Hilpeitä heinämiehiä

"Älä vaan laske sisään", minä varoitin ja tuijotin niihin kauniisiin, julmiin kasvoihin.

"Ju-ma-lau-ta", Etvi hoki järkeä vailla ja läiski kuin viimeistä päivää. "Muista vetää pois", minä kiljuin ja pelkäsin penkin romahtavan altani. Halusin Etvin naivan lujaa ja estoitta, kestävän vielä vähän aikaa, mutta sitten keskeyttävän, estävän hedelmöitymisen.

Hah-hah. Mies oli jähmettynyt paikoilleen ja tunsin, kuinka elin pontevasti teutaroi ja suihkutti. "Äh-ähää", mies kähisi joka ruiskauksella, ja minä värisin ja tärisin, sulin hurmiosta siihen kammottavaan, jumalaiseen kaluun.

4(4) Etvin tarina (saaressa)

"Minua pistelee", minä sanoin. "Mutta menkää te vaan, kun olette noin intiaania." Ilkisillään siinä hiivittiin metsäpolkua peräkanaa, paljain varpain. Pojalla oli jousipyssy. "Täytyyhän meidän tämä saari tutkia, vai mitä", Aati sanoi pojalle, ymmärsi yskän.

Pistelihän minua, mutta ihan muualta kuin jalkapohjista. Ainin silmät välähtivät, kun tupsahdin viltille. Annoin pusun, Aini vastasi märällä suulla ja minulla jyrähti seisomaan. Oikein kipeää teki. Oli siinä kekkaloitu Ainin silmien alla. Mutta varovasti piti edetä.

"Aini on kiva nimi", minä sanoin ja katsoin silmiin.

"Hyi, minä en tykkää yhtään", Aini nyrpisteli ja heilautti tukkaansa, työnsi kättä sivummalle.

Hieman heiveröinen se nimi oli niin verevälle typykälle. Hivelin polvia, ja niitä kutitti. Ainin silmät paloivat, mutta reisille ei päästänyt. Ryntäät sai koetella. Ne niin eloisasti muljahtelee väljässä uimapuvussa, nännit nöpöttivät. Niillä on imetetty lasta, minä ajattelin ja se kummasti kiihotti. Aini oli kuuma pakkaus, tunsi aviollisen rakkauden, herkut ja niiden seuraukset. Se on jotenkin arvokkaampi minulle sellainen nainen.

Ääniä kuului, ja Aini nosti olkaimet paikoilleen. Minulla seisoi tummanpuhuvana, ja Aini käski pistää piiloon. Käännyin vatsalleni. Aatihan sieltä tuli häiritsemään pojan kanssa. Mutta minulla oli pasmat selvillä. "Tehkääpäs pieni souturetki saaren ympäri", ehdotin, mutta Aati vaan virnisteli ja tuijotti. Se arvasi mitä aion ja käytti valtaansa.

Teki mieli mennä livauttamaan sitä turpaan.

"No joo", Aati venytteli, ymmärsi tilanteen vakavuuden. Silläkin nyki ja sojotteli. "Tehdään oikein mukava reissu", Aati sanoi ja auttoi pojan veneeseen. Minä huikkasin perään, että nostetaan pyyhe puun oksalle, kun saa tulla.

Tuskin oli vene kadonnut kaislikkoon, kun Aini jo paljasti tavaransa. Naurahteli veikeästi, kun kehuin sen liukkautta. Yksissä tuumin ohjastettiin vaolle.

Sopivasti oli taas hempukka valjaissa. Saunassa vastusteli eikä olisi antanut päästää pillulleen. Minä varon tyttösiä, mutta vaimot on minulle vapaata riistaa. Oikein kutkuttaa polkaista jyvää naapurin hinkaloon. Ties vaikka saisi ärhäkästi idulle.

"Herrajjestas", Aini siunaili ja kyykki saunassa vadin päällä. "Nyt pitää olla raakana omallekin miehelle", Aini huokaili. "Se voi olla parasta niin", minä sanoin.

Ahnaasti Aini antoi, kun alkuun pääsi. Se helskytti siinä kuin setolkkarupla ja nosti tötteröään ylemmäs. "Joko roiskaisen", minä uhkailin ja nainen oli yhtä ulinaa.

