Jaanan Taideprojekti

Luokka teki ryhmäprojekteja. Kohteena oli mainoskieli, ja tehtävänantona oli tehdä mainosjuliste kuvineen ja teksteineen. Projektia tehtiin sekä äidinkielen että kuvaamataidon tunneilla, ja oppilailla oli käytössään koulun studio, tietokoneluokan taitto-ohjelmat sekä koulun pieni painokone.

Koulun priimus Jaana oli jälleen kerran täydessä vauhdissa. Hän oli ottanut ryhmäänsä pari luokan amatöörivalokuvaajaa, Esan ja Heikin, sekä lisäksi Rikun, joka oli muuten vain fiksu kaveri, ja ryhmässä piti olla neljä henkeä. Jaana yritti ajaa läpi ajatusta, että he jatkaisivat mainoskampanjaa "I'd rather go naked than wear fur". Muut parhaillaan kritisoivat ajatusta, kun heidän äidinkielenopettajansa Reijo tuli ryhmän luo.

"Ensinnäkin, me ei ikinä saada mallia noihin kuvauksiin. Sitä paitsi se on jo käytetty ajatus", Riku vastusti.

"Eikä ole!" Jaana puolusti tuttuun argumentoivaan tyyliinsä. "Se on kaikkien tuntema kampanja, ja me viedään sitä pidemmälle. Otetaan siihen uusi kulma. Ajattelin, että malli voisi olla jotenkin eläimellinen, tuodaan enemmän sitä ajatusta, että eläin on omassa turkissaan ja ihminen omassaan. Katsokaa, mä olen piirtänyt jo muutaman esimerkin."

Pojat katsoivat hämillään kuvia, joissa oli alaston naispuolinen hahmo nelinkontin, venyttelemässä kuin kissa, ja yhdessä hahmo oli kyykyssä kuin apina. Kuvia oli kymmenisen, ja he selailivat ne läpi.

"No joo-o, on tossa vähän ajatusta. Olisi ihan hauska kokeilla. Mutta ei me siltikään saada mallia, ei ikinä", Esa valitti.

Reijo puuttui keskusteluun: "Mutta eikös Jaana voisi olla malli? Ei tämä kuitenkaan niin vakavaa ole, ei nämä kuvat minnekään täältä leviä. Ajatus nimittäin oli, että tämä tehtäisiin ryhmässä, ilman ulkopuolisten avustusta."

Jaanan posket helahtivat välittömästi tummanpunaisiksi. "Ööö... Siis mä en oikein... Tai siis..." Jaana sopersi. Hän ei ollut odottanut tätä, eikä löytänyt oikeita sanoja.

"Kyllä se mulle käy", Esa sanoi, "saataisiin projekti tehtyä."

"Joo, mulle kans", peesasi Heikki, pieni selvästi havaittava hymynkare suunpielessään.

"Ja mulle, ehdottomasti", sanoi Riku, jo suorastaan nauraen.

"No niin", Reijo nyökytteli. "Tämä on hieno ajatus, toivottavasti osaatte ottaa siitä kaiken irti", hän sanoi ja lähti seuraavan ryhmän luo.

Jaana oli ällikällä lyöty - ei tämän nyt ihan näin pitänyt mennä! Mutta ei ollut vaihtoehtoja, ryhmä oli jo tehnyt päätöksensä. Ajatus punastutti 18-vuotiasta vaaleaverikköä, mutta toisaalta tämä oli jälleen yksi keino näyttää opettajalle, että hän oli täysillä mukana. Ja ajatuksessa oli myös jotain... hyvin jännittävää. Hetken päästä kello soi.

Esa pomppasi pystyyn: "Mennäänkö heti studioon, niin päästään alkuun!"

Jaana veti henkeä ja tunsi alapäänsä kostuvan.

Heikki napsautti valot päälle. Studio oli pieni tila koulun kellarikerroksessa. Kerroksessa ei ollut paljoa muuta kuin ruokalan keittiö, oppilaiden lukolliset kaapit ja erinäisiä yksittäistiloja. Täällä sai olla rauhassa. Ryhmä jätti kenkänsä oven sisäpuolelle.

Tila ei tosiaan ollut koolla pilattu, ehkä 20 neliömetriä, ja se oli täynnä erinäistä tavaraa, kuten valoja, valoa pehmentäviä "sateenvarjoja", erilaisia jalustimia ja taustalevyjä. Erilaista rekvisiittaa, mm. lasten leluja. Kaappi täynnä kameratarvikkeita. Esa ja Heikki innostuivat heti ja kaivoivat kaapista ison ja modernin järjestelmäkameran ja asettivat sen jalustalleen. He todellakin olivat kuvanneet ennenkin, sen verran nopeasti he saivat objektiivit, valot ja säädöt kohdilleen.

