Ei kesää ilman käärmeitä 4(4)

Ei kesää ilman käärmeitä 4(4) Vastavuoroisuuden lait

"Jotakin minä aavistin", saksalaisrouva sanoi. "Mutta en minä uskonut, että te olisitte näin hävyttömiä." Siemennesteeni lojui tahmeana läikkänä keskellä lakanaa. Sitä norui naisen reisien välistäkin.

Olimme kolmisin vietelleet rouvan. Me kolme olimme hänen aviomiehensä, vaimoni ja minä. Kesämökillä, pikku saaressamme rouva oli houkutettu muka muinaiseen, salaperäiseen riittiin, jossa minä saksan kieltä taitamattomana esitin paikallista tietäjää. Roolini meni täydestä kuin häkä, rikoskumppaneitteni vaivoin peitetyistä tyrskähdyksistä huolimatta. Vihkimys pantiin täytäntöön papin taikakalulla. Se kohta, tunnustan, oli suora lainaus Decameronesta.

Nyt lumous oli haihtunut, noita menettänyt mahtinsa ja järkytetty noviisi yritti selvittää kuinka salaiseen tietoon hänet oikein oli vihitty. Lihallista tämä tieto ainakin oli, ja vähitellen hänelle valkenisi, että juuri siihen oli pyritty. Suuret, kysyvät silmät kohdistuivat seremoniamestariin, vaikka minä tässä pienin konna olin. Olin tosin kopuloinut vieraan, mutta toisten laatiman käsikirjoituksen mukaan. Se täytyisi jollakin tavalla selittää, salaisuudet paljastaa.

Kerrottakoon taustaksi, että vuosi sitten saksalaismies oli tällä samalla sängyllä höyhentänyt vaimoni. Lämmin kesäpäivä, alasti koikkelehtiminen saaressa ja yhteensopivat kemiat kypsyttivät tunnelman. Kahta aikuista miestä kohti oli saaressa yksi nainen, vaimoni. Hän tunnisti vieraan piinan ja halusi antaa tälle armahduksensa. Taitavasti nimismies enkeliäni piiritti, minun rafaelinsinisten silmieni alla. Pian saksalainen jo kopeloi paljasta tussua, enkä minä voinut mitään. Tyrmistyksestä, tai pitäisikö sanoa kiimasta täristen katsoin päältä, kun vaimo tyrkytti tavaraansa nimismiehen kouraan. Lopuksi he aseistariisuvan suoraan pyysivät minulta lupaa kanssakäymiseen. Olihan se huomaavaista. Olen moneen kertaan pohtinut, kuinka vähissä vaihtoehtoni silloin olivat. Sain antaa luvan.

Vaimoni sai luvan antaa.

Nyt saksalaisella oli mukanaan mitään aavistamaton rouvansa, joka piti virittää paritteluhaluiseksi ja osalliseksi leikkiin. Kun kolme yksituumaista vie viatonta neljättä, tämä seuraa kuin pässi narussa. Hieroimme häneen öljyä hämyisässä mökissä, saunaillan jälkeen, eikä rouva tehnyt elettäkään estääkseen minua työntymästä liukkaaseen koloonsa. Niin kuin Decameronessa, tein hänelle kermapiirakan.

Todisteet siitä olivat silmiemme edessä.

Tai oikeastaan rouva oli ne hämillisesti piilottanut peitteen liepeellä. Sillä toistaiseksi hän ei tiennyt mitään suunnitelmastamme ja sen taustoista. Hän luuli olevansa ensimmäinen aisan päälle astunut. Perse oli märkä, niin kuin sanotaan. Perin juurin hämmentyneenä ja epäuskoisena hän silmitteli vuoroin miestään, minua ja vaimoani. Rituaalin alussa piirtämieni nokikuvien jäänteet erottuivat vielä hänen otsassaan. Kukaan ei osannut sanoa sanaakaan, minä tietysti en kielenkään takia. Niinpä tarkkailin ilmeitä. Jessus niitä ilmeitä!