Suoron tarpeessa Aini oli. Teki mieli hihkaista, ja oikein hyvä ralli mielessä soikin. Oli soinut jo monta päivää.

"Kun minä kurkotin kuustoista vuotta, niin tytöt laski aittaansa mielellään."

Ainin tissit heiluivat edestakaisin, kun rennosti hytkytin.

"Mitähän se Ainikki ajatella mahtoi, kun pussatessa lirputti kielellä. Hänen katseensa oli niin kaihoi-saa, niin tulinen ja rai-voi-saa!"

Tuuppasin tahtia tuppeen, ja naisella kääntyivät silmät nurin.

"Sinä taidat saada", minä sanoin. "Minä saan ihan kohta", Aini vastasi ja nosti jalkojaan.

Siinä oli hyvä pitää paussi. Nojasin naiseen. Se verran pökin, että tissit elivät. Minulla ei ollut ihan hätäpakko panna.

"Sinä olet ihana", Aini liversi ja puristi käsivarsista.

Mukava semmoista on kuulla. Siitä minä vaimoissa tykkään, että ne osaa jo miellyttää miestä. Tietävät, mitä miehet haluaa, haluavat sitä itsekin.

"Sinä se ihana olet", myhäilin. "Miehesi on härnännyt sinut ahnaaksi pillusta."

Aini muikisti suutaan, ei oikein tykännyt semmoisesta puheesta.

"Pitää sitä muidenkin päästä naimaan", jatkoin ja pidin pientä litinää. Aini oli sulkenut silmänsä ja paljastanut hampaansa. Hengitys kävi kuumana, rinta kohoili. Oltiin yhtä lihaa, sopivasti hekuman harjaksilla. Kevyt tuulenvire kävi järveltä, ja tunsin sen pyyhkäisyt pakaroilla. Musta muurahainen köpitti viltillä Ainin korvan vierestä.

"Lähetetään miehellesi terveisiä", keksin. "Mikä sen nimi on?"

"Urho", Aini vastasi ja avasi harittavat silmänsä.

"Osaatkos sinä lähettää pillulla terveisiä", kysyin.

"En", Aini sanoi ja katsoi silmät suurina.

"Minä opetan", sanoin. "Pitäähän semmoinen osata. Hiot minulta kullia ja huudat samalla miehesi nimeä. Annat rakoa meille molemmille."

"Sinä olet ilkeä", Aini katsoi minuun vakavana, mutta purskahti nauruun, vei kätensä kasvoilleen.

Niin me kokeiltiin. "Urho", Aini henkäisi, puristi ja löysäsi.

"Enemmän tunnetta peliin", minä komensin. "Niin että Urhossakin tuntuu."

"Ur-ho", Aini hoki ja haki oikeaa nuottia. "Jatka, jatka, hyvä tulee", innostin ja aloin säestää kyrvällä. Korostin painollista tavua.

Aini naurahteli, mutta vakavoitui sitten, ja löydettiin yhteinen, jykevä tahti kuin maamoottorissa. Yhtäkkiä Aini räjähti. Päästi suoraa huutoa.

Minulle tuli jotenkin huono omatunto, ja kun tyttö toipui, minä pyysin anteeksi.

"Rakasta sinä sitä Urhoa vaan", minä sanoin. Olin kiintymässä tähän Ainiin, ihan säikähdin.

"Se on kunnon mies se Urho. Minä olen vaan tämmöinen kyläkolli."

Aini katsoi kummissaan.

"Ei tästä meidän suhteesta mitään tule", sanoin. Tottahan se harmitti minua. Ei semmoisia naisia kasva joka oksalla. Aini oli hekumallinen antautuja.

Minulla oli vielä latingissa pyssy, ja kysyin Ainilta, että mitäs tehdään pussipiimälle. "Ei kai me sitä hennota maahan laskea", sanoin.

Aini katsoi silmät pyöreinä. "Ei hennota", hän naurahti, käänsi sitten päänsä sivuun ja värähti.

"Laske vaan minuun."

Niin minä laskin. Hitaasti työnnyin perille asti. Kun Aini puristi, aloin nytkyttää. Se oli terveiseni Urholle.