Yksissä talkoissa 1(2)

Naapurin isäntä hänet minulle neuvoi, kun kyselin mökille takkamuuraria. "Siinä on mestarismies", isäntä vakuutti. "Siistin jäljen tekee." Sovittuna lauantaina muurari tuli haalareineen ja lippalakkeineen, sommitteli laudanpätkälle parilla viivalla uunin mallin ja määräsi minut tekemään laastia. "Härkää vai luikuria", mies puristeli poikiamme niskasta ja järjesti heille viereen oman leikkityömaan. Olisivat pois jaloista. "Teistä tulee sitten isona muurareita.", mies kehaisi.

Myös vaimon piti vuorollaan vääntää laastia. Mies veti ruukin pintaan viivan, kohotti sitä muurarinkauhalla alta päin ja killitti vaimoa lipan alta. "Noin kun se tekee, se on hyvää."

Väinö Linnan romaani "Täällä Pohjantähden alla" oli juuri ilmestynyt, ja siinä tuo tarkistus tehtiin punastuvalle Koskelan Almalle. Vaimon pokka piti.

Muurari oli leveäselkäinen, paksuniskainen jässikkä. Hän kertoi olevansa entinen painija. Homma eteni vatupassissa, tiili taipui muotoonsa ja laulua pistettiin väliin. "Oi miksi minä tummana synnyin, miksen syntynyt vaaleana", mies veteli hartaasti kuin Henry Theel. Laitoin ahvenet savustumaan ja söimme niitä uusien perunoiden kanssa. Muurarilla ei ollut mitään kiirettä. Hän hoksasi pihassa riukupallon ja pelasi sitä poikien kanssa. Hän haastoi minutkin ja löi niin että korvissa soi.

Sauna lämpeni illansuussa, ja kun takan veto oli tuohuksella varmistettu, painuimme kylpemään. "Rouva kanssa saunaan", muurari komensi vaimon tuodessa rantaan pyyhkeitä. "Yksissä talkoissahan tässä ollaan." Vaimo pudisti naurahdellen päätään. Häntä ei oikein saanut yleiselle uimarannallekaan. Oli muka nuorimmaisen jäljiltä jäänyt "mahavaksi". Reisiäkään ei voinut kuulemma näyttää ihmisten ilmoilla.

Niinpä hämmästyin, mutta ennen kaikkea ilahduin, kun vaimo kiipesi perässämme lauteille. Käsi siveästi vatsan edessä viivähtäen hän pujahti ylänurkkaan.

Sattuipa somasti, myhäilin. Mitä sitä murhetta kantamaan pienestä pyöristymisestä, naisellisemmalta vaan näytti. Kivahan miesten kanssa on kylpeä. Jospa se rentouttaa ja vähän rohkaisee rouvaa, antaa sytykettä.

Muurari oli ottanut saunomisen ohjat käsiinsä. Hän kostutteli vastoja, lämmitti niitä kiukaan päällä. "Voi kun olisi tämmöisiä nassikoita", hän pörrötti ohimennen poikien tukkaa, pyöri siinä edessämme. Näyttelee komeaa kroppaansa, mieleen tuli. Lihakset muljahtelivat ihon alla kuin eläimellä ja mulkku töpötti tomerasti. Sillä rajalla oltiin.

"Onpas se kilhakkana", muurari huomasi itsekin. "Minulla on tämmöinen ympärivuotinen erektio."

"Luonnollinen vika", vaimolta purskahti, ja tiukassa supussa ollut suu herahti hymyyn. Mies nuoli vaimoa pistävillä silmillään, ja häikäistyneenä seurasin, kuinka vaimo antautui katseltavaksi, keimaili jo hieman itsekin. Mies kiihottuu naisesta, nainen miehen kiihottumisesta. Niinhän se menee. Kukapa ei haluaisi olla sulokas ja haluttu.

"Saakos tältä silmänilolta pestä selän", muurari kysyi minuun päin kääntyen. "Ei siihen isännän lupaa tarvita", vaimo naurahti ja kiepsahti eteemme lattialle. Mukavahan siinä oli seikkailla ja kokea väristyksiä, oma mies esiliinana. Kuin silittäisi kiukkuista pässiä aidan raosta. Kun tuli vaimon vuoro tarttua saippuaan ja harjaan, vein lapset uimaan. Vatsanpohjasta kirpaisi, kun jätin selänpesijät kaksistaan, mutta se oli miellyttävä kirpaisu. Halusin antaa heille rauhan.