Saksalaisrouvan ansioksi on sanottava, että hänellä oli huumorintajua ja oivalluskykyä. Hän purskahti nauruun. "Tämä oli suunniteltu juttu", hän julisti. Ei hän turhaan ole dekkarin vaimo, ihastelin.

Vieläkin hirvittää, kuinka vaarallisia leikkejä reippaan nimismiehen vetäminä leikimme. Itse asiassa vaimoni on samanlainen, arkisessa elämässä tarkka ja suunnitelmallinen, mutta seksin äärirajoilla huimapää. Kerran nuorempana en uskaltanut yhtyä häneen lähellä h-hetkeä, ilman kondomia, kun olimme hänen vanhempiensa luona vieraisilla lasten kanssa. Avautui mahdollisuus herkkään panoon, mutta ei, ei ollut kumia. Silloinkos vaimoni vasta villiintyi. "Kokeillaan uhallakin."

Nyt oli saksalaisrouvalla torttu täynnä taikinaa. Raskaaksi tulemisen vaaraa ei naisillamme ollut. Pesueet oli tehty ja munanjohtimet katkaistu. Sitähän tässä kermalla juhlittiin. Mutta suojaamaton seksi on aina riski, joka tuskin on pienentynyt sitten tippurin ja kupan kulta-aikojen. Niitä sentään osataan jo hoitaa.

Taudeilta voi suojautua, ja olen alkanut kokea kondomin jopa synnillisen seksikkäänä. Enää en paljaalla tuikkaisi senkään takia. Jäljelle jää silti henkisten kauhujen miinakenttä. Kolmikoihin ja nelikoihin ryhtyminen ei edellytä vain luottamusta kumppaniinsa. Sitäkin on oltava enemmän kuin voi kohtuudella toivoa, mutta vielä enemmän tarvitaan uskoa omaan itseen. Vain vankalla itsetunnolla kestää sen jumalten hämärän, jossa oma viehkeä valkyyria huohottaen varttaa vierasta kyrpää, julman Siegfriedin näyttäessä ylpeänä mihin pystyy. On kuin jalkapalloilija tekisi maalin joka potkusta ja maalivahti tuulettaisi riemuissaan, lainatakseni erästä toista mestaria.

Epäilemättä naiseni oli kiintynyt nimismieheen, muuten hän ei olisi antanut tämän niin raa'asti vietellä itseään. Mutta ehkä hän nautti antautumisesta tunteilleen ja vieteilleen vain voidessaan luottaa minuun. Olin antanut siihen luvan.

Tämä tapahtui viime kesänä, ja minulla on ollut vuosi aikaa sitä sulatella. Saksalaisrouva oli äkkiarvaamatta ja hävyttömästi, kuten hän itse sanoi, saatettu keskelle samaa alastonta totuutta. Narrattu parinvaihtoon. Sitähän tämä oli, vaikka viimeiseen saakka yritän välttää sitä sanaa ja sen mukanaan tuomaa laskelmoivien, kylmien vaihtosuhteiden sävyä.

Yksikin rivo, kaksimielinen, väärin tulkittu pikku sana tai ele tuhoaisi nyt kaiken.

Jos vaimoni ja nimismies olivat kuvitelleet pääsevänsä naimaan vuorollaan tuosta vaan, minun mykkänä marx-veljeksenä vietyä läpi velhon roolini, he erehtyivät. Nyt tuli muuta ajattelemista ja tekemistä. He joutuivat puhumaan kuin runebergit. Vaimoni varsinkin oli vakuuttava, ja luojan kiitos, hän pelasti meidät yhteisöksi jälleen. Hän kertoi avoimesti, kuinka itse, hupsis vaan, hurmioituneena lämpimästä yhdessäolosta oli päätynyt aistimaan naisen aviomiehen kanssa. Kuinka harmonian lain mukaisesti saksalaisrouva oli saatettu samaan tilanteeseen, samoin, toivottavasti yhtä miellyttävin seurauksin. Olisimme nyt tavallaan kaikki samalla viivalla, voimme palata takaisin tai jatkaa eteenpäin.

