Jaana, Luokan Priimus Ch. 01

Reijo oli nähnyt jo kaiken. 56 vuotta ikää, 30 vuotta opetusta -- kaikki samassa Pikkulan lukiossa. Mitä tällä työllä oli enää annettavaa hänelle? Oppilaat oppivat, hän vain paloi hiljaisella liekillä loppuun. Toki opetuksessa oli puolensa, oppilaat olivat mukavia ja kohtuullisen kuuliaisia. Opetus oli hänen elämäntyönsä, ei kai siinä sen kummempaa.

Puheiden pitämistä. Milloin tämäkin oli opetusohjelmaan tullut? 10 vuotta sitten? 20 vuotta sitten? No eipä siinä mitään, Reijo teki mitä pyydettiin. Ja oppilaat hikoilivat luokan edessä. Tämä uusin oli kyllä oppilailta aika paljon vaadittu -- 20 minuutin puhe. Niitä ei ehtinyt ottaa kuin yhden tunnissa, jos halusi opettaakin vähän.

Tänään oli Jaanan vuoro. Luokan priimus, ehdottoman taitava kaikessa, mitä opetettiin. Reijo veikkasi, että puheestakin tulisi suuret vaatimukset täyttävä teos. Hänen täytyi myöntää itselleen, että Jaana oli hänen lemmikkinsä. Vaikka joskus tuntuikin, ettei tytöllä ollut muuta tekemistä kuin koulunkäynti. Tapailiko hän edes poikia? Vaikka ei siinä mitään pahaa ollut, jos kaunis tyttö halusi tehdä työnsä. Ja Jaana oli Reijolle aina niin mukava, ettei hänellä ollut valittamista.

Reijo seurasi luokan joukosta, kun Jaana nousi puhujankorokkeelle pitkässä ruskeassa mekossaan. Aina korrekti, siveellinen pukeutuminen. Jotenkin se nosti tytön haluttavuutta -- mitä hänellä oli, jota piti niin paljon piilottaa? Suuret rinnat, kyllä. Herkullinen, leveä takamus ja erittäin kapea vyötärö. Luoja, nuoruus. Reijon piti pudistella päätään saadakseen ajatukset takaisin työhönsä. Onneksi puhujankoroke oli niin iso, ettei tytöstä näkynyt sen takaa muuta kuin kädet ja pää, ja Jaana oli sentään yksi pisimmistä tytöistä pitkine säärineen. Koroke oli vanhan ajan puulaatikko, valtavan kokoinen pienimmille oppilaille.

Jaanaa jännitti, kuten aina. Ei hän pitänyt luokan edessä esiintymisestä, mutta se oli selkeästi yksi tärkeä taito, joka piti opetella. Siksi hän oli treenannut puhettaan jo viikon päivät kotona, sekä itsekseen että isän ja äidin edessä. Hän oli jo 18-vuotias, joten ei menisi kauaa, että hän pitäisi esitelmiä jossain yrityksessä. Jopa kolmannes kurssin tuloksesta tuli tästä puheesta, joten hänellä ei todellakaan ollut varaa mokata esiintymistä. Hän aikoi pitää puheen historiasta, hänen lempiaineestaan. Sisältö ei olisi ongelma, ja mitä hän harjoitusten pohjalta pystyi sanomaan, ei olisi puhuminenkaan.

Muutama minuutti puhetta oli kulunut, ja tähän asti meni hyvin. Jaanan ääni ei pettänyt, hän piti riittävän katsekontaktin, osasi painottaa oikeita asioita. Sydän hakkasi, mutta se ei haitannut. Jaana korotti hieman ääntään: "Mikä siis oli punainen hyvinvointivaltio? Mikä oli Stalinin rooli tässä?" Tästä lähtisi puheen ydin käyntiin, ja muutaman minuutin kuluttua tulisi pohdiskeluosuus.

Yhtäkkiä hän tunsi jotain kummaa. Hän ei voinut laskea katsettaan paperista, mutta tuntui siltä kuin hänen hameensa olisi jotenkin löysästi hänen yllään. Oliko hameen reunassa oleva vetoketju jäänyt auki?

"Stalin ei ollut hyväntekijä, ei. Mutta kansainvälisellä tasolla -- aah!... Krhm... Anteeksi. Kansainvälisellä tasolla Stalin oli monessa asiassa edellä. Esimerkiksi..."