Minä suon vaimolle muutakin jännitystä elämään kuin tupperwarekutsut.

Vaimo tuli uimaan, kietoutui minuun vedessä ja otti kiinni kaulasta. Uskalsinpas, hän näytti sanovan, oli kuin kaunistunut silmissä. Sitä se ihailtuna oleminen teettää. Muurari opetti poikia hyppäämään laiturilta pommina veteen, punnersi lopuksi käsinseisonnan ja nytkäytti voltin takaperin järveen. Esitti.

Lauteilla vaimo asettui luontevasti väliimme. Kylki kyljessä istuttiin, niin pikkuinen oli silloinen saunamme. Vaimo naurahti käheästi, kun muurari nosti kätensä hänen polvelleen. Käsi lepäsi siinä pitkään. "Tuo varmaan tuntuu", ajattelin huumaantuneena. Elintäni kihelmöi, ja annoin sen paisua, kääntyä näkyviin. Lapset polskivat alhaalla paljussaan, uittelivat veneitään.

"Minä vien sinulta vielä eukon", mies iski silmää, ja vaimo väläytti hänelle hymyään.

Väläytti hän muutakin. Sanattomina tuijotimme muurarin kanssa, kuinka vaimo poikien tukkaa pestessä kyykki paljun ääressä takapuoli pystyssä meihin päin. Tekikö hän sen tahallaan? Täytyyhän aikuisen naisen tietää, millainen tarha sieltä silmiimme avautui.

"Uh-huh", mieheltä pääsi. "Kylläpä on runollista."

Kahvia juodessa nostin mökissä esiin Koskenkorvapullon. Muurari pisti sen oitis reppuunsa. "Ei uskalla ottaa", hän sanoi totisena. "Minä alan pian painia."

Oli hänellä tietysti autokin, kuhmuinen Skoda portin pielessä.

"Mutta ruvetaan hieromaan", mies keksi ja kiristi pyyhettä vyötäisillään. "Isäntä ensin pukille."

Hieman karhealta tuntui olla toisen miehen hierottavana, mutta sehän on tapana urheilupiireissä. Painijan sormet puristivat kuin pajapihdit. "Naskalillako sinä pistelet", ähkin vedet silmissä, ja pojat katsoivat ihmeissään vierestä. "Härkää vai luikuria", he toistelivat riemuissaan, kun isästäkin otettiin näin mittaa.

"Minun mummoni vasta hieroja oli", mies sanoi. "Hänen käsissään huudettiin."

Ei ollut huuto kaukana minustakaan, kun kipeät paikat löytyivät. Muuten oli olo kuin enkelillä.

"Onkos rouvan hartiat jäykät", mies keskeytti juuri kun aloin leijua. "Voitaisiin vaihtaa paria." Se sopi rouvalle. Mies ohjasi hänet sängyn päälle vatsalleen ja nykäisi yöpaidan muitta mutkitta kainaloihin. Pääsi paremmin hieromaan. Mies kertoi mummonsa hieraisseen joskus isänniltä rasvankin tikusta.

"Kyllä sitä sattui", mies vakuutti, kun vaimo tohti epäillä. "Emännille oli varattuna teeren sulka. Ei siitä numeroa tehty. Lapset pyöri siinä ympärillä, mutta mitäs ne ymmärsi."

Muurari oli noussut kahareisin vaimon jalkojen päälle ja hiveli häneen pyyhkeen alla rauhasiaan. Mestarismies, naurahdin mielessäni. Soin heille sen ilon. Omassakin selässä kuumotti vielä miehen lujanäppinen käsittely.

"Saisikohan rouvalta vähän hieromista", muurari kysyi. "Rintalihat on kipeät." Se oli rouvalle uutta. "Mistäs niihin pääsee käsiksi", hän naurahteli, ja mies kierähti selälleen ja löysäsi auliisti pyyhettä. "Voi kun tuntuu käsi hyvältä", mies huokaili silmät kiinni, kädet ja jalat levällään.

