Ei kesää ilman käärmeitä 3(4)

Syksyllä alkoivat kirjeet kulkea. Kuten kerroin, saaressa, keskellä suloista suvea olimme sekaantuneet vieraaseemme ja suojaamattomaan seksiin. Olimme kutsuneet saksalaisen nimismiehen mökille tutustumaan tyypilliseen suomalaiseen kesänviettoon. Vaimoni, hänen tulkkinsa, hurmasi meidät molemmat miehet luontevalla alastomuudellaan. Kiihotuin huomatessani naiseni kiihottavan miestä, jopa veikeästi flirttaavan tälle. Jossakin vaiheessa, vaimonko aloitteesta vai vieraan, he olivat päättäneet nyöhnäistä. Mutta eivät salaa minun selkäni takana, ei se olisi ollut mahdollistakaan, vaan avoimesti, pyytämällä minulta luvan.

Tämän jo kerroin. Kesäyön pehmeässä hämyssä näin vaimoani naitavan. Se oli raju kokemus, ihme että yleensä toivuin. Seuraavana päivänä vein lapset lähisaareen retkelle, jotta vieraamme pääsi rauhassa päiväpanolle. Siinä yhdynnässä vaimo kertoi lauenneensa, ja se tuotti minulle outoa, selkäpiitä karmivaa tyydytystä. Olihan se aika synnillistä, vaarallistakin, mutta ei luonnonvastaista. Olin lumoutunut.

Enkä ollut mustasukkainen. En ole koskaan ollut, mielestäni, enkä myöskään nyt, kun siihen olisi ollut aihetta. Se ihmetytti minua. Minulla on ollut intohimoinen suhde vaimooni. Hän on elämäni nainen, ja siinä se salaisuus ehkä piileekin. Seksi tarkoittaa minulle naiseni tyydyttämistä. Tiedän miten sen teen. Romantiikkaa siihen tarvitaan ja kynttilänvaloa, mutta myös karhean miehistä intohimoa. Seisovalla kalulla minä häntä hallitsen. Hallitsen viemällä vaimolta estot, tuottamalla hänelle nautintoa ja saattamalla hänet viettiensä äärirajoille.

Se, että käytin myös toisen miehen kalua ja kiveksiä, oli naiseni elämänonnen säätelyä ja lisäämistä sekin. Se voi onnistua myös kolmisin, huomasin, vaikka hirveän riskin otimmekin. Orgiat eivät ole luonnonvastaisia, mutta kondomin käyttö olisi ollut suotavaa. Niitä ei saaressa sattunut olemaan.

"Se oli ainutlaatuista ja ihanaa", vaimo sanoi jälkeenpäin, "mutta ei saa toistua. Luojan kiitos, että selvisimme."

Saksalaiselle se ei riittänyt. Hän kirjoitti varanneensa mökin seuraavaksi kesäksi. Hän toisi sinne vaimonsa. Lapsia eivät yhteiset lomamatkat enää kiinnostaneet.

Saimme valokuvat, jotka mies oli meistä ottanut. Järvi on sininen ja kaislat vihreitä. Erityisesti tuijotan yhtä kuvaa. Vaimon reidet ovat avautuneet hänen nojatessaan minuun. Häpyhuulet ovat suloisen pulleat, aavistuksen raollaan. Sinne oli mies saaressa nainut kahdesti limansa.

Se oli vaikuttava kuva, ja vaikutusta sillä piti ollakin. "Mitä sanoisitte, jos tekisimme saman nelisin," mies oli kysynyt saaressa.

Emme silloin vastanneet. Sinnikkäästi mies kuitenkin suunnitteli. Oli näpännyt meille kuvan vaimostaan, saimme sen keväällä. Muodokas vaaleaverikkö hymyili vuoteella vatsallaan. Olematon musta toppi paimensi runsasta povea ja paljaat, pyöreät pakarat erottuivat taustalla, sääret vihjaavasti levällään. "Voitta arvata, mitä teimme kuvan ottamisen jälkeen?", mies kirjoitti.

Olin lääpälläni, ja tarkkaan katsoi kuvaa vaimokin. Luulen, että silloin hänestä tuli miehen rikoskumppani.

Mies ei tiennyt miten etenisi. Hän oli kertonut meistä, hänen vaimolleen oli tehty munanjohdinleikkaus, joten hekin lemmiskelivät ilman ehkäisyhuolia. Mutta miten rohkaista nelikymppistä kotirouvaa kokeilemaan seksiä yhdessä kanssamme?

