Ei kesää ilman käärmeitä 1(4)

Ei kesää ilman käärmeitä 1(4) Tyypillistä suomalaista kesänviettoa

Siitä piti tulla leppoisa, lemmiskelyn kruunaama viikonloppu vaimon ja lasten kanssa mökillä. Kuinka kuohuttaviin, selkäpiitä karmiviin kokemuksiin reissu johti, siitä ei mikään tonttu minua varoittanut.

Poikiemme tultua kouluikään olimme päättäneet lopettaa perheen kasvattamisen ja hankkia vaimolle asianmukaisen pikku operaation. Ratkaisua emme katuneet. Se nosti avioelämämme uuteen hehkuun. Vuosia olimme käyttäneet kondomia, nyt palasimme paratiisillisiin paljaisiin panoihin. Vaimokin vapautui tiedostamattomasta raskauden pelostaan ja oli vietävissä kuin nuori morsian.

Oli riemukasta työntää sisään villi, vapaa miehenkulli ja tuntea kuinka kiihkoon vastattiin. Kiedoin käteni kumppanini ympärille ja jytyytin.

Tai tarrasin heiluviin tisseihin, kun tulin takaapäin. Siitä asennosta vaimo piti. Sen eläimellisyys vapautti hänet syyllisyydestä. Ehkä juuri siinä otimme askeleen, joka myöhemmin johti siihen mitä tuleman piti. Luonnon ja kulttuurin, moraalin ja vietin rajat sulivat. Tartuin vaimoani kyljistä lapaluiden alta ja hän suli yhdeksi ainoaksi vikiseväksi sukuelimeksi. Päästin varmistimen. "Nyt siemennän!"

Eivät ne mitään jokaviikkoisia juhlia olleet, pikemminkin huippuhetkiä lomilla ja matkoilla, poissa totutuista ympyröistä. Nyt oli kesä, ja valmistelin pikku retkeä mielipaikkaamme. Olin vuokrannut mökin saaresta, jossa saattoi keikkua kelteisillään ja soudella ilkialastomana. Pojatkin viihtyivät, nukahtivat kesken iltalukemisten, ja usein mekin vaimon kanssa saman tien.

Pari viikkoa oli ollut kiireistä. Vaimo oli tulkkina saksalaiselle poliisiupseerille, joka kurssitti suomalaisia kollegojaan. Jossain vaiheessa vieras oli ilmaissut toiveensa tutustua suomalaiseen kesänviettoon. Vaimo oli pulassa, ja paremman puutteessa keksimme kutsua miehen viikonlopuksi mökille. Niinpä olin poikien kanssa sovittuun aikaan kurssilaisia vastassa.

Vieras oli tyylikäs, meitä hieman vanhempi herrasmies. Hän sanoi arvostavansa kutsua, minä pahoittelin olematonta kielitaitoani. Vaimo oli viettänyt opiskeluaikanaan kesiä Saksassa, joten juttu kyllä luistaisi. Aurinko helotti ja laine liplatti pian veneen kokassa. Minunkin jännitykseni suli.

Nostin tavarat maihin, vaimo esitteli paikkaa ja kun lapset ryntäsivät saarta tutkimaan, kaadoin tulomaljat. "Tervetuloa saareen. Täällä voimme nauttia kesästä ja luonnosta." Vaimo käänsi ja kertoi ohjelmasta. Savustamme kalaa, voimme saunoa ja uida. Pölyt on syytä heti huuhtoa, hän sanoi, ehdotti uimista. "Täällä on tapana olla vapaasti", hän naurahti. "Ei meillä ole uimapukujakaan. Aurinkoöljy löytyy saunan kuistilta."

Niin oli jää murrettu. Vaimo oli ottanut ohjat käsiinsä ja laukaissut tilanteen, jota jo olin pohtinut. Tarkoitus oli siis olla alasti. Vieras kohotti tyytyväisenä pikariaan. Vaimo oli tipauttanut mekkonsa ja rintaliivinsä. Kieltämättä hieman hätkähdin, kun hän tarttui pikkuhousuihin, työnsi ne reisilleen ja pujotti nilkoistaan. Kääntymättä selin, panin merkille. "Emäntä näyttää esimerkkiä", ajattelin hämmentyneenä ja ihastuneena. Silmäsin vaimoni ruskettunutta, luontevaan alastomuuteen puhjennutta vartaloa. Rinnat keinahtelivat somasti, lantio oli leveä mutta vyötärö tallella. Vankka vatsa sulautui reisien välissä kiharaan kolmioon. Syrjäkarein huomasin vieraan silmittelevän samoissa merkeissä.