Puuttui vain malli. Jaana katseli poikia ja tunsi, kuinka märkä hänen jalkovälinsä jo oli. Hän pystyi tuntemaan kuinka punaisina hänen poskensa hehkuivat, ja hänen kätensä ja jalkansa alkoivat vapista. Hän oli aivan uskomattoman kiihottunut. Uskaltaisiko hän? Kaikkien näiden poikien edessä.

"No niin tota, jos vaikka... Jos vaikka kokeillaan muutama testi näillä valoilla", Esa sanoi.

"Joo..." Jaana sanoi ääni vapisten kiihkosta. Hän oli päättänyt tehdä sen. "Riisunko... krhm... haluutteks te... että mä otan jo vaatteet pois?" Jaanan alavatsaa kouraisi.

Kaikki kääntyivät katsomaan Jaanaa, jonka kasvot olivat kauttaaltaan punaiset. "Joo tota... ota vaan." Huone hiljeni kerralla. Pojat eivät uskoneet tätä todeksi. Ottaisiko Jaana oikeasti vaatteensa pois? Jaana ei halunnut antaa aivoilleen aikaa pohtia - hän toimi täysin intohimon vallassa.

Tyttö vapisi kuin hullu, mutta halusi tätä enemmän kuin mitään. Hän ei halunnut jänistää. Hän halusi olla alasti näiden poikien edessä, nyt! Jaanan sydän löi kuin pienellä hiirellä. "Tu-tum! Tu-tum! Tu-tum! Tu-tum!" kaikui Jaanan korvissa, kun hän katseli ympäri huonetta. Ei ollut mitään pukeutumistilaa, oven ulkopuolella oli heti käytävä. Hän tekisi sen poikien edessä, tässä. Aivan luokkatovereidensa silmien alla!

"Joo... mä riisun sit tässä..." Jaanaa kiihotti pelkkä sen sanominen. Jaana katsoi Heikkiä suoraan silmiin ja otti hitaasti kaksin käsin kiinni villapaitansa alareunasta. Kuin hidastetussa filmissä Jaana veti sen päänsä yli. Kolme silmäparia tuijotti tytön suoriutumista, kun hänen pullottavat rintansa ohuessa topissa tulivat esiin. Jaana laski villapaidan lattialle. Esa nuolaisi huuliaan, kun hän näki tytön käsien siirtyvän hameensa helmassa olevalle vetoketjulle. "Tsrrr..." kuului erittäin hyvin hiljaisessa huoneessa, kun pienet sormet vetivät vetoketjun alas.

Jaana kumartui hieman, kun hän laski pitkän hameensa polviin ja astui ulos siitä. Riku vilkaisi toisiin poikiin ja tahtomattaankin hymyili. Pojat virnuilivat takaisin. Jaanan muhkea lantio tuli näkyviin, samoin kuin pienet kirkkaanvioletit pikkuhousut, joissa oli nallekarhun kuvia. Jaana toivoi, että olisi valinnut aamulla jotain muuta. Mutta ei hän tiennyt, että riisuutuisi luokkansa pojille tänään.

Pojat katselivat pieniä alushousuja ja huomasivat, että jalkoväliin katoava kangas oli aivan märkä. Kiihottuiko Jaana tästä?

Hame makasi maassa villapaidan kanssa samassa kasassa, kun tyttö veti nopeasti topin yltään ja heitti sen maahan. Lopuksi hän riisui vielä sukat jalastaan. Jaana katsoi poikia pelkissä rintaliiveissä ja pikkuhousuissa ja tunsi kuinka hänen kätensä vapisivat. Hän oli himosta suunniltaan, eikä malttanut olla kysymättä. "Haluutteks te että mä oon... ihan alasti?"

"Joo. Halutaan."

Jaanan alavatsaa kouraisi jälleen hullun lailla. Kukaan poika ei ollut aiemmin nähnyt häntä alasti. Hän tulisi tekemään sen. Nyt. Hän ei voinut aikailla, muuten hän jänistäisi. Hän työnsi kätensä pikkuhousujen kuminauhan alle ja vetäisi ne kerralla nilkkoihin. Hän potkaisi ne jalastaan.

Jaana oli nyt pelkissä rintaliiveissä, alapää paljaana pojille. Hän katseli poikia kädet sivuillaan. Kaikki tuijottivat hänen karvaista häpyään. Äkkiä tyttö avasi rintaliiviensä hakasen ja heitti liivit päältään lattialle. "Oohh..." Poikien suusta kuului kolme huokausta, kun hänen muhkeat rintansa paljastuivat.