Vastauskirjeessä vaimo pohti jo viettelyn taktiikkaa.

Kesän kynnyksellä vaimo sen keksi. Minut pantaisiin syötiksi. Rouva oli new age -romantikko, harrasti erilaisia mystisiä terapioita. Hänellä on parantavat kädet, mies oli kertonut. Minun piti esittää suomalaista noitaa, vaimo keksi, lumota rouva. "Ala vain rakentaa roolia", vaimo nauroi. Leikkiähän se oli.

Pariskunta tuli ja opastin heidät mökille, neuvoin kaasun ja uuninpellit. Vaimo oli koonnut valikoiman kirjoja ja kasetteja. Hieman epäilin Runebergin ja Kiven saksannoksia, mutta ne olivat kuulemma vain pohjaa keskusteluille. Runot olivat miehen intohimo.

Perjantaina tulisimme saunomaan vaimon kanssa.

Valmistauduin minäkin tahollani. "Olen korean paikan leirillä", selitin, kun vaimo halusi seksiä. Olin päättänyt ottaa vierailusta kaiken irti, tuli mitä tuli, ja aloittanut selibaatin. Tiesin vaikutukset. Näin pilvissä hameitten muodot, kuten laulussa lauletaan. Koko maailma erotisoituu ja unet ovat mahtavia. Eikä niistä tarvitse ottaa vastuuta.

"Yhdeksän päivää", vaimo laski, "sinähän tulet hulluksi." "On pakko", sanoin, "minä rakennan roolia." Yhdeksän päivää, ja olisin täysi velho.

"Tuima napsu", viekastelin. Olin ajellut vaimon häpyhuulet paljaiksi. Vaimo kökötti kylpyjakkaralla selällään kuin allakantekijä. "Tämähän on kuin sian kalttausta", hirvittelin, mutta näytti hyvältä. "Tuntuukin herkältä", vaimo sanoi. Huomenna se olisi jo pikku sängellä.

Ovikello soi. Anoppi tuli lastenvahdiksi ja läksimme.

Ruskettuneet, virkistyneet saarelaiset ilahtuivat päästessään kertomaan ja kyselemään. Vaimo tulkkasi tärkeimmät kuulumiset. Parantavat yrtit tekivät tenän, mutta näytin sananjalat lehdossa mökin takana. Sanoin niiden vaikuttavan myyttisesti, mutta onhan meillä koivunlehdet. Teimme vastoja, sauna lämpeni.

Vastalla minun pitää noitua, suunnittelin. Naiset olivat lauteilla, kun me miehet kiipesimme perässä. Oli odottavaa, hiljaista.

Hiljaisuus kuuluu suomalaiseen saunaan, sanoin. Voi kuunnella itseään, kuinka huokoset pulppuavat. Hikoilu puhdistaa ihon ja alastomuus mielen. Olisimme kohta tutut ja luottavaiset tavalla, joka on mahdollista vain saunassa, runoilin, ja vaimo käänsi.

Uimaan. Panin merkille saksalaisrouvan uhkeat muodot, reisien kaaret ja mykistävän takamuksen. Niille loivat vastakohtaa suuret, kirkkaat silmät. Tuhero piilotti enemmän kuin paljasti.

Vaimon pimpero ei ollut peitossa. Vieraat olivat huomanneet virityksen, panin merkille. Oli aika tarttua vastaan. Kerroin koivunlehtien puhdistavista aineista. Niille hävisi kalleinkin tehtaan saippua. Vastominen voi olla hellää tai tarmokasta, tarpeen mukaan. Pyysin naista vatsalleen lauteille. Saunan olin huuhdellut ja tuulettanut raikkaaksi. Vastoin naisen varpaista niskaan, huuhtelin, tein saman reippaammin ja pyysin kääntymään. Leyhyttelin kevyesti kasvot ja rinnan, vastoin voimakkaammin vatsan, reidet ja jalat. Huuhdoin ja leyhyttelin jälleen kasvot.

"Vastalla tehdään myös lemmentaikoja", sanoin. "Olemmehan aikuisia ihmisiä, joten näytän senkin. Ei kai haittaa vaikka onnistuisin?"

Vaimo käänsi. "Ja ainahan se kaunistaa", hän lisäsi.

Pistin toisen vastan rouvan niskan alle pehmikkeeksi ja toisella ripsin hänet kevyesti varpaista polviin, reisiä myöten vatsalle ja rinnoille. Huuhdoin vastan ja hupsutin häpykummun. Sama kasvoista alaspäin, ja kolmas kerta, hieman voimakkaampi, suoraan hävylle. "Tämän sanotaan tehoavan puutarhatonttuunkin. Tehköön vaimoni saman miehellesi. Meidän täytyy kunnioittaa harmonian lakeja."