Vaimoni pani peliin koko rekisterin. Sanoja en ymmärtänyt, mutta päättelin ne puheen sävyistä ja äänen painoista. Annoin vaimolleni tukea puristelemalla salaa tissejä. Olimme kaikki sängyssä peiton alla, naiset keskellä.

Saksalainen suukotteli rouvaansa korvalle ja puhalteli kiharoihin. Hän sanoi tuntevansa syyllisyyttä, mutta hieman helpottuneensa huomatessaan rouvansa kuitenkin viihtyneen ja mitä ilmeisimmin pitävän tästä ihastuttavasta nuoresta parista, miehestä erityisesti. Tunne on toivottavasti molemminpuolinen.

Se oli, saksalaisrouvan silmistä päätellen. Hän katsoi uteliaana minuun, yllätysrakastajaansa. Minä puolestani lepäsin hänen pupilleissaan. Sitten rouva kohosi istumaan, huiskautti paljaat rintansa vaimoni yli, vei kätensä niskaani ja tarjosi lämpöisen sovitussuudelman. Tiesin, että kohta taas naitaisiin.

Mutta miten, kuka kenen kanssa, siihen keskusteluun en voinut taaskaan osallistua. Vilkasta neuvottelua käytiin ja vaimo tulkkasi päätöksen minulle. Haluttiin palata alkuun ja minun toivottiin jatkavan menojen ohjaajana. Vastavuoroisuuden lain mukaan olisi vaimoni vuoro päästä piiriin palvottavaksi ja vihittäväksi. Arvasin mitä se tarkoitti. Minulta kysyttiin, mitä kaavaa ehdotin, pitkää vai lyhyttä?

Valitsin tällä kertaa lyhyen, ärhäkän kaavan. Improvisoin sitä mielessäni ja ohjasin vaimoni sängylle selälleen. Saksalaismiehen osoitin hänen nilkkojensa väliin, meidän muiden asettuessa sivuille.

Tämä on ikivanha, hyvin primitiivinen heimorituaali, sommittelin vaimolleni tulkattavaa. Se on pantu toimeen äärimmäisen harvoin, tarkoin valituille neitseille. Lyhennän sen olennaiseen, sillä nythän on kyseessä kypsä, miestä jo tunteva nainen. Valitettavasti noitarumpu puuttuu, piirimme ei pääse yhteisille eroottisille sielumatkoille, mutta yritetään korvata se hengittämällä syvään. Hieromme uhrin ensin lämpimäksi.

Panin merkille, että kaikki osallistuivat täysin rinnoin. Hierominen alkoi vaikuttaa vaimon henkäyksistä päätellen, varsinkin kun toin mukaan öljyn, jota ei taaskaan säästelty. Miehen reviiriä sen sijaan rajoitin. Keskittyköön jalkapohjiin. Suukottelin vaimoani ja suikkasin suuta saksalaisrouvallekin, heijailin ohimennen daisareita rasvaisilla sormillani. Hän oli, totta vieköön, näiden otteiden asiantuntija, sen sain tuta omalla vuorollani. Shiatsut ja Rosen-terapiat, mitähän kaikkea hän minuun kokeilikaan. Ne tehoavat kuulemma eläimiinkin. Minusta ainakin tuli ori jälleen.

Toistaiseksi tarkkailin tilannetta. Mies oli ollut saaressa kahden vaimonsa kanssa. Taatusti oli tapahtunut, joten hän kyllä kestää. Me olemme pitäneet yhdeksän päivän pyhää. Nyt tutkisin kuinka se vaikuttaa naiseeni.

Tartuin vaimoani vasemman käden nimettömästä ja puristin. Hän kyllä ymmärtää. Vihkisormukset sormessaan hänellä on lupa tyydyttää vapaasti haluaan. Afrikkalaisena neitsyenä hän yhtyy kohta saksalaismieheen ilman kondomia. Heillä ei ole mitään välissään. Kaikki rajat sulavat. Jumalainen akti.