Samassa vaimo kääntyi ja asteli värähtelevin pakaroin kohti vesirajaa. Liikettä tuli meihinkin ja kahlasimme perässä. Lapset liittyivät pärskytellen mukaan.

Niin lähti iltapäivä rullaamaan. Savustuspönttöä viritellessäni loin arvioivan silmäyksen ympärilleni. Vaimo näytti edelleen mallia luontevuudessa. Jo se, että hän seisoi selkä suorana ja pää pystyssä, teki vaikutuksen. Hän ei puristanut reisiään yhteen, vaan antoi tappuratukon näkyä. Makea vonkale, totesin tyytyväisenä.

Siirsin varovasti silmäni upseerin varustuksiin. Mies oli vankka, leveäharteinen, hieman otsalta kalju. Vatsa ja pakarat olivat vitivalkoiset. Ei siis mikään naturisti. Nimismies, sanottaisiin kai suomeksi. Entä kalu? Vedin sihisten henkeä. Se roikkui raskaana pallien päällä, löysä esinahka härnäävästi puolitangossa. Rohea karju, mutta iloiset, ilmeikkäät silmät. Ehkä sellaisena naisten mieleen. "Tyydyttävä", viheltelin. Olinkohan hieman kateellinen?

Samassa vaimo toi vieraan tutustumaan savustamisen saloihin. Mies kyseli kaloista. Nostin ykköseksi ahvenen. Kohta maistaisimme.

Oli tosiaan kesän tuntu. Aurinko kuumensi kalliota, savu tuoksui ja lapset tekivät noella sotamaalauksia. Silmäsin siitintäni. Hieman paisunut se oli, mutta hallinnassa. Kuinkahan tiukkaa tekee vallesmannin patukassa? Villatavara vieressä vilkkumassa, kypsän naisen koko avoin alastomuus. Mitähän minä miehen asemassa tuntisin, kestäisikö narut?

Pystytin lasten kanssa telttaa mökin taakse. He yöpyvät siinä. Opetin muitakin taitoja. Jousipyssy tehtiin, samoin tuohinaamarit. Tein itsellenikin, oikein julman teinkin. Poikien nukkuessa saisin vaimon kanssa möyrytä mökissä. Kuinkahan hänet ottaisin? Viettelen tuohinaamari päässä ja pistän voihkimaan. Tuuppaan liemet tötteröön.

Olin tyytyväinen jo etukäteen. Tietäisin otteet. Edellisestä naimisesta olikin jo iäisyys.

Toistaiseksi olen kielipuolena lähinnä lastenvahti. Teemme retken saareen jousipyssyn kanssa. Lahoon kantoon saa pommittaa. Etsimme kaarnaa, näytän tikan pesän. Metsään kuuluu mökiltä vaimon naurahdus. Siellä tehdään salaattia.

Syönnin jälkeen istumme raukeina savustuspöntön ympärillä. Vieraan tuliaisviini punersi poskia. Vaimo istui miestä vastapäätä, levollisena ja rinnat paljaina, kertoi Saksan kesistään.

Vaikka hän on siinä huomion kohteena, peilaa ja keikistelee, en huolestu. Naiseni on naimisissa, sormukset sormessaan ja valvonnassa. Kissa leikkii hiirellä, tuumin, ja lapset hyörivät ympärillä. Mutta juuri siksi minusta tuntuu, että vaimo ottaa myös ylimääräisiä vapauksia. Kun miehen saamaa lahjakirjaa tutkitaan, hän siirtyy tämän viereen, nojaa ja osoittelee sormellaan. Hän pyytää minua kertomaan sen yhden jutun, tulkkaa ja huiskii hiuksillaan. Sitten hän nousee, istahtaa taas miestä vastapäätä ja levittää puolihuolimattomasti jalkansa. Tuo on jo harkittua, mielessä välähtää. Kissa kiusaa hiirtä, paljastelee sulojaan. Näen kyllä mihin vieraan katse nauliutuu, mutta ei salaa, senkin huomaan, vaan avoimesti. Ehkä sen voi laittaa viinin piikkiin. Hän kaataa sitä lisää, vilkaisee minuun ja höyryää hyvää oloaan.