Menimme naisen kanssa uimaan. Sanaakaan ei sanottu, ei osattu eikä tarvittu. Emme halunnet häiritä toistemme taikaa. Pian pulahti järveen toinen punainen, vastanlehtien kirjoma pari. Tunnelma vapautui.

Selät pestiin samoin sopusoinnun säännöin. Saippuainen käsi tuntui mukavalta, eikä saksalaisrouva hätäillyt kummassakaan roolissa, sen enempää pestävänä kuin pesijänä. Taika tepsi.

Mökissä säkeet soljuivat. Vaimo luki Leinoa ja Tabermania, mies lateli ulkomuistista ties mitä. Hämmentävää miten kieli muuttuu, kun sitä lausutaan runona. Maistelimme viiniä ja vaimo hyräili suomalaisia kansanlauluja. Saksalaisrouvalla oli pitkä yöpaita, vaimolla lyhyt ja leveä. Kun hän istui, pyllyn alle riitti tuskin mitään.

Me miehet olimme alasti pyyhkeitten alla, takassa risahteli tunnelmatuli ja saksalaismies halusi kuulla suomalaista tangoa. Panin cd:n soimaan ja mies vei rouvansa tanssimaan, minä omani, sitten vaihdoimme paria. Tunsin lämpimän käden paljaassa selässäni, omani hivuttelin niskaan tukan alle.

Tuli haikea kappale, Onni Laihasta taisi olla, ja toinen pari imeytyi toisiinsa. Läpituttuja he jo olivatkin. Nainen tarkkaili heitä, mutta kun tiukensin otetta, hänkin kietoi kätensä ympärilleni. Pyörimme kuin horroksessa, takan hehkuessa takana, naisen edessä. Tahdikkaasti hän ei kiinnittänyt huomiota väliimme vääntyneeseen venkulaan. Antoi nojata. Se oli sitä saunassa syntynyttä luottamusta. Yritin pysyä rentona ja varoa sytytyslankaa.

Äkkiä nainen jäykistyi, jotakin tapahtui. Vaimo oli riisunut yöpaitansa ja ilkamoi takan kajossa ilkialastomana. Saksalainen riisui oitis oman rouvansa, ryntäät vain keinahtivat. Sitten he tanssivat, pyörivät lattialla, mekin pyörimme ja tango soi. Nyt, nyökkäsin miehelle, kun katseemme kohtasivat.

Kun kappale loppui, saksalainen sanoi tietäjän luvanneen näyttää pakanallisia riittejä. Niistä oli jo puhuttu. "Niin", aloitin, "mehän olemme sopivassa mielentilassa ja asussa. Mutta mitä kaavaa noudatamme, lyhyttä vai pitkää? Voimme tehdä sen lyhyesti, mutta se sulkee pois rituaalin, jolla vihitään tämän saaren salattuun tietoon. Jos teemme sen ensin sinulle", sanoin saksalaisrouvalle, "kumpi kaava valitaan?"

Nainen katsoi meitä vuoron perään. Onko vaimosi käynyt läpi pitkän kaavan? Vaimo nyökkäsi. Kokeillaan sitä.

Otin tuohenpalan, sytytin sen hiilloksesta ja puhalsin sammuksiin. Kierrätin savukiehkuraa pari kertaa naisen ympäri ja piirsin noella kuviot otsaan ja vatsaan. Otin maljakosta kukkia ja pujotin yhden niistä hiuksiin. Lopuilla vihdoin häntä kevyesti yltympäri. Hupsutin hävynkin, kuten saunassa, ja nainen naurahti. Arvasi mitä tässä ajetaan takaa.

"Meidän täytyy siirtää sinuun voimaa," sanoin ja ohjasin naisen sängyn päälle vatsalleen. Pyysin muut avuksi. "Tämä kestää", sanoin, "ja voit nukahtaa välillä. Monille käy niin."