Jaana ei halunnut tunnustaa, kuinka paljon häntä hävetti ja kiihotti seistä alasti luokkatovereidensa edessä -- erityisesti, kun hän oli itse suostunut tähän. Valittamatta hän yritti seistä rennosti. Jaana oli siinä heidän edessään, pitkäsäärinen tyttö, pidempi kuin kukaan heistä. Pitkät sääret loppuivat lihaksikkaisiin reisiin ja leveään, naiselliseen lantioon. Jalkojen yhtymäkohdassa oli kolmionmuotoinen pusikko vaaleaa karvoitusta, jonka läpi näkyi selkeästi häpyhuulten rako.

Ylempänä oli kapea vyötärö, jonka yläpuolella olivat suurimmat rinnat, mitä kukaan pojista oli nähnyt. Ne olivat uskomattomat: kaksi pulleaa tissiä, joiden päissä oli laajat nänninpihat ja niiden keskellä seisoivat kaksi suurta nänniä -- pystyssä.

Jaanaa hävetti. Suuren koon vuoksi hänen rintansa roikkuivat hieman, ja hän ei pitänyt isoista nänninpihoistaan. Poikia ne eivät tosin näyttäneet häiritsevän. Heidän ilmeensä olivat niin riettaat, ettei Jaana voinut katsoa heitä. Tyttö oli erittäin vaivautunut ja äärimmäisen kiihottunut.

* * * * *

"Joo, mee sitten tuohon valokeilaan", Esa sanoi. Jaana siirtyi vastahakoisesti keskelle huonetta ja tunsi, kuinka kirkkaat lamput lämmittivät hänen alastonta kehoaan.

"Klick! Klick! Klick!" Esa alkoi räpsiä kuvia ilkialastomasta tytöstä. "Oo ihan luonnollisesti."

"Klick! Klick! Klick! Klick! Klick!..." Jaana ei pysynyt laskuissa, kuinka monta "koekuvaa" Esa otti hänen alastomasta vartalostaan. "Käänny ympäri! Kiitos." "Klick! Klick! Klick! Klick!..." Jaana kuuli kameran naksutuksen hieman lähempää ja vilkaisi olkansa yli -- Esa oli aivan hänen paljaan takapuolensa takana, polviasennossa, ja antoi kameran laulaa. Häpeissään Jaana käänsi päänsä takaisin.

"Tota noin", Esa aloitti, "voit kääntyä takaisin." Jaana kääntyi ja katsoi Esaa silmiin. "Valot näyttäisi olevan kunnossa."

"Krhm..." Jaana selvitteli kurkkuaan. "Mikä eläin mä sit olisin?"

Pojat selailivat hetken Jaanan piirtämiä hahmotelmia ja Jaana huomasi, kuinka jokaisella pullotti kivikova mulkku housuissa. Pojat olivat aivan hiljaa ja toisinaan osoittelivat jotain kuvia. "Otetaan tää, jooko?" Esa sanoi hiljaa ja osoitti venyttelevää kissaa. Oikeastaan hän osoitti pystyssä olevaa takapuolta, mikä sai pojat hymyilemään. "Joo, se on paras."

Jaana vilkaisi kuvaa ja pidätti hengitystään. "Krhm... joo." Hän halusi tehdä tämän niin kiihottavalla tavalla kuin mahdollista. Hän ei pystynyt ajattelemaan järkevästi.

Vaaleaverikkö käänsi selkänsä pojille ja antoi lämpimien valokeilojen valaista takamustaan. Jaana meni maahan polvilleen ja veti henkeä. Hitaasti hän laski kädet maahan ja asettui nelinkontin, tietäen varsin hyvin, mitä pojat näkivät. Hitaasti tyttö työnsi kätensä eteenpäin, niin että hänen takapuolensa nousi ylemmäs.

"Klick! Klick! Klick! Klick! Klick! Klick!"

* * * * *

"Musta vähän tuntuu, että sä oot jotenkin jäykkänä", Esa sanoi, ja Jaana ei voinut olla vilkaisematta pojan etumusta huomatakseen, kuinka jäykkänä tämä oli. "Tää on vähän vaikea tilanne, sun pitäis ehkä jotenkin rentoutua. Mä tiedän siihen hyvän keinon", hän jatkoi. "Tuo on semmoista lihasjäykkyyttä, johon auttaa pieni liikunta. Eli jos tekisit X-hyppyjä, sanotaan nyt vaikka sata kertaa, niin mä voin tässä vielä testailla kameraa."

"X-hyppyjä?"

"Joo, anna mennä vaan, niin mä rupean napsimaan kuvia."

Jaana otti varovaisen hypyn, levitti hieman käsiään ja ihan pikkuisen jalkojaan. Hänen rintansa värähtivät poikien iloksi. "Eiku kunnon hyppyjä vaan! Jalat ihan levällään ja kädet pään yläpuolella!" Esa opasti, aivan kuin Jaana ei tietäisi, mitä X-hypyt olivat.

