tosi mukavalta!" Leena sanoi.

"Joo-o, ehkä joo, kyllä..." tytöt mutisivat. Jostain syystä ideassa oli järkeä. Oli vain vaikea keksiä, miksi siinä oli järkeä. Miten Leevin sanoilla oli niin iso vaikutus tänään?

"Hei kiitos tosi paljon tytöt!" Leevi hihkaisi. "Jos huomenna aamulla aloitetaan? Pitäisitte oppitunnin tuolla saunalla?"

Tytöt purivat huulta ja vilkuilivat toisiaan, mutta näkivät toistensa silmistä, että he eivät voisi vastustaa. "Joo okei. Sovitaan sitten niin" Venla sanoi hiljaa ja tuijotti ruokaansa.

"Tosi hieno juttu, tytöt!" Leena hehkutti. Hän oli tyytyväinen siitä, että nuoret auttoivat toisiaan ja viettivät aikaa yhdessä, vaikka vähän eri ikäisiä olivatkin.

Mutta Leenalla ja tytöillä ei ollut aavistustakaan, millainen ratsastus pojilla oli mielessään.

Päivällisen jälkeen tytöillä oli vakava neuvonpito.

"Mitä helvettiä täällä tapahtuu?" Venla sanallisti heidän pääkysymyksensä.

"Mä en vittu tiedä..." Nella vastasi kuin itselleen. "Jotenkin pojat saa kaiken läpi. Me jotenkin vaan suostutaan kaikkeen." Hän katsoi ystävänsä silmiin vakavana.

"Ne jotenkin osaa ehdottaa kaikkea. Osaa suostutella. Ja me jotenkin suostutaan." Venla mietti.

"Kyllä Leenakin näytti aika suostuvaiselta."

"Älä viitti, äiti innostuu mistä vain. Mutta me ei saada suostua noihin juttuihin enää!" Venla keräsi kierroksia.

"Ei todellakaan!" Nella säesti. "Mutta me luvattiin jo. Jos me mennään huomenna sinne saunalle ja opetetaan niille ihan vähän-"

"Mutta ei yhtään enempää!" Venla hihkaisi. "Eikä enää mitään... ei mitään paidan vaihtamisia tai mitään..." Hän painui syviin mietteisiin. "Miten helvetissä ne sen teki?"

"Hei nyt pää pystyyn tyttö!" Nella kannusti. "Ne teki sen jotenkin, se on varma - mutta ne ei tee sitä enää! Sovittu?"

Venla katsoi Nellaa viha leiskuen silmistä. "Aivan. Vitun. Varmasti. Sovittu."

Näkikö Nella ystävänsä silmissä vähän myös pelkoa?

Pojat olivat aikaisin hereillä. He olivat saunalla valmiina jo kahdeksalta. Saunalla oli iso oleskeluhuone, jossa oli takka, tilava pirtinpöytä, penkkejä ja tuoleja. Pojat olivat lämmittäneet takan niin, että sisällä oli aamun koleudessakin hyvin lämmintä. He pelasivat rauhassa korttia ja juonivat keskenään. Ilmassa oli jännitystä niin paljon, että sitä olisi voinut leikata veitsellä.

Tytöt saapuivat paikalle yhdeksän jälkeen. Heillä oli yksi hevoskirja mukanaan, ja he olivat korostetun asiallisia ja vakavia.

"No niin, hei vaan pojat", Nella tervehti. Niilo tunsi veden herahtavan kielelleen - Nella oli uskomattoman kaunis hymykuoppineen ja tuikkivine ruskeine silmineen.

"Moi tytöt", pojat vastasivat yhdestä suusta, leveä virne kasvoillaan. Tyttöjen pulssi nousi heti, mutta he pitivät itsensä rauhallisina. Heitä ei jujutettaisi tänään.

Pojat silmäilivät nuoria naisia. Venla, Niilon 21-vuotias isosisko oli näyttävä vaaleaverikkö varsin kehittyneillä muodoilla varustettuna - rinnat olivat pakostakin vähintään D-kuppia - ehkä isommatkin - ja lantiot olivat leveät. Hän oli pukeutunut valkoiseen huppariin ja vaaleanharmaisiin college-housuihin, joissa muodot pääsivät ainakin jossain määrin oikeuksiinsa.

Nella, Venlan vuotta vanhempi sydänystävä, oli laittanut T-paidan päälle kevyen neuleen - jalassa tällä oli mustat legginsit. Hänen rintansa olivat ehkä hitusen ystäväänsä pienemmät (no, D-kupit varmaankin nekin), ja takamus oli pyörryttävän pyöreä tiukoissa legginsseissä.