Panen merkille, kuinka naiseni luo silmäyksen nimismiehen reidelle kääntyneeseen kaluun. Se nytkähtelee siinä kuin mikäkin sokea, paksu mato.

Juuri kun olen vaipumassa transsiin, vaimo nousee ja menee poikien luo viltille. Vieras hakeutuu samaan porukkaan, joten poistun tiskaamaan.

Heitetään tikkaa. Kun lapset ovat kyllästyneet, heitämme kilpaa. Mikä palkinnoksi, mies kysyy ja ehdottaa niskahierontaa. Vaimo heittää huomiota herättävästi, kuten aina. Rinnat pompahtelevat ja hän ojentaa jalkansa korkealle taakse. Voittoon se ei auta. Poliisipiru on onnekas, perää palkintoaan. Kurssi on ollut puuduttava, olisiko hänellä oikeus elvyttävään hierontaan saaren nymfiltä. Vaimo lupaa auttaa yhteisessä asiassa, vaatii leikillään sen lisäämistä tunteihinsa, ylityönä. Poliisi lupaa varmentaa laskun. "Toimiston purkamista" siihen merkittiin, ja se on totinen tosi.

Mies istui pää riipuksissa vaimon vatkatessa hänen hartioitaan. Pitkään. Hän on niin kotiinpäin.

Se kosketus varmaan johti siihen, että myöhemmin uimasta noustuaan vaimo pyysi saksalaista voitelemaan selkänsä. Olinhan minäkin siinä vieressä, lasten uinnin valvojana. Aurinko oli alenemassa, öljy sikäli jo tarpeeton, mutta pyynnön sävystä päättelin, että takana saattoi piillä muutakin. Nimismies teki perusteellista työtä, kuin vastapalveluna äskeiselle, eikä vaimolla ollut mitään sitä vastaan. Istuin lasten kanssa ja silmänurkastani näin kuinka öljyiset kädet liukuivat lanteille, sipaisivat vatsankin puolta, saaden naisen värähtämään. Miehen kämmenet vaelsivat rohkeasti vieläkin alemmas. Sitten - vilkaisematta minuun, kummankaan vilkaisematta minuun, lasten uittaessa kaarnaveneitään - mies yhdellä rauhallisella vetäisyllä, kuin loppusilauksena, kouraisi vaimoani tämän auliisti avaamien reisien välistä!

Sain kuin sähköiskun. Katsoin lapsiin. He uittivat veneitään iloisesti helisten. Myös selkäni takana helähti, nauru. Käännyin. Vaimo oli nojautunut mieheen ja laskenut kätensä tämän rinnalle, kiitti. Ja upseerilla seisoi! Ei sentään seissyt, mutta pönötti, painovoimaa uhmaten ja esinahka kireänä.

En tiennyt mihin katsoa. Naiseni istahti viereeni ja alkoi sanella illan ohjelmaa. Tämähän on jännää, ajattelin, kirpaiseva puristus munissa. Mies oli liittynyt seuraamme ja sytyttänyt sikarin. Hän kertoi, kuinka mykistynyt oli kaikesta kauniista täällä. Harmitteli, ettei voinut jakaa tätä perheensä kanssa, mutta ehkä myöhemmin, ensi kesänä, he tulisivat tänne uudelleen yhdessä.

Minä tässä mykistynyt olin.

Sauna lämpeni. Löylytin ja uitin lapsia, pestiin tukat ja sotamaalaukset. Vieras ei tahtonut millään päästä yli vastasta, vaan vaati tarkan kurssituksen. Miten vastotaan, miten se vaikuttaa, emme kai salaa häneltä mitään? Sepitin vähän satuakin, ja hyvin tuntui uppoavan. Saattelin lapset mökkiin iltapalalle ja palasin löylyihin.

Uinnin päälle istuimme saunan edessä makkaraa grillaamassa, minä, vaimoni ja vieras. Olimme olleet koko päivän alasti eikä se enää vaivannut, pikemminkin vain entisestään lähensi. Mutta sukupuolettomia emme olleet. Se tuli mieleen vaimon ojentaessa miehelle makkaran. "Ein riesen Bockwurst", hän väläytti hymynsä jääden eteemme seisomaan saunasta hehkeänä. Jotakin puhuttiin, en tiedä mitä, en kyennyt seuraamaan. Mies oli nojautunut taaksepäin ja levittänyt jalkansa. Flirttaa kalullaan! Ja vaimo tuijotti silmät puoliavoimina, nyökytellen.