Hänen hameensa oli pudonnut nilkkoihin! Voi luoja! Oli hänen onnensa, että puhujankoroke oli niin korkea ja sijoitettu suoraan luokan eteen, opettajanpöydän viereen. Kukaan ei voinut nähdä, että hän pitäisi puheen pelkissä pikkuhousuissaan. Hento puna nousi Jaanan poskille. Miten hän saattoi olla niin typerä, ettei ollut tarkastanut vaatetustaan? Mutta ei mitään hätää, puhe jatkuisi, kenenkään ei tarvinnut tietää. Hän voisi nostaa hameen ylös puheen jälkeen.

Jaana jatkoi hetken puhettaan, kunnes tuntui jotain vielä oudompaa. "Punaisen valtion suuruus oli kuitenkin suhteellista. Jopa itse punaisuus oli suh- aaa!" Joku työnsi kätensä Jaanan pikkuhousujen vyötärönauhan alle ja nykäisi nopeasti pienet vaaleanpunaiset alushousut nilkkoihin asti. Joku oli puhujankorokkeen sisällä ja yritti pilata hänen puheensa!

Mitä hän tekisi? Jos hän nyt keskeyttäisi puhumisen, puheen voima olisi tipotiessään. Jos hän ilmiantaisi kiusaajan, ei kukaan enää kuuntelisi häntä -- puheesta ei olisi mitään jäljellä. Hän ei voinut paljastaa kiusaajaa -- hyvän arvosanan vuoksi hänen olisi ilmeisesti paljastettava jotain muuta, jotain paljon henkilökohtaisempaa. Ajatus sai hikikarpalon nousemaan hänen otsalleen. Hän olisi valmis, koska ei ollut vaihtoehtoja. Hän jäi seisomaan siihen, alushousut nilkoissa, paljas alapäänsä paljastettuna sille, kuka tahansa puhujankorokkeen sisällä olikaan.

"Krhm... Huuh, huuh... Anteeksi. Tarkoitan että punaisuus..." Jaana sulki hetkeksi silmänsä ja keskitti kaikki voimansa puheeseen. "...jopa punaisuus oli suhteellista. Nimittäin samaan aikaan kommunismi vyörytti Kiinassa..." Ei ollut vaihtoehtoja. Jaana toivoi, että kiusaaja oli saanut haluamansa ja hän saisi pitää puheensa rauhassa loppuun.

Reijo katseli Jaanan esitystä ja teki merkintöjä kirjaansa. Sisältö oli kovaa kamaa, edes Reijo ei voinut suoralta kädeltä varmistaa kaikkien historiallisten tapahtumien oikeellisuutta. Esiintyminen oli kohtuullisen varmaa, mutta Jaana oli selkeästi hermostunut, suorastaan säikky. Toisinaan näytti siltä kuin tyttö olisi saanut sähköiskun.

* * * * *

Jaana jatkoi puhettaan -- huomattavasti epävarmempana kuin aiemmin, mutta hän jatkoi sitä. Hinnalla millä hyvänsä. Hän tunsi, kuinka näkymättömät kädet nostivat hänen nilkkojaan vuorotellen ja riisuivat hänet täysin ulos hameestaan ja alushousuistaan. Nyt hän oli puolialastomana luokan edessä, pitämässä puhetta punaisen valtion hyvistä teoista toisen maailmansodan aikana. Ajatus oli groteski, mutta myös hieman kiihottava. Puheen aikana hänen katseensa kiersi pitkin luokkaa, ja hän näki, ettei kellään ollut aavistustakaan, että hänen vaginansa oli paljaana.

Jaana ei uskaltanut vilkaista alas, kaikki voimat piti keskittää nyt puheeseen. Hän oli siirtynyt niin lähelle puhujankoroketta kuin mahdollista, ettei vain kukaan luokkatovereista näkisi hänen paljasta olemustaan.

Mutta näkymättömät kädet jatkoivat työtään. Varovasti ne ottivat kiinni Jaanan reisistä ja määrätietoisesti levittivät niitä. Jaana yritti pinnistellä vastaan, mutta lopulta hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin levittää jalkojaan -- ensin pikkuisen, sitten hieman lisää. Lopulta hän seisoi leveässä haara-asennossa, häpeillen mutta pakotetun itsevarmana puheestaan. Hän ei ollut huomannut, että hänen nilkkansa tulivat esiin puhujankorokkeen vasemmalta ja oikealta puolelta.