Ohjaan miestä ylemmäs, polvien tasalle. Siirryn lähemmäksi itsekin, pyöritän öljyisiä kämmeniäni vatsalla, mies jo reisillä. Varoitan eleellä, ei ylemmäs. Rajat täytyy pitää selvinä, jotta ne voidaan ylittää. Kumarrun lähemmäksi mysteeriä. Vittu on turvonnut tummanpunaiseksi ja valuttaa mesiään. Vatsanahkaa kiristelemällä kiikutan klitorista häpykummun reunalla. Naiseni hengittää syvään. "Sinua pyydetään näyttämään pillusi", kuiskaan ja hän peittää voihkaisunsa. "Älä peittele", komennan. "Reidet vaan levälleen." Hän levittää.

Öljyän häpyhuulten poimut. Miehen kädet puristelevat jo reisien pehmeitä sisäpintoja. Stop, näytän. Häpy on avautunut ammolleen, jäykkänä ja sykkivänä. Miehellä seisoo terska märkänä, ja saksalaisrouva tuijottaa sitä rävähtämättä. Vaimoni on sulkenut silmänsä ja kääntänyt päänsä sivuun. Sanon hänelle matalalla äänellä: "Näytät ihanalta, mutta oletko kiihottunut?" "Olen!" "Näytä se meillekin", sanon ja voitelen öljyisellä sormellani hellästi klitoriksen.

"Mies pitää saada innostumaan", jatkan. "Innosta sitä."

"Miten minä sitä innostan", vaimo henkäisee.

"Nai ilmasta. Se pitää saada järjiltään." "Mitä minä teen?" "Pyydä vitulla. Kyllä sinä osaat."

Naiseni huohotti ja vapisi kuin horkassa. "Noin juuri, mutta vielä intohimoisemmin. Näytä sille."

Milläpä vaimoni sen näytti, mutta kiimaan hän oli noussut. Kuusi kättä auttamassa.

"Me autamme sinua, mutta kun mies tulee, näytä että sinäkin haluat. Minusta tuntuu, että hän alkaa kohta paaluttaa. Osaat olla äänessä, mutta nyt kilju niin kuin hirtettäisiin."

Lorautin vielä öljyä ja rasvasin vaon. Kattaus oli valmis. Siirryin sivummalle ja viittasin miehelle: "Thats all yours."

Mitäpä tarinaa pitkittämään. Jokainen voi kuvitella loput. Mielikuvitusta mekin käytimme sinä yönä ja koko seuraavan päivän. Nyt vieraamme ovat lähteneet enkä tiedä tapaammeko enää. Sulateltavaa jäi enemmän kuin osaan kuvailla tai edes muistaa. Ehkä joskus kirjoitan lisää. Toistaiseksi olen täynnä näin suuren luokan karnevaaliherkkuja. Oli helpotus palata rauhalliseen, rukiiseen parisuhteeseen.

Olemmekohan me muuttuneet, minä ja vaimoni, mietin. Odotan jännityksellä pariskunnan ottamia valokuvia. Niissä saattaa olla rohkeitakin. Mitähän vaimoni tunsi nähdessään minun lempivän saksalaisrouvaa, siitä emme ole päässeet vielä oikein puhumaan. Hieman hän minua piikitteli "baskipapiksi", en tiedä miksi. Puhui kissan yhdeksästä hengestä.

"Jutalla oli parantavat kädet", minä kuittasin.

Kyllähän vieras vittu miestä villitsee, kotiyleisön kannustaessa. Hämähäkitkin rummuttavat innokkaimmin isossa joukossa, ystäväni luonnontieteilijä on sanonut.

Kuinka vaimoni on saaren tapahtumat kokenut, miten nainen ne kuvailisi? Kysymys ei ole jättänyt minua rauhaan. Niinpä äsken näytin hänelle kertomukseni. Ehkä se saa hänet paljastamaan tunteensa. Ajattelin myös pyytää häntä kirjoittamaan jotkut kohdat uusiksi omalta kannaltaan. Kiihottaisi tietää, millaisiin sanoihin armaani intiimit kokemuksensa pukisi.

Odotin jännittyneenä. Vaimoni luki hitaasti ja keskittyneesti, laski lopulta liuskat syliinsä ja katsoi minuun huolestuneena. "Eihän siellä mitään tällaista tapahtunut. Oletko sinä taas ollut liian pitkään selibaatissa?"