Läksin viemään pojille makkarat.

Palatessani näin kauhukseni, että vaimo oli istahtanut miehen polville. Hän kiikkui siinä hajareisin, selin mieheen, ikään kuin se olisi ollut maailman luonnollisin asia. Kieltämättä istuimia oli vähän, vapaana oli vain oma tuolini, jolle lysähdin. Mies hieroi naisen hartioita. Oltiin vaarallisilla vesillä. Tunsin nuo otteet. Vaimo venytti hekumallisesti selkäänsä. Miltähän ne kädet tuntuivat?

Menin kääntämään makkaroita. Halusin tehdä itseni tiettäväksi, olinhan sentään isäntä ja aviomies. Oli minullekin kehittymässä uhmakasta jäykkyyttä. Annoin heilahdella. Halusin osoittaa, että olen leikissä mukana minäkin, terska paljaana, eihän tässä mitään. Näkymättömät muurahaiset vilistivät kalun vartta, kuhisivat kiveksissä.

Huomasin taas jotakin. Miehen kädet olivat lipuneet alemmas. Vaimo nojasi miehen polviin. En voinut olla katsomatta. Vai pitäisikö minun huutaa! Lähteä juoksemaan? Naisen kosteat hiukset riippuivat, nimismies katseli järvelle, ja - hyvänen aika! - hivuttautui paljaitten, levitettyjen pakaroitten alle. Epäröimättä ja mitään salaamatta hän työnsi sinne kätensä ja tutki varmoin ottein pillua! Sehän oli siellä kuin tarjottimella. Tiesin ja tunsin, että majava on apposen avoin, sen täytyi olla avoin ja halukas tälle odottamattomalle, ehkä odotetullekin miehenkädelle. Sitten vaimo nousi, pörrötti miehen tukkaa ja keinahteli löylyyn. Kuulin kiukaan sihahtavan.

Olin poissa tolaltani, kulli kovana. En tiennyt mitä tapahtuu, mitä pitäisi tehdä. Saksalainen oli pujahtanut pyhälle paikalla. Aviomiehen silmien alla vieras uros oli hypistellyt naaraan, kokeneen, aikuisen naisen sukuelintä, jonka käytöstä ja käyttäytymisestä meillä oli yhteinen täysi tietämys.

Katsoa saa, ei koskea. Häntä hyväiltiin äsken. Eikä vain hyväilty. Ahnas käsi kopeloi paljasta, avointa vitunsuuta, sen tiedän asennosta. Olisiko pitänyt mennä väliin? Missä kohtaa ja miten? Saksalainen oli noussut seisomaan, sanoo minulle jotakin ja hamuaa sikaria. Hänen kalunsa törröttää julkeasti, halkio leveänä kuin rosvon suu. Mutta ystävällisillä, lämpimillä silmillään mies hakee minulta ymmärrystä. Mitäs me miehet, näitähän me tunnemme, sakeita tuntoja. Naisesi on uhkea ja antavainen, oikein ilo. Elämä tarjosi pienen nautinnon, silmän- ja kourantäyden. Annetaan mulkun pörhistellä.

Vaimo on hoivaava ja paneutunut saattaessamme lapsia telttaan yöpuulle. Pojat ovat väsyneitä. Näytämme missä isä ja äiti nukkuvat, minne voi tulla, jos herää ja pelottaa. Pusi, pusi, kauniita unia.

Kun pystytän pukkisänkyä vieraalle saunan eteiseen, vaimo tulee yöpaidassaan perässä. "Minulla on asiaa." "No." "Hän haluaa minut." "Mitä?" "Hän tahtoo minut viereensä."

"Saksalainenko?" Vaimo katsoo minua silmiin: "Niin. Hän sanoo, ettei kestä enää, kuolee myrkkyihinsä. Hän haluaa naida minua."

"Milloin hän niin sanoi?" Olin kuin puukolla lyöty. "Saunassa. Pyysi kysymään sinulta. Minä lupasin kysyä."

Siinä sitä oltiin. Olinko järkyttynyt vai kiihottunut? Kiihottunut ainakin olin, kiihottuneempi kuin koskaan. Kullia pakotti. Mitä vastaisin? Vaimo odotti. "Olen jo osittain luvannut. En osannut kieltäytyä niin suorasta pyynnöstä."

