Puuseppää aina tarvitaan

Löin kaupat lukkoon. Mummonmökki oli opettajan palkkani ulottuvilla ja kesän aikana yrittäisin pistää paikat kuntoon. Olin saanut viran paikkakunnalta, syksyllä aloittaisin. Mutta ensiksi tarvittiin puuseppää, ja kuinka ollakaan, sellainen saapasteli pensasaidan takaa muuttopäivän iltana. Mies kysyi tarvitsiko uusi naapuri apua. Hänellä oli käsitys talon kunnosta, pelit ja vehkeet. Olisi ilo auttaa kulmakunnan piristeeksi saatua nuorta paria.

Mies oli noita vantteria, ahavoituneita jokapaikanhöyliä, joilla pitää aina olla tekemistä käsille, mieluiten porukalla tekemistä. Hän oli vähän kuin isähahmo minulle neuvoineen, mutta samalla kaverillisen suora silmiin sirrittäjä. Hauska veikko, Veikko nimeltäänkin.

Vaimon nimi oli Meeri, sattumalta minun tulevan kouluni siivooja. Lapset olivat lentäneet pesästä, nuorimmainen keväällä kurssilta valmistuttuaan. Jälkikasvua näkyi silloin tällöin pihassa, yhdellä miniällä vatsa pystyssä, huomasin. Tämä on minulle vähän arka paikka.

Päivisin tein remonttia omin päin. Illalla Veikko tuli mukaan juttuineen ja rallatuksineen. Nopeaa ja siistiä jälkeä tuli, kiilattiin sitten karmia tai koolattiin lattiaa. Minä kuljin hänen yhdenmiehen firmansa mukana raskaissa ja kiireisissä urakoissa. Olin tyytyväinen voidessani vaihtaa työtä työhön, sillä rahaa Veikko ei suostunut ottamaan eikä minulla sitä ollutkaan.

Söimme meillä usein illallisen, jonka naiset laittoivat. Tällainen yhdessä tekeminen varmaan korvasi naapureille oman talon hiljenemistä. Jotakin uutta piti elämään keksiä, ja se olimme me. Missä mekään olisimme ilman heitä.

Saunan kiuas, lauteet ja lattia uusittiin, ja siksi aikaa Veikko kutsui meidät käyttämään omaansa. Vaimoni säpsähti, hän on näet ujo. Hän oli kerran ilkosillaan aurinkoa ottamassa, kun Veikon kanssa kaarsimme pihaan. "Oliko se hirveä häpeä?", hän tuskitteli vielä illalla, nolona omasta häpeämisestään, kaoottisesta syöksymisestään sisään. "Timanttiset rossit", Veikko kuulutti, kun hän ilmestyi uudelleen näkyville, punastumaan.

Naiset olivat Veikolle jatkuvan silmäpelin ja vikittelyn kohde. Flirtti vain yltyi Meerin ollessa paikalla. "Mikä Eevalla on edessä, sitä Aatamilla ei ole ollenkaan. Mikä Aatamilla on edessä, se on Eevalla perässä?", hän tenttasi vaimoani.

"Tottahan opettajan rouva sen tietää." Tietenkään rouva ei sitä keksinyt ja hauskaa riitti.

"Mitä pitempi, sitä parempi, mitä paksumpi, sitä parempi, yöllä parhaimmillaan" - Veikko innostui. Hän kaipasi lisävaloksi muka kynttilää.

"Saunaan", Meeri tuli huikkaamaan. Vaimoni katsoi minua kauhuissaan. Ei kai sinne mennä yhdessä?

En ollut koskaan saanut vaimoani mukaan ystäviemme saunailtoihin, joihin kaverini toivat rohkeita, välittömiä nuorikkojaan, osa tuttuja jo villeiltä festariajoilta. Mikä kiihotuksen ja kärsimyksen aihe minulle, sillä kyllä minäkin olisin siellä mieluusti eevani esitellyt.

Marssimme pihan poikki saunakori käsivarrella, ja pian vaimoni istui lauteilla posket punaisina, pillu visusti piiloon puristettuna. Häikäistyneenä seurasin, kuinka luontevasti isäntä liikehti saunassaan janhus reisien välissä huojahdellen. Mahtaili paljaalla terskallaan. Siirsin silmäni Meeriin ja ähkäisin. Niin synkkää karvoitusta en ole nähnyt saksalaisissa pornoelokuvissakaan. Eikä tarvinnut tirkistellä. Auliilla pikku eleellä hän asettui kuin tutkittavaksi. "Katso nyt, kun kumminkin kiinnostaa", hän vilkutti silmillään.