Reijo sen sijaan huomasi: yhtäkkiä korokkeen sivuilta tulivat esiin sirot nilkat ja hieman säärtä. Korokehan oli lähes metrin leveä! Leveä haara-asento oli lievästi sanottuna itsevarma asento Jaanan kaltaiselle 18-vuotiaalle tytölle. Sitä paitsi, eikö tytöllä ollut polvien alapuolelle ulottuva hame? Miten sellaisella hameella pystyi tuollaiseen haara-asentoon? Oli miten oli, jollain kierolla tavalla Reijo piti näkemästään.

Jaana ei pitänyt lainkaan tilanteesta, joka oli luisumassa hänen käsistään. Puhetta pidettäessä juuri hänen pitäisi olla tilanteen herra, mutta nyt näytti, että hän hallitsi vain yläpuoliskoa vartalostaan, kun alapää oli jonkun tuntemattoman nilkin dominoitavissa. Hän seisoi leveässä haara-asennossa, häpy paljaana ja alttiina kaikelle, mitä kiusaaja päätti tehdä. Jaana tunsi, kuinka nesteet alkoivat valua hänen jalkovälistään. Se ei tehnyt puheesta yhtään helpompaa.

Seuraavaksi hän tunsi, kuinka kädet kurottuivat hänen kylkiensä ohi ja tarttuivat hänen kiinteisiin teinipakaroihinsa kaksin käsin. Tästä tulisi yhä vain vaikeampaa. Eikä mennyt aikaakaan, kun hän tunsi jotain suoraan jalkovälissään! Hänen oli pakko vilkaista alas, ja mitä hän näkikään: pelkän tumman hiuspehkon! Joku oli tunkenut kasvonsa hänen jalkoväliinsä. Ja Jaana kyllä tiesi, mitä se tarkoitti. Tuo tuntematon kiusaaja nuoli hänen häpyhuuliaan!

Tumma puna levisi Jaanan kasvoille, kun hän jatkoi puhettaan: "Punaisen valtion huippuaahh... huippuajat olivat vasta pitkällä edessä, mutta jo nyt oli nähtävissä Euroopan tasollaaah... Euroopan tasolla, kuinka merkittävä tekijä..." Jaana ei ollut koskaan ennen saanut suuseksiä -- eikä kyllä seksiäkään. Pelkkä ajatus valutti hänen pillunesteitään, ja kieli nuoli tytön limaista häpyä sellaisella tahdilla, että jännitys oli tipotiessään -- kiihotus oli nyt päällimmäinen tunne Jaanan päässä.

Reijo laittoi kirjaansa yhden miinuksen lisää. Tytön oli selvästi vaikeaa keskittyä puheeseensa. Jännitys oli ymmärrettävää, mutta hän ei voinut katsoa pieniä keskeytyksiä läpi sormien. Totta kai 18-vuotiasta tyttöä jännittää luokan edessä, sehän on selvä, eikä Jaana selvästikään ollut poikkeus. Tytön posket ja korvat olivat tulipunaiset, ja otsalta valui yksinäisiä hikipisaroita kasvoille. Toisinaan hän myös sulki silmänsä hetkeksi ja näytti muutenkin hieman poissaolevalta.

Tuntemattomat kädet puristivat Jaanan pakaroita samalla, kun tuntematon kieli nuoli hänen märkää jalkoväliään. Jaana ei ollut koskaan tuntenut vastaavaa, ja häntä hävetti, että hän oli näin kiihottunut. Hän tunsi, kuinka kädet painoivat hänen pakaroitaan alapäin. Jaana yritti jälleen taistella vastaan, mutta lopulta laskeutui alemmas, ensin hieman ja sitten vielä alemmas. Tyttö tunsi, kuinka hänen reitensä ja häpyhuulensa levisivät entisestään, paljastaen tuntemattomalle kielelle yhä enemmän nuoltavaa. Hitaasti mutta varmasti kieli nuoli Jaanan häpyhuulten välistä.

Yhtäkkiä toinen käsistä laittoi paperinpalan pöydälle. Pikaisesti kesken puheen Jaana ehti lukea viestin: "Saat hameen takaisin, kun laukeat. Et ennen." Jaanan silmiin tuli pelokas katse, mutta se ei kestänyt pitkään. Nimittäin samaan aikaan kädet siirtyivät hänen jalkoväliinsä ja venyttivät häpyhuulet aivan levälleen. Ja kieli jatkoi nuolemista. Euforian aalto pyyhkäisi yli Jaanan.