Tekniikan olin oppinut vaimolta. Sitä käytetään feministisessä terapiassa, mutta hyvin se sopii myös pareille. Hieroimme vihittävän päästä varpaisiin, sitten teimme sormenpäillä sateen. Näin kuinka naisen iho väreili pisaroista. Sen jälkeen raavimme kevyesti kynsillä pitkin vedoin. Takamus ja reidet rävähtivät kananlihalle, olin varannut ne itselleni. Painelimme karhunkämmenin ja sitten taas hieroimme, syvältä ja voimakkaasti, rummutimme avokämmenillä aikamoisen mäiskeen. "Väkeä ja voimaa on liikkeellä!", hihkaisin. Endorfiiniksi, mielihyvähormoniksi, nainen sen myöhemmin selitti. Ja päälle rankkasadetta. "Nyt huiskimme pahat voimat taivaan tuuliin", sanoin ja levitin naisen kädet ja jalat. Pyyhimme käsillä keskivartalosta ulospäin, varpaisiin, hiuksiin ja sieltä "hus menemään!". Sitten rauhoitimme uhrin kevyesti painelemalla. "Ssschöön", nainen suhisi tuskin tajuissaan. Varmaan tuntui hyvältä. "Nyt olet puhdas ja kevyt."

Olin polvillani naisen jalkojen välissä ja rentoutin lantiota. Muut hieroivat selkää ja hartioita. Tutisutin naisen pehmeää takamusta, leijuin kuin ilmassa itsekin. Oli käyty kainalot, niska ja posket. Naisen suu oli auki, silmät kiinni. Kun huomasin, että saatoin vapaasti lipua reisille, minulla alkoi seistä. Olin varma mitä tuleman pitää. Nainti, mutta miten?

Käsissäni ei ollut mikään tytönhupakko, vaan elämää kokenut, minua hieman vanhempi nainen. Hänellä oli oma eroottinen historiansa monine alaviitteineen. Ne tekevät tutustakin naisesta, kuten vaimosta, loputtoman kiinnostavan. Tässä kirjassa olin tuskin päässyt juonesta kiinni, kun jo kirjoittaisin siihen uuden sivun. Näin tehdään historiaa.

"Vihimme sinut saaren hunajalla." Se oli ollut takkakivellä lämpiämässä. Ohjasin naisen sängylle nelinkontin ja noidan oppipojat valuttivat hierontaöljyä hänen selkäänsä. Levittivät sitä sieltä rintoihin ja vatsaan. Sinne minäkin yletyin, kurotin reisien välistä. Löysin liukkaan vatsakummun, sain kourantäysiä, karvat kutittivat rannetta ja minulla seisoi taivaaseen asti. Nyökkäsin miehelle. Olin puristellut naista reisien juurista, nyt annoin liirtää suoraan vitulle. Nainen sävähti kouraani, mutta antoi olla. Runsasta oli, höyryävän ylenpalttista. Etsin varoen klitoriksen seudun, kohotin leveää takamusta ja levitin reisiä, nainen seurasi kevyesti. Nojasin kaluni hänen lovensa poimuun ja aloin soluttautua sisään. Sentti sentiltä. Varovainen piti olla, sillä olin räjähdyspisteessä.

Kun olin perillä, tunsin voimakkaan puristuksen. Olin varttanut saksalaisen vaimon, aviomiehen katsoessa vieressä silmät pyöreinä. "Miehesi hyväksyy tämän, annatko sinä luvan?", kysyin ja vaimo käänsi. Nainen mumisi jotakin. "Annatko varmasti?", tiukkasin. "Annan." Olikohan tämä sittenkään oikein, aprikoin. Neljäs aste voi muuttaa ihmisen koko persoonallisuuden. Olin omistamassa toisen miehen vaimon, joka oli saatettu minuutta edeltävään rajattomuuden tilaan, pelkäksi sykkiväksi limakalvoksi.

Joukkoraiskaus olisi tämän rinnalla lasten leikkiä.

Kaluni oli naisessa paljaana, suojaamattomana. Pitäisikö laittaa kumi, olin varannut niitäkin. Mutta tiesin, että toinenkin pari halusi naida paljaalla. Jo ajatuskin kouraisi munista, melkein huudatti. Olin liikkumatta, pakko olla, sillä saattaisin kohta mysteerin täytäntöön. Tunsin taas lujan puristuksen. Silloin minulla heitti volttia, pato murtui ja mahlat vyöryivät kullin varteen. Tunsin kuinka minulta tuli ja tuli ja tuli, holtittomina, paksuina ryöppyinä. Ui-jui-jui-jui-jui!, minulta pääsi. Olin menettänyt mahtini.

Mökissä vallitsi syvä hiljaisuus. Sitten nainen hitaasti kääntyi, katsoi kauhuissaan minuun, mieheensä, vaimooni. Olimme jähmettyneet paikoillemme. Nainen katsoi uudelleen miestään, vaimoani, minua. Ja purskahti nauruun. (jatkuu)