Kyllä vaimonikin sen huomasi, huomasin. Aivan erityisen mutkattomasti hän otti orgasminsa, kun illalla naimme. Tavoistani ja kyvyistäni poiketen minäkin lotistin häntä uudestaan omiin spermoihini. Olin huumaantunut tästä uudestisyntymästä. Onhan tämä meidän elämämme.

Se oli vasta alkua. Saunoimme pari, kolme kertaa viikossa. Päivät kiersin Veikon mukana työmailla, iltaisin kunnostimme taloa, naiset mylläsivät pihaa ja grillasivat. Vaimoni sai täysin rinnoin leikkiä kotista. Olisimme olleet ikionnellisia, ellei suuri huolemme olisi meitä painanut.

Onneksi yhdestä pienestä oli päästy, saunaujoudesta. "Ei sinun pillusi siitä pahennu, jos Veikko sitä vähän tarkastelee", naureskelin, kun vaimo huomautti tuijottamisesta. "Kun minä kiihotun siitä itsekin", hän häpeili.

Vaimoni on niin vilpitön.

Tunnustin minäkin Veikolle, että vaimoani on vaivannut lähes ylipääsemätön ujous, mutta hauska yhteissaunominen on luojan kiitos poistanut estoja. "Nussiiko paremmin?", Veikko kysyi suorasukaiseen tapaansa ja minun täytyi nauraen myöntää.

Suloinen pikku vaimoni pelkää olevansa ruma. "Ihan totta", vakuutin epäuskoiselle Veikolle. "Voisit osoittaa hänelle vähän huomiota", jatkoin leikilläni. "Se lisäisi itseluottamusta."

Eihän Veikkoa yllyttää tarvinnut. Hän oli isäntänä pessyt naisten selät ja tapa siirtyi meidänkin saunaamme, kun sen vihimme. Kylvyn jälkeen hän voiteli reviirinsä. Meerillä oli kaikenvärisiä after sitä sun tätä geelejä, joita vaimooni kokeiltiin Veikon suureksi iloksi. Jatkuvaa sormipeliä ja rajakahakkaa käytiin siitä, mihin asti sai levittää. Pakaroille ja reisille Veikko yritti, mutta se oli vaimostani liian intiimiä.

"Kala ja tyttö on paljon parempi rimpuillessaan vastaan" - muistelin erästä Unto Kupiaisen runoa - "liukkaampi, arempi kaikesta annettavastaan."

Ääneen en tohtinut lausua, vaikka muuten nämä leikit minulle sopivatkin. Vaimolta livahti yhdynnässä parikin orgasmia ja minulla seisoi jyrkempänä kuin koskaan. Kesä, ruumiillinen työ, uusi ympäristö ja saunaseura herkistivät.

Jälkikasvuakin pyrähti joskus naapurin lauteille ja heidän joukossaan peräti ihmeellinen olento, miniä pyöreine vatsoineen. Se oli niin viattoman animaalista, että vapisin kiihkosta. Vaimo itki jälkeenpäin. Meidän asiamme eivät olleet kunnossa. Emme saisi lasta.

Sinä kesänä asia varmistui. Vika oli minussa, siimahännät eivät huiskineet. Se masensi minut niin että remonttikin nuukahti.

Tietysti oli vaihtoehtoja, joita pohdimme. Yhtenä unettomana yönä mieleeni tuli vielä yksi. Kerroin siitä vaimolle. Hän tyrmistyi, kielsi puhumastakaan semmoisia. Sanoi kuitenkin illalla sängyssä, että voisihan se olla mahdollista.

Mietimme ja tarkensimme, laskimme vuosien ja vuosikymmenien päähän. Hylkäsimme välillä ajatuksen mutta palasimme siihen uudelleen, kunnes eräänä aamuna vaimoni katsoi minua silmiin. "Puhu Veikolle."

Pitkään mietin aloitusta. "Sinähän rallatat, kuinka puuseppää aina tarvitaan." "Niin." "Mitäs silloin tehdään, kun rouva ei lasta saa?", kysyin. Höylän suihke lakkasi. "Tarkoitatko...?" "Kyllä, niin on asia."

Kuiskimme monena päivänä kuin salaseura keittiössämme, Veikko, vaimoni ja minä. Veikko oli pian juonessa mukana, mutta mitä sanoisi Meeri? Hän suuttui, kun otimme asian puheeksi - suuttui silmittömästi. "Heidän elämännesteensä ei kuulu muille." Vielä pahemmin hän sanoi, pitkänä litaniana ryöpsähti silmille kansannaisen koko sukupuolisanasto. Seuraavana päivänä hän tuli takaisin, sanoi ettei tarkoittanut. Hän jos kuka ymmärtää, mitä lapset merkitsevät. Mutta oletteko loppuun asti ajatelleet, mitä kaikkea siitä seuraa? Hän jos kuka tietää siitäkin.