Reijo katsoi ihmeissään, kun Jaana laskeutui puhujankorokkeen takana alemmas. Oliko tyttö pyörtymässä? Vain hänen päänsä näkyi nyt korokkeen takaa. Tai oikeastaan, jotain muuta tuli myös näkyviin. Ensin puhujankorokkeen sivuilta olivat tulleet esiin Jaanan nilkat, mutta nyt sieltä näkyivät myös tytön polvet. Paljaat polvet. Reijon mulkku pomppasi pystyyn -- Jaana todella levitti jalkojaan puhujankorokkeen takana. Asento ei näyttänyt enää itsevarmalta, se oli suorastaan rietas. Sitä paitsi Reijo oli nyt aivan varma, että Jaanalla oli pitkä hame, kun hän nousi korokkeelle. Mitä ihmettä oli tekeillä?

* * * * *

Vaivihkaa Reijo siirtyi oppilaiden joukosta omalle paikalleen opettajanpöydän taakse. Mitä hän näki, sai hänet melkein laukeamaan housuihinsa. Jaana seisoi siinä puhujankorokkeen takana ilman hametta ja ilman alushousuja! Tytöllä oli jalat todella levällään, polvet 90 asteen kulmassa, ja puhujankorokkeen sisällä oli selvästi joku, joka nuoli tytön pillua! Jaana heilutti lantiotaan hieman edestakaisin, ja hänen pakaransa jännittyivät ja rentoutuivat verkkaiseen tahtiin.

Kauhuissaan Jaana kääntyi katsomaan opettajaansa, joka oli parin metrin päässä hänestä, hieman takana ja sivussa. Oli eri juttu katsoa muita oppilaita, jotka olivat hänen edessään, eivätkä nähneet mitään erityistä -- ja oli eri juttu katsoa Reijoa, joka oli hänen takanaan.

Siinä hän seisoi, sääret paljaina. Reidet paljaina. Koko takapuoli paljaana! Jalat niin levällään kuin mahdollista. Ja hänen miespuolinen opettajansa, jota hän kunnioitti ja ihaili, oli hänen takanaan ja näki, kuinka hänen nuorta jalkoväliään nuoltiin! Hän katsoi Reijoa anova katse silmissään: "Pelasta minut! Pelasta jotenkin." Mutta Reijo vain nosti kulmakarvojaan ja hymyili takaisin. Ja käänsi katseensa takaisin Jaanan pakaroihin. Häpeän puna poltti tytön kasvoja, kun hän näki opettajansa himokkaan ilmeen, kun mies tuijotti tytön paljasta takapuolta. Jaana kääntyi äkkiä takaisin kohti luokkaa.

Reijo ei olisi uskonut, että luokan huippuoppilas oli näin rietas. Tyttö suorastaan anoi katseellaan, ettei opettaja paljastaisi muulle luokalle, mitä oli meneillään. Ja ehkä myös, ettei hän keskeyttäisi hyvää suuseksiä. Puhujankorokkeen alla oli tietysti Jaanan poikaystävä, jonka kanssa he olivat suunnitelleet tämän härskin ohjelmanumeron. Oikeastaan Reijo oli ihan tyytyväinen, että tytöllä oli muutakin elämää kuin koulu. Sitä paitsi, tämä oli ehkä kiihottavinta, mitä hän oli ikinä nähnyt: Jaanan anova katse ja nuo intohimosta nytkähtelevät pakarat. Reijo otti taskustaan vaivihkaa uuden kännykkänsä ja alkoi ottaa videokuvaa. Huippukännykkä oli juuri maksanut itsensä takaisin.

Jaanan pillu valui mettä kuin puro. Hänen märkää jalkoväliään nuoltiin luokan edessä, ja hänen opettajansa katseli takaapäin, hymyillen. Ei ollut pakotietä. Ja tuntematon kieli nuoli kaiken kosteuden, mitä tytön pillu tuotti. Jaana vilkaisi paperilappua pöydällä. "Saat hameen takaisin, kun laukeat. Et ennen." Mutta entä jos hän ei laukeaisi ennen kuin puhe loppuu? Lähtisikö hän puhujankorokkeelta alaosattomissa? Eikö viesti tarkoittanut juuri sitä?