Tytöt istuivat pöydän toiseen päähän ja alkoivat tunnin sen kummemmin kyselemättä kuulumisia. He selittivät hieman hevosista, niiden hoidosta ja sitten siirtyivät rivakkaan selostukseen itse ratsastuksesta. Pojat tajusivat nopeasti homman juonen: tytöt olivat ajatelleet pääsevänsä pälkähästä 30 minuutin sepustuksella. No, sillä ei ollut merkitystä - pojilla oli ihan eri suunnitelmat.

"Hei odota vähän Nella", Leevi keskeytti, kun tyttö selitti sitä, mitä piti ottaa huomioon, että pysyi satulassa. "Mä en oikein saa selvää, kun sä vain selität. Olisiko mahdollista, että te näyttäisitte ihan konkreettisesti? Ottaisitte vaikka nuo kaksi penkkiä tuohon eteen ja näyttäisitte, miten niillä ratsastetaan?"

"Mmm tota", Nella aloitti ja katsoi terävästi Venlan suuntaan. Venla puuttui hanakasti keskusteluun.

"Tää ei oo mikään käytännön tunti, meidän ei tarvitse tehdä mitään tuommoista."

Leevi terästäytyi. "Te lupasitte opettaa ratsastusta, enkä mä opi nyt mitään. Teidän pitää näyttää!" Niilo katsoi vieressä sydän tykyttäen. Toimisiko laite?

Venla katsoi Nellaa epätietoisesti. "Joo siis kyllä. Ihan totta joo", hän toisteli. Nella katsoi Venlaa samanlainen hämmentynyt ilme kasvoillaan.

"Joo se on totta", Nella sanoi yhtä paljon Venlalle kuin pojille, "me sovittiin, että me opetetaan ratsastusta. Me tehdään se joo, okei, mutta me ei tehdä mitään muuta. Tai siis, ei mitään jekkuja." Hän vilkaisi poikia - oliko hän puhunut liikaakin?

Jekkuja? Leevi hymyili. Tytöt olivat valmistautuneet. Heh, sehän sopi. Testataan, mihin asti laitteen teho riittää.

"Joo, ei tietenkään", Leevi sanoi itsevarmasti. "Ottakaa tosiaan noi penkit tuohon keskelle lattiaa ja näyttäkää vähän, miten te ratsastatte."

Nella vilkaisi vielä Venlaa, mutta he olivat samanmieliset - vielä ei oltu menty rajojen yli. He kantoivat painavat penkit poikien eteen ja istuvat molemmat omalle penkilleen. Kasvot olivat poikien suuntaan.

"No niin, jes. Eli katsokaa nyt sitten tarkkaan, että opitte."

Tytöt pitivät jalkojaan hieman koukussa, istuivat selät suorina ja pomppivat hitaasti ja maltillisesti penkin päällä.

Tämä oli jo poikien mielestä hyvin kiinnostavan näköistä. Ja yksin se, että he olivat saaneet tytöt tuohon ratsastamaan penkeillä, oli hieman kutkuttavaa.

Mutta Leevi keskeytti tämän pikaisesti. "Hei okei, tuo on hyvä, mutta tämä on nyt hevosella ratsastusta, eikö niin?"

Venla katsoi Leeviä kuin puolimielistä. "No - joo? Eikö se ollut ajatuksena?"

"Eikun mä sitä vain, että me halutaan, että te näytätte kaikenlaista ratsastusta."

Nella puuttui tähän. "Siis mitä muuta ratsastusta muka on?"

Leevin kasvot levisivät virneeseen. "No onhan sitä muutakin... ratsastusta." Hän tuijotti tyttöjä tiedostava, itseriittoinen ilme kasvoillaan. Tyttöjen kasvot vääntyivät inhoon. "Mitä vit-"

"Nyt tytöt oikeesti", Leevi keskeytti vakavana. "Te lupasitte opettaa meille ratsastusta, ja ratsastusta on monenlaista. Mä olen ihan vakavissani. Te olette yli kaksikymppisiä naisia ja varmasti tiedätte yhtä jos toista. Te LUPASITTE opettaa meitä, ja teidän PITÄÄ opettaa meitä."

Sanat tunkeutuivat tyttöjen aivoihin kuin porakone. Ei helvetti, he vilkaisivat toisiaan, nyt se tapahtuisi, NÄIN se tapahtuisi. Pojat onnistuisivat taas tempuissaan.