"Kyllä noin raukeaa miestä kelpaa hieroa", yllytin vaivihkaa vaimoa. Laverinurkkaus oli sopivasti hämärä ja halusin muuraria kiusattavan alempaakin. "Onpas täällä lihakset", vaimo tunnusteli miehen kupeita. "Mitä siellä nyt enää on", mies vähätteli. "Toista oli kilpailukunnossa. Oli niitä liittojen välisiä otteluita. Sitä rutisti vähän eri malliin, kun tuli toisen liiton mies vastaan."

"Mielellään sitten rutisti kisa-iltamissakin naisen uumaa", mies jatkoi. "Se ote tepsi siinäkin hommassa. Polvet suli tyttäriltä aika äkkiä."

Vaimo tirskahti. Äänensävystä päätellen hänkin olisi halunnut semmoiseen otteeseen. Sulakoon miehen hormoneihin ja pursuaviin kainalokarvoihin, ajattelin. Huudattaisin häntä sitten yöllä.

"Lapset pitää laittaa nukkumaan", vaimo havahtui. Nuorempi oli tosiaan käynyt kärttyisäksi. Lupasin viedä pojat sänkyyn, ja kiltisti he kipusivat alkovissa vuoteisiinsa. Nykäisin verhot eteen ja jäin juttelemaan. Meillä on semmoinen tapa. Nuorempi pökertyi heti, mutta vanhempi pyöri unen partaalla. Tuvan puolella supatettiin. Aavistin, että siellä taas uskalletaan. Välillä tuli aivan hiljaista, ja kuvittelin, kuumenin itsekin. Mies varmasti yrittää lihoille, koittelisi. Oikein arvasin. "Oletkos siinä", vaimo korotti ääntään. "Sinne et työnnä paljaana."

Poikakin tomertui kuuntelemaan. Täytyihän minun mennä väliin.

"Voisin naija, mutta ei ole häntäkumia", mies selosti tilannetta täkin alla. "Ei ole niin", vahvistin. Vaimo sirritti miehen kainalosta, yritti katsoa, millä mielellä olen. Minulla seisoi aika näyttävästi, täytyy tunnustaa. Muurari huomasi sen ja riemastui. "Hei, pannaan kuule vehkeet soimaan", hän kuiskutti. "Täällä on jo rouva varpaat harallaan."

"Ei se oikein passaa", toppuutin, mutta muurari oli sinnikäs. "Et kai sinä noin arka ole", mies sihisi silmät viiruina. "Viikkoon en oo polokassu. Tulis hirvee siemenheitto."

Hiljaisuus ja henkien taistelu. Sen ratkaisi vaimoni. "Hae nyt ne kondomit", hän suhahti. "Siltä valuu sormille."

Niin minun oli ne nurkkakaapista haettava. Muurari tarvitsi "ihmistä" niin kuin Laurilan Anttoo Linnan romaanissa. Talkoissa oltiin sielläkin, päreitä naputtelemassa kattoon. Typertyneenä katsoin, kuinka muurari kieritti kumin tottuneesti jukeroonsa. "Lapset ei vielä nuku", varoittelin. "Ei pietä ääntä", mies lupasi lauhkeana. "Käännetään vaan rouvalta silmät nurin."

"Isä, mitä siellä oli", poika kysyi, kun palasin takaisin alkoviin. "Muurarilla vetää suonta", sanoin. "Semmoista joskus sattuu talkoissa."

Vastaus tyydytti. "Minustakin tulee isona muurari", poika napitti minua suoraan silmiin. Hän oli semmoisen päätöksen tehnyt. "Sehän olisi hienoa", naurahdin.

Juteltiin vielä vähän päivän tapahtumista. Puhetta oli pidettävä, pojan mielenkiinto pois tuvasta. Sitten poika käänsi kylkeä, veti syvään henkeä ja nukahti. Eikä yhtään liian aikaisin. Huohotus tuvassa oli yltynyt vallan vimmatuksi läpinäksi. Kuuntelin hievahtamatta. Tuntui kuin muurarin sormet olisivat vieläkin kiinni selkärangassa. Kipristi muutenkin. Sitten tuli hiljaista.

Merestä noussut härkä oli astunut kuninkaan puolison.

(jatkuu)