Tytöllä ei ollut muuta mahdollisuutta. Hän otti varovasti leveämmän hypyn, levitti jalkansa niin levälleen kuin sai ja nosti kätensä leveälle ja korkealle ilmaan. Jälleen hänen rintansa pompsahtivat, tällä kertaa hieman enemmän. "Klick! Klick!" Poikien katseet ehtivät juuri ja juuri käväistä tytön jalkovälissä, kun hän hyppäsi äkkiä takaisin perusasentoon.

"Hyppää korkeammalle! Joka hypyllä pitää jalkojen nousta ainakin 20 senttiä maasta ylös."

Kolmas kerta toden sanoi. Jaana teki työtä käskettyä ja hyppäsi todella korkealle ja samalla levitti jalkansa ja kätensä. Tulos oli se, että hänen suuret rintansa heilahtivat aivan ylös, ja alas tullessaan lätsähtivät takaisin alas. Ja takaisin perusasentoon tullessa sama juttu. Pojat olivat tulla housuihinsa. Jaanakin oli saada orgasmin siinä paikassa.

"Loistavaa, antaa mennä vain!" Esa riemuitsi ja antoi kameran laulaa. " Klick! Klick! Klick! Klick! Klick! Klick!..."

Jaana pomppi kuin hullu ja hänen rintansa pomppivat ylös alas, oikealle ja vasemmalle täysin vailla järkeä. Hän katsoi samalla poikien katseita, ja kaikki tuijottivat hänen pomppivia rintojaan suu kuolassa. Yhtäkkiä Esa siirtyi jälleen polviasentoon hänen eteensä ja alkoi napsia kuvia tytön alapäästä. Hetken päästä poika siirtyi lähemmän ja kumartui alemmas, niin että hän otti kuvia yläviistoon, suoraan Jaanan jalkovälistä! Eikö pojalla ollut mitään häpyä? Ainakin kohta hänellä olisi pitkä sarja kuvia Jaanan hävystä.

Hetken päästä Jaana pysähtyi. "No niin, jes", Esa sanoi karhealla äänellä, "etköhän sä ole nyt lämmennyt".

He pitivät pienen tauon, jonka jälkeen he siirtyisivät varsinaisiin kuviin. Jaana kävi vessassa ja yritti kuivata sisäreisiään. Esa vaihtoi kameraan muistikortin.

* * * * *

Tauon jälkeen he siirtyivät varsinaisiin kuviin. Kissaotos otettiin uudelleen, sivusta päin, ja siitä tuli kaikkien mielestä hyvä. Se oli hyvin todennäköinen kuva valittavaksi lopulliseen julisteeseen - Jaana näkyi siinä hyvin kissavenytyksessä, mutta rinnat olivat aika hyvin piilossa lattiaa vasten, ja takapuoli oli sivusta päin ihan ok.

Pojat puhuivat Jaanan kuitenkin vielä käymään läpi kaikki eläimet - "varmuuden vuoksi".

Jaanan suu tuntui hiekkapaperilta, kun hän asettui apinaksi. Hän oli kyykyssä, polvet levällään ja kädet maata vasten, polvien sisäpuolella. Kameran suljin nakutti Esan kädessä kuin olisi mennyt vikatilaan. Pojat katsoivat kuvat läpi, ja valitsivat parhaan. "Miltäs tää teidän mielestä näyttää?" Riku kysyi ja Jaanan tietämättä zoomasi kuvaa niin, että tytön levällään olevat häpyhuulet olivat kuvassa. "Joo, toi on tosi hyvä", pojat nyökkäilivät kiimaisina.

Monta muutakin eläintä käytiin läpi, ja lopulta Jaana sai luvan pukeutua.

Yhdessä he kävivät vielä kuvat läpi ja valitsivat jokaisesta eläimestä yhden kuvan, joista voisivat vielä valita seuraavana päivänä - ne lähetettiin Jaanan puhelimelle. Jaana pyysi jättämään apina-kuvat pois, koska ne menivät selkeästi yli hyvän maun rajan.

Kun Jaana keskittyi muuhun, Esa napsautti muistikortin taskuunsa, toisen kortin kaveriksi, ja vaihtoi tyhjän kortin tilalle. Lopuksi Jaana halusi varmistaa, että kaikki kuvat poistettaisiin kamerasta. Esa näytti kädestä pitäen Jaanalle, kun hän tyhjensi kameran muistikortin.

Tyytyväisinä kaikki lähtivät kotiin. Esa tunsi, kuinka muistikortit polttelevat hänen taskussaan. Niissä olisi satoja erittäin tarkkoja alastonkuvia Jaanasta - pomppivista rinnoista, levällään olevista häpyhuulista. Olipa siellä myös kuvia pyllistävästä Jaanasta, tarkasti zoomattuna pakaroiden väliin.

Kuvista voisi teettää vaikka pojille mukavan muiston - 50-sivuisen kirjan laadukkaina värikuvina.