Jaana vilkaisi papereitaan. Suunnilleen viisi minuuttia puhetta jäljellä. Tilanne oli kiihottava, mutta hän ei ollut varma, tulisiko orgasmi ajallaan. Hänellä oli yhtäkkiä todella kova kiire! Hitaasti hän siirsi oikean kätensä alas pöydältä. Hän painoi keskisormensa klitorikselleen ja alkoi pyörittää. Kieli nuoli hänen jalkovälinsä ohella myös hänen sormiaan. Häpeä vain kasvoi: nyt hän masturboi luokan edessä! Hän yritti pitää liikkeen mahdollisimman pienenä, ettei kukaan oppilaista huomaisi hänen olkapäänsä heilumista.

Mutta Reijo kyllä huomasi, kun tytön käsi laskeutui alas. Oliko tämä edes mahdollista? Hän katsoi, kun Jaanan olkapää alkoi tehdä lähes huomaamatonta pyörivää liikettä. Tyttö alkoi hieroa alapäätään siinä luokan edessä, vailla pienintäkään häpeää, vaikka tiesi, että hän katseli. Tai ehkä hänen katselunsa vain kiihotti tyttöä lisää. Reijon kyrpä oli juhlakunnossa, ja jokainen minuutti tästä huippuhetkestä tallentui hänen videolleen.

Jaana hieroi klitoristaan, ensin hitaasti, sitten nopeammin. Hänen seksuaaliset kokemuksensa rajoittuivat öisiin masturbointisessioihin hänen omassa huoneessaan -- mutta sen hän tiesi, että hän ei lauennut nopeasti. Ja niin olisi ehkä nytkin, vaikka kyseessä olikin hänen elämänsä kiihottavin tilanne.

Kolme minuuttia. Jaana hieroi klitoristaan kuin hullu. Reijo näki, kuinka tytön pakarat supistelivat yhä nopeampaan tahtiin, ja alaston lantio heilui edestakaisin. Orgasmi oli lähellä.

Luokka katseli Jaanan esitystä ristiriitaisin tuntein. Käytännöllisesti katsoen kukaan ei ymmärtänyt sanaakaan, mitä Jaana selitti. Sitäkin kiinnostavampi oli Jaanan heiluva esitys, jolle jotkut luokassa tirskahtelivat. Erikoinen haara-asento oli asia sinällään -- paljaat sääret tulivat esiin korokkeen reunojen molemmin puolin ja polvet nytkähtelivät tiuhaan tahtiin. Myös koko vartalo tuntui heiluvan hieman, aivan kuin heidän luokkatoverinsa nylkyttäisi puhujankoroketta. Viimeiseksi, Jaana oli laskenut oikean kätensä alas pöydältä, ja se tuntui heiluvan mahdottomalla vauhdilla. Rapsuttiko Jaana jotain? Melkein voisi ajatella, että... Ei. Ei kai nyt sentään. Oli mysteeri, mitä Jaana oikein puuhasi.

"Voidaan siis sanoa, että jopa punainen armeija oli maailmanhistoriallisesti hyvä asia. Erityisesti suomalaisten pitäisi tämä ymmärtääääh. Aah... Olimme sodassa, kyllä, mutta... aahh.."

"Mutta kenen syy... aahh... kenen syy... AAAHH!!" Jaana tuli kuin höyryveturi. Hän tuijotti edelleen luokkaan päin, kun hänen jalkansa lähes antoivat periksi. Tuntematon kieli nuoli yhä nopeammin, ja Jaanan 18-vuotiaan pillun lihakset nytkähtelivät kieltä vasten. Tyttö hieroi klitoristaan kuin hullu, ja sulki silmänsä.

"Ummh.. Anteeksi." Koko luokka tuijotti Jaanaa, kun hän nousi pystyyn seisomaan. "Anteeksi. Hengenahdistusta", hän yritti selitellä ja näyttää pahoinvoivalta.

"Ei se mitään", Reijo auttoi. "Eiköhän tämä riitä tältä kertaa, se oli hieno esitys. Annetaan Jaanalle isot aplodit!"

Koko luokka taputti pakotettuun tapaansa, kun Jaana veti nopeasti hameensa ylös. Niin alushousut kuin tuntematon riivaajakin olivat kadonneet.