Meillä oli vastaukset valmiina, vastuun ja salaamisen rajat. Pitkään Meeri meitä tenttasi, hyppäsi lopulta pystyyn ja halasi vaimoni. Hän antoi siunauksensa. Olisiko siinä vähän myös itketty ja naurettu.

Niin voitiin siirtyä teoriasta käytäntöön. Vaimoni tarkkaili ovulaatiota. Minut hän pisti selibaattiin. Hän oli jostakin lukenut, että miesten siittiöt sotivat keskenään, jos joutuvat kilpasille, ja kuluttavat voimiaan. Hän ei antaisi periaatteessa edes kondomin kanssa, sillä lujille oli pantu Veikkokin tahollaan. Koinun annettiin keräytyä, kuten Meeri sanoi.

Sitten mittari värähti. Sauna lämpiämään ja sana naapuriin. Illalla vieraat saapuivat hilpeinä ja sanavalmiina kuten ennenkin. Olihan se vähän erikoisempaa saunomista tällä kertaa, vaikka samoin rituaalein. Avoimen uteliaasti, kalu turvoksissa Veikko tutkiskeli vaimoani, tulevaa naintikumppaniaan. "Saako tässä lapsenteossa nauttia?", hän halusi varmistaa.

"Ilman muuta", vakuutimme, "muuten lapsesta ei tule kaunista."

"No sittenhän siinä saa pikkuisen tekopalkkaa", Veikko jatkoi. Vaimoni heläytti hänelle hehkeimmän hymynsä.

"Tämä on muuten ensimmäinen kerta, kun Veikko on lapsenteossa oikein suunnitelman kanssa", Meeri naureskeli. "Meidän lapsemme ovat olleet vahinkoja."

"Onko isäntä itse paikalla?", Veikko uteli. "Se voi olla vähän hiiop-hommaa sivusta katsottuna."

"Totta kai", vastasin, "ovathan isät nykyään mukana synnytyksessäkin."

Pukuhuoneessa Veikko jo tunnusteli vaimoni pusukarvoja, hiveli varovasti kuin puukon terää. Naiseni antoi sen tapahtua, sovittautui suorastaan ja päästi lihoille, meidän muiden katsoessa vierestä silmät renkaina. Sekin tabu oli nyt murrettu. Meeri nosti laukustaan pienen konjakkipullon, hain lasit. "Pyhälle toimitukselle", ehdotin, mutta se herätti hilpeyttä. "Ihanalle naimiselle", Meeri täsmensi.

Siitä oli hyvä siirtyä tekoon. Sytytimme makuuhuoneeseen kynttilöitä, sähköt pois ja päiväpeite. Vaimoni ojentautui sängylle, mies hänen kylkeensä. Nielaisin. Vieraat sormet hakeutuivat ahnaasti tutulle tuherolle. Vilkuilin hämilläni miehen jäykistynyttä kalua. Julmettu juntta se olikin.

"Joko sorvataan aisaa?", mies kysyy ja vääntyy reisien väliin. Vaimoni on tarttunut lujalla otteella siittimeen ja ohjaa sitä sisäänsä. Siirryn nähdäkseni paremmin, sillä tämä on minulle tärkeää. Se vaikuttaa sukupolvien päähän. Mies liu'uttelee edestakaisin. "Herrajjestas kuinka kirkisää", kuulen viereltäni. Muitakin katsojia on. Vaimoni on nostanut jalkansa korkealle. Hän on läpimärkä, kuulen sen litinästä ja näen luistosta. "Ai - jai - jai - jai", mies maiskuttelee. "Tuntuuko jööti hyvältä?" "Tuntuu", vaimoni huohottaa. "Orhitaan oikein nätti laps", mies tiukentaa otettaan. Naisen suu on auki kuin huutoon valmiina.

"Älä sitten säikähdä, kun minä kohta nain", mies varoittelee, köyristää selkäänsä ja hakee varpailleen tukea. "Otan vitusta, vi-tus-ta", hän sähähtelee, mäiskii työntönsä pohjaan asti. Naiseni voihkii ja ulisee, hän on täysin miehen armoilla. Tuijotan kauhuissani. "Nyt ... nussin ... nyt ... nussin ... nyt ... nussin!", mies karjahtelee ja paukuttaa jalat harallaan, sänky jytisten. "Maiti tulee-ee!", hän huutaa täyttä kurkkua. Siihen sekoittuvat vaimoni kimeät kiljahdukset.