Leevi pidätti hengitystään - mitä helvettiä! Hän näki, että kun hän käski oikein kunnolla, voimakkaasti, tytöt menivät ihan paniikkiin. Jumalauta, hänellä oli semmoinen ase, että häntä ei hevillä torjuttaisi.

"Tota", Venla sanoi hädissään, "pieni aikalisä hei. Me käydään tossa vähän." Siltä istumalta tytöt pinkaisivat saunan puolelle neuvottelemaan.

Pojat virnuilivat toisilleen. Tytöt olivat valmistautuneet ja yrittivät parhaansa - mutta riittäisikö se? Leevi tiesi sisimmässään, ettei se riittäisi mihinkään.

Tytöillä meni yllättävän kauan, mutta kun he palasivat, he olivat selkeästi tehneet päätöksensä. He olivat vaitonaisia ja nieleskelivät hetken ovensuussa. Leevi puri huultaan.

Nella avasi suunsa ja tunsi poskiensa lehahtavan tulipunaisiksi.

"Joo tota..." Hän vilkaisi Venlaa, joka haroi pitkiä vaaleita hiuksiaan hermostuksissaan.

"Homma on nyt niin", Venla sanoi katsoen poikia tiukasti, "että me ollaan luvattu teille ratsastuksen opetusta, ja me pidetään sanamme. Te saatte olla ihan mitä mieltä tahansa, te ette voi vaikuttaa meihin. Mutta me ollaan sanamme mittaisia." Leevi katsoi tyttöjä epäilevästi.

"Niin just", Nella jatkoi, "me tehdään itse omat päätöksemme. Ja koska te ootte tuommoisia rääpäleitä, ettekä tiedä mistään mitään, teitä pitää näköjään opettaa. Me... tota..."

Venla katsoi, kun hänen ystävänsä kakoi. "Me kerrotaan teille vähän aikuisten maailmasta. Istutaanpa alas." Tytöt istuivat taas pirtinpöydän ääreen.

"Leevi on vissiin isoilta pojilta kuullut, että on semmoista erilaistakin ratsastusta olemassa." Venla jatkoi alentavaan tyyliin. "Se on ihan totta. Se kuuluu seksiin, ja siinä nainen on miehen päällä ja tavallaan ratsastaa miehellä. No niin, oliko siinä teille riittävästi tietoa?" Tytöt tuijottivat poikia oikein tyytyväisinä itseensä. He saivat kuin saivatkin pidettyä tilanteen hallinnassaan!

"Hei kiitos tosi paljon", Leevi sanoi vakavana. "Sitten vielä, jos voitte näyttää tuossa penkillä."

"Joo tottakai", Nelli sanoi, ja molemmat tytöt nousivat ja kapusivat taas istumaan hajareisin penkin päälle.

"Elikkäs tällä tavalla istutaan tässä..." Kesken lauseen tytön kauniit ruskeat silmät levisivät lautasiksi, ja hän tajusi, mitä oli tekemässä. Hän katsoi Venlaa, joka puri huultaan vieressä. Mutta molemmat tiesivät sisimmässään, että he olivat suostuneet myös tähän. Vaikka he neuvottelisivat kuinka, he tulisivat tekemään tämän. Hiki tuntui nousevan tyttöjen otsalle.

"Selittäkää tarkasti samalla, kun teette!" Leevi hihkaisi ja vilkaisi Niiloa. Pojan silmät olivat lautasina, ja hän tapitti tyttöjä kuin naulittuna.

"Jatka vain", Venla antoi hyväksyntänsä Nellalle. Tyttö nielaisi kuuluvasti ja jatkoi.

"Tässä istutaan miehen.. elimen päällä-"

"Minkä?" Leevi hihkaisi iloisena.

"Siis tota- mulkun päällä..." Pojat näkivät, kuinka tytön poskille oli ilmestynyt suuret punaiset läiskät.

"...ja liikutetaan lantiota eteen ja taakse. Näin." Tytöt liikuttivat lantiotaan rytmikkäästi eteenpäin ja taaksepäin, eteen ja taakse.

Venla liikutti lantiotaan ja katsoi Leeviä tummanvihreillä silmillään. Helvetti, miten nöyryyttävää tämä oli! Poika siinä virnuili ja hänen oli pakko tehdä tämmöisiä seksuaalisia asioita. Mutta samaan aikaan hän tunsi outoa kutkutusta vatsanpohjassaan. Ei kai nyt helvetti hän kiihottunut tästä?!

Pojat nauroivat ja taputtivat voitonriemuisina. "Hei hyvä show! Kiitos!" Niilo hohotti.