"Se olisi vain seksiä. Ei se uhkaa sinun asemaasi."

Olin sanaton. "Minä olen edelleen äiti ja puoliso", vaimo jatkoi. "Mutta tämä on ollut ihana päivä. Se toi mieleen kesät Saksassa, junavaunujen sikarintuoksun. Olen hirveän kiihottunut ja haluan rakastella. Minä haluan rakastella sinua, mutta haluan rakastella myös saksalaista. Nyt siihen on tilaisuus. Anna minun. Mitään raskaaksi tulemisen vaaraa ei ole."

Nyt sen vasta tajusin. Vaimo halusi vierasta. Hän on suunnitellut päästävänsä tämän viereensä. Eikä vain viereensä vaan kerta kaikkiaan sisäänsä! Hän haluaa rakastella, eikä saaressa ole kondomeja, ei ainakaan meillä. Hän haluaa naida miehen kanssa ilman kumia, paljaaltaan, antaa tämän laueta sisäänsä, meidän paratiisiimme. Väristä ja uikuttaa sperman purskahtaessa. Niin kuin ennen nuorena tyttönä, mutta nyt kokeneena naisena, joka tietää mitä haluaa. Hän haluaa tulla naiduksi saksaksi!

Tunsin hävinneeni pelin, mutta ehkä myös voittavani. Sain antaa luvan. Kieltää en voinut, sen tajusin. Saisin antaa luvan ja saada korvauksen. Mietin ankarasti. Miten naiminen tapahtuisi ja missä? Ei millään pukkisängyllä, saunassa, vaan mökissä meidän vuoteessamme. Viimeisen päälle tyylikkäästi sen täytyy tapahtua. Ja minun pitää olla paikalla. Hyvänen aika! Minä voin olla paikalla - näkemässä jotakin, mitä kuuna päivänä on kuvitellut näkeväni. Näkisin naistani naitavan!

Katsoin vaimoon ja yritin rauhoittua. Saksalainen on upseeri ja herrasmies, omalla tahollaan naimisissa. Vaimoni ei voi tulla raskaaksi. Mies nai häntä, suihkuttaa siemenensä. Sille en voi mitään. Mies häipyy saman tien, lentolippu on varattu huomiseksi. Hän on naiseni arvoinen, ja taatusti kiimassa. Kurkkii ikkunasta. Nainen on jo luvannut, minun vastaustani odotetaan. Pidän miehestä ja vaimokin pitää, en epäile, valmiina kimalaisen pörrätä kukassaan. Hyväilytti itseään silmieni alla. Olipa ovelaa. Olemme noudattaneet vieraanvaraisuuden ja vastuullisuuden lakeja. Peiliin voisi katsoa huomennakin. Minä haluan naida, niin kuin mieskin tuolla mökissä. Onnenpekka, ei vielä tiedäkään. Mutta minulla on ehtoni. Annan luvan ja saan tapahtumista otteen. Miten sen nyt sorvaisin, kun menemme sisälle, mies miehelle. Saat käyttää vaimoani, rakastella. Nauttikaa. Nyt on kesä ja olemme saaressa, saat panna paljaalla ja laueta sisään. Minä jaan naiseni, me jaamme hänet ja hänestä on meille molemmille.

Vaimo suuteli minua poskelle. Muuten emme uskaltaneet toisiimme koskea. Yritin saada hengityksen tasaantumaan.

Mies nojasi pöytään, kun menimme sisään. Vaimo puhui. "Minulla on lupa teihin molempiin, mieheni antoi, hän sanoo miten toimitaan. Viime kädessä minä määrään, joten ottakaa se huomioon ja tehkää minulle mitä haluatte. Sitä olen halunnut jo pitkin päivää."

Jotenkin niin hän sanoi, ja mies kuunteli. Minulle ei tulkattu.

Vaimo pujotti yöpaidan yltään ja jäi seisomaan keskelle lattiaa. Tuijotin, yhtään ajatusta ei ollut päässäni. Mies oli noussut, saunatakki valahtanut penkille. Havahduin ja kävin laittamassa oven hakaan. "Pidän silmällä lapsia", sanoin. "He jo nukkuvat, kävimme tarkistamassa."

Tuskin minua kuultiin. Vaimo oli peräytynyt sängylle ja näin kuinka hän värähti miehen kouraan, reidet avattuina. Mies ähkäisi, sukuelin tanassa. Vaimo sanoi tarkistaneensa sen saunassa. Sekin vielä. "Löitkö lihantarkastusmerkin?", kysyin.

Vaimon reisien väli näytti valtaisalta, vako turvonneelta. "Seitsemän leivän uuni", hänellä on tapana nyrpistellä peilin ääressä. Näin hänen tottuneesti sovittavan elintä, miehen myötäillessä pakaroillaan. Kiehuin ja kihisin, yritin pysyä järjissäni.

"Vögeln", oli sana, joka tarttui korviini tuosta illasta. Se tarkoitti sitä, mitä kohta tapahtuisi, "nussimista". Se on väärä, ruma sana vaimon mielestä. Parempi on "nyöhniä", sillä aloitetaan. Sitten "naidaan", kun vauhtiin päästään. Kyllä hän lopuksi hyväksyy myös "panemisen".

Niin pitkällä ei vielä oltu. Mies oli jähmettynyt naista vasten, tuskin liikkui. Vaimo tuijotti auki rävähtänein silmin, jalat korkealla. Vittu massahteli. Tuota ääntä hän ennen häpesi, keskeytti yhdynnän, jos liikaa lotisi.

Mies sanoi jotain, taisi puhua riettaita, koska vaimoni tyrskähti, vilkaisi minuunkin. Kumarruin lähemmäksi. Tältä siis näytti naiminen, naisen ottaminen. Miehen peräaukko avautui ja sulkeutui köyristelyn tahdissa, naisen rupareikä ammotti. Raakaa touhua. Ei ihme, että jumala kielsi tämän katsomisen. Luomisen työ ei sovi kaikkien silmille.

Sitten alkaa tapahtua. Siitä varoitti naisen "aaah". Miehen selkä jännittyi, hän haki jaloilleen tukea ja alkoi paukuttaa kuin viimeistä päivää. Reidet lätkähtelivät, kivekset kiikkuivat kireinä, sitten mies jäykistyi. Lasti oli liikkeellä! Saksalainen purkautui ähisten naiseeni.

Olin tokkurassa. Mitä nyt kuuluisi tehdä? Mies tokenee, nousee istumaan, antaa pusun ja lykkää minulle kouransa. Kävelee ulos märkä elin vaappuen. Kuselle.

"Uh huh", vaimo sanoo, "sehän oli."

Tutkin tilannetta, äskeiset kuvat vielä raakoina mielessäni. Limaista näljää on lakanalla aika lojaus. "Sakun ilolientä", osoitan ja vaimoa naurattaa. "Älä puhu rumasti kauniista asiasta."

Olimme nyt teutonin kanssa napalankoja. Intiimin karhea, kovasti tuore ja kesken jäävä ajatus. Mies kolisteli sisään ja taas soljui saksa, runonkin lausui nimismies hampaat välkkyen. Mitähän ylistää. "Oliko hyvä pillu?", kysyn, mutta naiseni ei käännä. Mies kiittelee meitä monin sanoin "paljasjalkapanosta". Vaimonihan on varsinainen simultaanitulkki. Pitäisikö laskuttaa tämäkin toimiston purkaminen.

"Saitko?", kysyn armaaltani. "En ihan sentään." Olen tyytyväinen. Wandervogelilla oli herkkä liipaisin. Pitkään hän latasikin, häpyrosvo. Niin sitä on leikitty rosvoa ja pollaria minun tiluksillani.

Kosketan vihdoin vaimoani intiimisti, ensi kertaa koko päivänä. Hän kääntyy paremmin esille. Litisytän, ja saksalainen hiljentyy kunnioituksesta. Isäntä on palannut. Myös kiimani on palannut. "Kehu vielä saksalaisen munaa", härnään, mutta vaimo kurottuu minua kohti. "Tule."

Minulla seisoi kuin pukilla. "Bocksteif", opin myöhemmin senkin.

"Nelinkontin ja pylly pystyyn", komennan. "Otan takavitusta." Hamuan tahmeaa mätästä ja huikaistun käteeni avartuvista läänityksistä. On missä mellastaa. Majava - muistan kohtauksen saunalta. Aukko on liukas ja valuva, ja elimeni luisuu sinne kuin uimaan. Onpas herkkää! Täytyy rauhoittua. Työnnän varovasti uudelleen. "Tuntuuko hyvältä?", kysyn. "Taivaalliselta." Silloin siemen lähti. (jatkuu)